Olen aika moneen kertaa ajatellu itsaria onko se
kannattavaa jos elämäni on
-Vvanhemmat saatavat hermostua liian pikkuruisesta
asiasta.
-Sisko saa enemmän rahaa kuin minä ja hän saataa
huutaa minulle jo kävelen rauhassa tai teen
pikkuruisen virheen.
-Koulussa minulla ei ole kaveria ja olen aina
yksinäinen ja muuten menee koulus huonosti.
-On kylläkin oma huone, mutta joskus ei ole omaa
rauhaa. Ja lestat käy vaan katoon tv:tä.
-Ripari kaverit on, mutta niitä ei useasti nää.
-Asun syrjäisellä seudulla... ja kukaan ei taida
oikeen välittää minusta.
-En tiedä mitään. Onko jumalaa vai ei ole.
Pitäisikö minun siis tehä itsari??
Haluan oikeesti kaikilta lukijoilta mieli
piteen... oikeestaan elämäni on monessa vaiheessa
ollu helvetellinen.
Kertokaa minulle kannattaako??
Ja en ole mielen vikainen.
kannattavaa jos elämäni on
-Vvanhemmat saatavat hermostua liian pikkuruisesta
asiasta.
-Sisko saa enemmän rahaa kuin minä ja hän saataa
huutaa minulle jo kävelen rauhassa tai teen
pikkuruisen virheen.
-Koulussa minulla ei ole kaveria ja olen aina
yksinäinen ja muuten menee koulus huonosti.
-On kylläkin oma huone, mutta joskus ei ole omaa
rauhaa. Ja lestat käy vaan katoon tv:tä.
-Ripari kaverit on, mutta niitä ei useasti nää.
-Asun syrjäisellä seudulla... ja kukaan ei taida
oikeen välittää minusta.
-En tiedä mitään. Onko jumalaa vai ei ole.
Pitäisikö minun siis tehä itsari??
Haluan oikeesti kaikilta lukijoilta mieli
piteen... oikeestaan elämäni on monessa vaiheessa
ollu helvetellinen.
Kertokaa minulle kannattaako??
Ja en ole mielen vikainen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
noi vähäiasistä syistä, eihei.
ajattele nyt mitä maailmassa on.haluaisitko
luopua siitä nyt kun elämä on alussa, et tiedä
vielä edes puolia.muurosikä on kamalaa,
tiedetään, mutta sen jälkeen hubaaa.
joten jos teet itsarin niin keksi edes parempia
syitä, samanlaisia ongelmia on jokaisella,
minullakin.ei noiden takia kannata sellaista
vaivaa nähdä.vaikutat vain säälittävältä.
Sä et ehkä ole maailman älykkäin, suosituin,
onnellisin ja täydellisin ihminen. Sopii kysyä,
kuinka moni sellanen on? Oikea vastaus on, että
ei yksikään. Kaikkia potkii elämä joskus päähän
ja pahasti, vaikkei sitä aina huomaa. Mutta
vaikeuksista saa itelleen voimavaran, jos niiden
yli jaksaa taivaltaa. Sun täytyy vaan jatkaa
eteenpäin luottaen tulevaan. Positiivinen
suhtautuminen elämään auttaa jo paljon. Yritä nyt
jotenkin jaksella... Masennuskaudet on hyvinkin
tavallisia nuorten keskuudessa, et sä ole ainoo
itsetuhosia ajatuksia läpi käyvä ihminen
maailmassa. Maailmassa on paljonkin hyvää ja sun
elämäs on varmasti elämisen arvosta; jos et
muuten usko niin ajattele niitä miljoonia
köyhyyden, kurjuuden ja väkivallan armoilla
eläviä ihmisiä, jotka joutuu taistelemaan
jokasesta leipäpalastaan... Kuitenkin hekin
haluaa elää. Eikö sunkin kannattais etsiä
ennemminkin syitä elämiseen sen sijaan, että
miettisit miksi sun "kannattais" kuolla?
ei kannata tuommoisen takia. samanlaisia ongelmia
on varmasti lähes jokaisella murrosikäisellä, ja
ei niiden takia kannata itsemurhaa ajatella,
vaikka joskus v*tuttaakin ankarasti!
