Terveyhdys!
En varmasti ole ainoa nainen, joka on joutunut tämänkaltaisen tilanteen eteen. Olen tutustunut mieheen, joka on mukava, miellyttävä, hänen kanssaan on helppo puhua asiasta kuin asiasta eikä ulkonäössäkään niin moittimista ole (vaikka sisäistä kauneutta enemmän yleisesti ottaen arvostankin!).
Tiedän, että mies haluaisi myös muuta kuin vain ystävyyttä, mutta minä en, koska en tunne miestä kohtaan mitään sen syvällisempiä tunteita kuin mitä ystävää kohtaan voi tuntea...ei siis mitään sydämen tykytyksiä yms. hänen ollessaan lähellä. Miten voisin loukkaamatta hänen tunteitaan kertoa, etten tulevaisuudessakaan halua hänen kanssaan mitään muuta kuin ystävyyttä...luulen, että mies kuitenkin olettaa, että ajan kuluessa minulla herää tunteita häntä kohtaan ja itse luulen, ettei näin käy, koska olemme kuitenkin tunteneet jo pian puolisen vuotta ja nähneet sinä aikana useaan otteeseen, soitelleet ja meilejäki on kirjoiteltu melkein päivittäin...kysyisinkin nyt neuvoja, mitä sanoa, kun mies seuraavan kerran alkaa puhumaan yhteisestä tulevaisuudesta tai yleensäkin ottaen seurustelusta! En kuitenkaan haluaisi alkaa odottelemaan vuosia enkä seurustelemaan miehen kanssa, jota kohtaan minulla ei ole rakkaudellisia tunteita! Kaikenlaiset neuvot ovat tervetulleita, kiitoksia jo etukäteen kaikille vastanneille!!!
En varmasti ole ainoa nainen, joka on joutunut tämänkaltaisen tilanteen eteen. Olen tutustunut mieheen, joka on mukava, miellyttävä, hänen kanssaan on helppo puhua asiasta kuin asiasta eikä ulkonäössäkään niin moittimista ole (vaikka sisäistä kauneutta enemmän yleisesti ottaen arvostankin!).
Tiedän, että mies haluaisi myös muuta kuin vain ystävyyttä, mutta minä en, koska en tunne miestä kohtaan mitään sen syvällisempiä tunteita kuin mitä ystävää kohtaan voi tuntea...ei siis mitään sydämen tykytyksiä yms. hänen ollessaan lähellä. Miten voisin loukkaamatta hänen tunteitaan kertoa, etten tulevaisuudessakaan halua hänen kanssaan mitään muuta kuin ystävyyttä...luulen, että mies kuitenkin olettaa, että ajan kuluessa minulla herää tunteita häntä kohtaan ja itse luulen, ettei näin käy, koska olemme kuitenkin tunteneet jo pian puolisen vuotta ja nähneet sinä aikana useaan otteeseen, soitelleet ja meilejäki on kirjoiteltu melkein päivittäin...kysyisinkin nyt neuvoja, mitä sanoa, kun mies seuraavan kerran alkaa puhumaan yhteisestä tulevaisuudesta tai yleensäkin ottaen seurustelusta! En kuitenkaan haluaisi alkaa odottelemaan vuosia enkä seurustelemaan miehen kanssa, jota kohtaan minulla ei ole rakkaudellisia tunteita! Kaikenlaiset neuvot ovat tervetulleita, kiitoksia jo etukäteen kaikille vastanneille!!!
Vastaukset 17
Vanhimmat
olla tämä mies paljonkin vanhempi kuin sinä
pidä varasi
Ihmissuhteissa on rasittavaa kaikki se jahkailu mitä toinen mahdollisesti ajattelee tai luulee minun ajattelevan jne. Oman itsen ja toisen ihmisen kunnioittamiseen kuuluu mielestäni ilmaista missä mennään ja mihin ollaan menossa. Jos mies ei ole kiinnostunut sinusta ystävänä, niin kummankin kannalta on parempi, että asia tulee ilmi. Jos hän taas haluaa olla pelkkä ystäväsi - kummankin kannalta parempi, että asia tulee ilmi.
Kaikista tärkeintä on kuunella
omaa sisintäsi, mitä se sanoo.
Ei pidä olla toisen kanssa vain
olemisen vuoksi ja antaa toisen
uskoa ja elätellä toiveita. Kerro
hänelle rehellisesti mitä tunnet
ja jos haluat olla hänen kanssaan
kumminkin ja hän hyväksyy tosiasiat
niin kaikkihan on sillo Ok.