Pois tuommoiset ajatukset!
et suinkaan sitä tee, en salli sitä ollenkaan
Et sä mitään itsaria tee, en tee minäkään, vaikka
mut yritetään erottaa mun "elämästäni", koska
mulla ei ole muuta elämää kun mun jätkäkaveri...
no joo, toi voi kuulostaa "vähän"...
no, mut mulla ei ole kavereita, mä istun päivät
vaa himas, en saa nähä mun jätkääni, koska sen
faija aina keksii jonku syyn, et sä teit noin,
ette saa nähä jne jne... esim. nykyään jos se
myöhästyy koulustaki, ni sit me ei saada nähä, ja
tätä mun pitäs kestää viel KOLME VUOTTA...asutaan
noi 40 km päässä toisistamme kaikenlisäks...
alkaa usko tähän meiän (oltu yhes yli 7kk)
suhteeseen olla koetuksella, MUTTEN MÄKÄÄN VIELÄ
TON VUOKSI ITSARIA TEE!!!! Ja mä siis tosiaan
rakastan mun jätkääni!!!
ELÄMÄLLÄ ON JOKU TARKOTUS, MÄ EN VAAN TIEDÄ MIKÄ,
MUT KANNATTAA ELÄÄ, PAREMMAT PÄIVÄT ON VIELÄ
EESSÄ, KUTEN MUN JÄTKÄKAVERI JAKSAA AINA
MUISTUTTAA!!!!
:)
Et sä mitään itsaria tee, en tee minäkään, vaikka
mut yritetään erottaa mun "elämästäni", koska
mulla ei ole muuta elämää kun mun jätkäkaveri...
no joo, toi voi kuulostaa "vähän"...
no, mut mulla ei ole kavereita, mä istun päivät
vaa himas, en saa nähä mun jätkääni, koska sen
faija aina keksii jonku syyn, et sä teit noin,
ette saa nähä jne jne... esim. nykyään jos se
myöhästyy koulustaki, ni sit me ei saada nähä, ja
tätä mun pitäs kestää viel KOLME VUOTTA...asutaan
noi 40 km päässä toisistamme kaikenlisäks...
alkaa usko tähän meiän (oltu yhes yli 7kk)
suhteeseen olla koetuksella, MUTTEN MÄKÄÄN VIELÄ
TON VUOKSI ITSARIA TEE!!!! Ja mä siis tosiaan
rakastan mun jätkääni!!!
ELÄMÄLLÄ ON JOKU TARKOTUS, MÄ EN VAAN TIEDÄ MIKÄ,
MUT KANNATTAA ELÄÄ, PAREMMAT PÄIVÄT ON VIELÄ
EESSÄ, KUTEN MUN JÄTKÄKAVERI JAKSAA AINA
MUISTUTTAA!!!!
:)
Itsemurha ei ole ikinä mikään ratkaisu.
Elämässäsi on pakko olla myös positiivia asioita.
Suosittelen että kun sinusta tuntuu pahalta niin
kirjoitat tuntojasi paperille. Niin on monien
biisienkin lyriikat saanut alkunsa. Muista että et
ole ainoa joka on ahdistunut. Kyllä se aurinko
alkaa paistamaan, kun et vaan luovuta.
No joo, itse asiassa sä voisit kyllä tehdä
itsarin. Tuskimpa vaan sua kukaan täällä kaipaa
ja pääsetpähän sitten herranhuomaan. Niin että
tee pois vaan - saapahan iltapäivälehdet jotakin,
mitä kirjoittaa.
Kaikilla on elämässään vaiheita jolloin on
TODELLA vaikeata, mutta mikään ei ole
ikuista.Elämään täytyy luottaa, sä vietät
varmasti vielä vaikka kuinka paljon ihania hetkiä
elämässäs.Luota siihen!
Ja mieti kuinka moni jäis sureen sua? Vaikka
uskotkin ettei kukaan välitä susta niin se ei ole
totta! Jos suoraan sanon itsemurha on itsekkäin
teko minkä tiedän.Ihmisellä täytyy aina olla niin
paljon tahdonvoimaa että pääsee vaikeidenkin
vaiheiden yli.Ja sitähän elämä on..yhtä
vuoristorataa, mutta sehän on elämän tarkotuskin:
opi nauttimaan hyvistä hetkistä!
*Asun syrjäisellä ja pelottavalla seudulla
keskellä metsää
*Olin koulukiusattu mutten enää
*Olen köyhä
*Äitini ei välitä ( tämä ei ole mikään teinixx-
juttu, vaan ihan tosi!), vaikka pitäisi.