Toisaalta kun se oikea tulee kohdalle
sen tietää ei tarvii miettii on se
tämä vai joku muu. Etsimällä sitä
oikeaa ei löydä, se tulee kohdalle
oikealla ajalla ja oikeassa paikassa,
silloin kun sitä vähiten osaat odottaa.
Nii, mä oonki just koittanu kuunnella oman sydämen ääntä...Lähimmäiset antaa nii ristiriitasii neuvoja ja siks mä päätin kysäst tän "kanavan" kaut ulkopuolisten ihmisten mielipiteitä. Kuitenkin mun omana periaatteena on aina ollu, etten ala seurustelee kenenkää kans vaa seurustelun vuoks vaa kyl sitä pitää olla tunteita molemmilla. Ja sit taas jotkut tutut on sanonu, ettei mun kannattas olla niin valikoiva, vaa pitäs iskee kii ku sika limppuu, ku o löytäny kunnollisen miehen, et kyl niitä tunteita sit ajan kans alkaa ilmaantuu, mut kunnen mä usko siihen, ni ei se mun mielest kyl oo oikee kumpaakaa osapuolt kohtaa alottaa sellast suhdet. Ja ehkä mua sekin jarruttaa, et mä toivon/uskon, et jossai on se mies, joka kolahtaa heti ensi näkemält eikä tarvi miettii ja pohtii päätää halki!
Lisää mielipiteitä otetaan kiitollisena vastaan edelleen...
älä ryhdy mihinkään mihin et ole valmis, sun täytyy sanoa miehelle suoraan mitä ajattelet.Jos mies suostuu jatkamaan ystävänä ilman takaajatuksia niin ok.Teidän kummankin tulee olla rehellisiä. Mieti mitä haluat parisuhteelta ja miten käsität rakkauden.Jos tämä mies ei ole sulle tarkoitettu, niin jossain on se oikea. Itse en alussa tuntenut mitään erityistä tulevaa miestäni kohtaan. Ajan kuluessa tunteet heräsivät ja nyt ollaan oltu jo lähes 20v kimpassa. Välillä tulee kylmiä aikoja ja sitten taas rakastetaan tulisesti. Eipähän kyllästy. Mutta se jokin täytyy olla!! Meillä esim. yht. huumorintaju,arvomaailma, intohimo.
Niin mä oon aatellukki, kuunnella omaa sisäistä ääntääni, jossei tunnu oikealta, pitää jatkaa etsimistä!!
Ja kai se olisi myös pikkuhiljaa aika alkaa ajattelemaan myös itseään eikä aina vain muita ihmisiä, ei kaikkia voi aina miellyttää, vaikka mukava/kiltti haluaisi ollankin!
Kiltteys ei kuitenkaan aina ole niin kivaa kuin sen haluaisi olevan...valitettavaa, mutta totta!
Miksi ihmeessä haluat olla sen miehen kanssa, jos et ole valmis menemään suhteeseen hänen kanssaan?
Miehet eivät ole samanlaisia kuin naiset, se pitäis sinunkin ymmärtää,
jos haluat vain ystävyyttä ja puhekaveria, vaihda se mies naiseen, ei tule tuollaisia ongelmia.
Oletko tosissasi sitä mieltä, etteivät nainen ja mies voi olla pelkästään ystäviä?
Tottakai minä haen miestä, jonka kanssa perustaa perhe yms. mutta sellaista vain ei ole tullut kohdalle.
Pitäisikö minun siis lopettaa ystävyytemme sen takia, etten halua mitään sen vakavempaa hänen kanssaan??? Myös muut lukijat voivat kertoa mielipiteensä asiaan!!!
Kyllä! Mä väitän, ettei mies voi olla naisen kanssa pelkästään ystävä.
Me miehet olemme tällaisia, että puhdas ystävyys naisen kanssa ilman seksuaalista jännitettä ei ole mahdollista!
Te naiset olette tässä suhteessa erilaisia, siksi teidän on ehkä vaikea ymmärtää meitä miehiä.
Tiedän, että aina löytyy miehiä, jotka eivät tätä myönnä, mutta totuudelle he eivät voi mitään.
Mies, jonka kanssa olet ystävä haluaa sinut sänkyynsä ennemmin tai myöhemmin.
Kaveri tasolla en menisi väittämään samaa, mutta ystävä, se on jo liian lähellä....
se mies haluaa, mut haluamiseen se kyllä sitten jääkin. Mä en ala ystävien/kavereiden kanssa seksiä harrastamaan...en muutenkaan harrasta ees yhen illan juttuja tai kahenkaan, mun mielestä seksi kuuluu parisuhteeseen. En kuitenkaan tuomitse niitä, jotka haluavat vapaammin seksiä harrastaa, se on jokaisen oma asia!!!
Mitäköhän pitäisi sitten tehdä? En mä kyllä haluaisi meidän ystävyyssuhdetta sen takia katkaista, että toinen osapuoli tuntee muutakin, mutta ehkäpä muuta mahollisuutta ei ole...vai onko?
nimittäin miehen kanssa olla ystävä. Tosin ensin oli ensihuuma ja sitten tuli ystävyys.Vai onks se miehen logiikalla,ett saimpas sinut ja nyt voidaan olla ystävät!
että edes joku on sitä mieltä että miehen kanssa voi olla pelkästään ystäväkin. Meiän ystävyydessä ei tosin tota ensihuumaa oo ainakaan mun puolella ollu, en sitten tiedä miten toinen osapuoli asian kokee, koska emme asiasta kasvotusten ole ollenkaan jutelleet, muista asioista kylläkin, mutta miksi tunteista puhuminen on niin vaikeaa? Itse koen sen niin, etten haluaisi loukata toista, mutta pakko kai se jossakin kohtaa on, ei tämäkään tilanne loputtomiin voi jatkua, koska itse jatkan koko ajan elämääni eteenpäin katsellen muita miehiä ja haluaisin, että tämä ystävänikin niin tekisi. Tällä hetkellä vain tuntuu, että hän pitää minusta kynsin & hampain kiinni ja odottaa vain, että ehdottaisin seurustelua tai muuta vastaavaa. Mutta minä en halua olla hänelle muuta kuin ystävä...ja se tuskin riittää hänelle!
jossakin on sille miehellekin se oikeanainen joka rakastaa vilpittömästi.kerro suoraan,mitä tunnet,hänellähän menee aikaa hukkaan sua "odotellessa".
en mä täs tilantees mielelläni oo, mut minkäs voin...pakko kai ottaa itte asia puheeks, kunei mies sitä uskalla näköjää itte tehä...vaiks mun mielestä miehen nää hommat pitäs hoitaa, mut kaikista ei kai sit vaa oo siihe!
tilanne kuulostaa jotenkin tutulta... minullekin on sattunut samantapaista muutamia vuosia sitten. Noihin edellisiin viesteihin, joissa väitettiin, etteivät miehet ja naiset voi olla "vain" ystäviä, haluaisin sanoa, että pöh ja pöh! Olemme edelleenkin tämän miehen kanssa hyviä ystäviä, kun saimme asian kunnolla selvitettyä; tosin tässä vaiheessa meinasi mennä välit poikki, kun tämä mies ei meinannut millään uskoa, etten halua muuta kuin ystävyyttä (hän halusi etupäässä seksisuhdetta) ja se kun piti melkein lekan kanssa tekoa hänelle päähän... mutta lopulta viesti meni perille, ja olen tyytyväinen, ettemme katkaiseet välejä - hän on muuten todella kiva ihminen ja hyvä ystävä! Kaikki sujuu mainiosti, emme vain yleensä puhu tapahtuneesta - mennyttä mikä mennyttä. Minusta peli oli reilua - hän toi esiin omat toiveensa ja minä omani - erilaiset; en minä osannut siitä suuttua, että hän piti minua kauniina ja viehättävänä! Sen voin sanoa sinullekin neuvoksi, ettei kannata hyviä ystäviä - tarkoitan siis niitä tosiystäviä - heittää yli laidan "tosta vaan" (niitä ei yleensä ole liikaa), ellei sitten ole ihan pakko... jos ei muu auta.
Hyvät ovat ajatuksesi...samoja ajatuksia itsekin ajatellut monesti ...olisi niin herkullista olla ystävä naiselle...mutta se ei ole niin helppoa, koska olen mies! neuvoja en anna mutta sen sanon, että mies joka ei naista himoitse, ei ole mies...muista se! jos haluat olla miehelle ystävä muista suhtautua häneen kuin naisystävääsi...ei niinkuin mieheen... sillä mies on mies ja nainen on nainen.. -kyllä elämä on ihanaa..
Pääasia on kuitenkin rankka paneminen.