*Olen vielä lapsi 14w, eikä äitini pidä minusta
huolta
*Asun kahdestaan isän kanssa
*Olen järkyttävän näköinen ja painoinen
*Minulla on vain muutama kaveri
*Minulla on huonot hampaat
*Saan raataa jotta minulle ostettaisiin
vaatteita, kenkiä ym..
Mutta olen matkalla sijaisperheeseen,,, JEE!!
Mun eno teki itsarin, ja sillä oli TOSI
vaikeeta... ei noi sun ongelmat ole niin isoja
että niitten takia kannattais heittää kaikki
hukkaan Tsemppiä, ole rohkea! usko itseesi...
musta tuntuu että sulla on vain vähä suunta
kateis...eli et tiedä missä sun paikkas on...ku
sä kyselet niin paljon esim.välittääkö musta
kukaan, onko Jumalaa jne...mä epäälen että sulle
tekis hyvää jutella jonku kans!! Esim. soita
niille sun ripari kavereilles ja kysele
kuulumisia, menkää niitten kans vaikka discoon
tai leffaan, tee jotain sellasta mikä susta
tuntuu mukavalta ja hyvältä& yritä ettii hyviä
puolia elämästäs...ja mä voi kokemuksella sanoa
että kyllä se Jumala sielä "yläkerras" on...;)
EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA!! Yritä vaan ajatella
positiivisesti. Ei mulkaa oo mitää parast kaverii
mut yritän ettii.
itsari ei ikinä ratkaise mitään. loppujen lopuksi
asioilla on kuitenkin tapana loksahtaa
kohdalleen. ja pakkohan väliilä on mennä päin
P.tä, että osaisi sitten taas arvostaa onnen
hetkiä. kyllä mä sanoisin että jatka elämää,
sulla on vielä paljon nähtävää ja koettavaa:)
ystäviä voit etsii esim. kirjepalstoilta. aloita
vaikka uusi haraastus, jossa tapaat ihmisiä? sano
vanhemmillesi nätisti, että et jaksa kuunnella
mussuttamista ...
säkin olet käynyt ton asian moneen kertan
mielessä...mulla on sama asia käynyt ja
siskollani myös...siskoni pääsi siihen asti että
hän kerkisi niin sanotusti maistaa puukon makua
ranteella...mä olen miettinyt samaa mutta aina
olen ajatellut frendejä,pikku siskoani joka on
minulle erittäin rakas ja muuta ihanaa....ja
siihen se on jäänyt....mieti asioita....
siis ajattele, sulla vois olla asiat paljon
huonommin! nii ja muista, että niin kauan kun
sulla on edes yks ihminen joka susta välittää, ei
oo mitään järkee tehä itsaria.. se joka susta
välittää suree koko loppuelämänsä jossain
mielisairaalassa taimuuta... hei kato älä ota
elämää niin kauheen vakavasti...eihän siitä
kuitenkaan hengissä selviä... niin ja Jumala ON
olemassa... usko tai älä...
Kyllä se kannattaa itsari tehdä, jos kerran
asuukin niin syrjässä...
.....siis on ollu joskus mielessä....
mut oon ajatellu että mitä mun vanhemmat
ajattelee siis ne MURTUU ja sit koko perhe
varmasti eroaa tai ei ainakaa oo koskaan
ennallaan! muaki kiusataan koulussa.. siis mulla
ei oo kavereita siellä ja haukutaan.... mä sain
siihen sellasen syyn että oon muka TÄYDELLINEN!!!
mutta kyllä mä ymmärrän että se on vaan kateutta
ja ne kiusaajat on tosi lapsellisia!!!! jos
kuitenki haluut kirjotella mulle niin voit
mailata [email protected] oon 14v tyttö.
kirjotelkaa mulle kaikki kohtalontoverit niin
vaihetaan ajatuksia!
mä taidan myös päättää elämäni oman käden kautta..
kuulostaa säälittävältä mut itse olen tämän
tilanteen aiheuttanut ja nyt saan siitä
kärsiä..petin vanhempieni luottamuksen
täydellisesti ja nyt olen vankina omassa
kodissani....järki lähtee ja pää räjähtää... ei
taida kestää hermot enää kauaa...
Minulla on ihan samalainen ongelma mutta olen päätänyt että itsari ei auta tässä mailmassa tällä pitää vaan jaksaa vanhenmat välitää vaikka siltä ei välillä näytäisikään :) koita vaan jaksaa sad girl