tästä tulee aika pitkä, koittakaa jaksaa. nimet
on keksittyjä. kaikki alkoi kun vieraannuin
entisestä parhaasta ystävästäni tarusta täysin
ennen yläasteen alkua. tutustuin paremmin
anetteen, joka oli ollut mun tosi hyvä ystävä.
anetesta tuli uusi paras ystäväni, mutta hänellä
oli jo entuudestaan paras ystävä jenna, joka on
myös ollut mun hyvä ystävä. tää on sekavaa,
tiedän. oltiin koulussa aina kolmisin ja jennasta
tuli myös paras ystäväni. tosin anette ja jenna
viettivät paljon aikaa niin, ettei mua pyydetty
edes mukaan ja tekivät kaksin retkiä. tiesin aina
kummankin kaikki asiat, mutta he kuiskailivat
paljon keskenään. he halusivat aina olla pari
liikunnassa. joka kerta kun jotain tälläistä
tapahtui, sydäntäni kirpaisi ja tuli todella paha
olo. no, ei tämä vielä mitään. keväällä aloin
vihdoin kiinnittää huomiota siihen, miten parhaat
ystäväni minua alistivat. he olivat aina samaa
mieltä. kaikki ehdotukseni ja sanani he
tyrmäsivät yhdessä. vaikka olin voimakas, kaksi
mua vastaan yhtä aikaa oli liikaa ja opin
alistumaan. he veivät itsetuntoni myös siitä,
millainen olen ulkonäöltäni ja luonteeltani.
parhaat ystäväni tekivät musta heikon. eniten se
sattui kun he arvostelivat ihastustani koko ajan.
tein kaikkeni kelvatakseni ja miellyttääkseni
heitä, yritin olla heille jotain mitä he olivat
toisilleen. yritin löytää uusia ystäviä ja niitä
olikin aina vähän aikaa. jossain vaiheessa
tajusin, että vaikka tekisin mitä en ikinä
pääsisi samaan asemaan missä jenna ja anette
olivat toisilleen. kun hyväksyin sen, en enää
yrittänyt niin kovasti. otin heihin henkistä
etäisyyttä ja vahvistuin hieman kesän aikana.
nyt, kahdeksannan syksyn alettua, olen jo saanut
melkein kaiken itsetuntoni takaisin, mutta paljon
työtä se vaati. puhun usein vanhan parhaan
ystäväni tarun kanssa asioista ja se helpottaa.
mutta jennan ja aneten käytöksestä en ole ikinä
puhunut kellekkään, kaikki luulevat että me kolme
olemme tasavertaisia toisillemme. elän jokaisen
koulupäivän heidän kanssaan kuitenkin heitä
inhoten ja vihaten, anettea jopa enemmän kuin
jennaa. onhan meillä myös niitä hyviä hetkiä
etten muista asemaani, mutta silloin saan
palautuksen maanpinnalle. jos joku tämän viitsi
kokonaan lukea niin kiitos, yrittäisitkö vielä
auttaa ja neuvoa minua, mitä tästä eteenpäin?
on keksittyjä. kaikki alkoi kun vieraannuin
entisestä parhaasta ystävästäni tarusta täysin
ennen yläasteen alkua. tutustuin paremmin
anetteen, joka oli ollut mun tosi hyvä ystävä.
anetesta tuli uusi paras ystäväni, mutta hänellä
oli jo entuudestaan paras ystävä jenna, joka on
myös ollut mun hyvä ystävä. tää on sekavaa,
tiedän. oltiin koulussa aina kolmisin ja jennasta
tuli myös paras ystäväni. tosin anette ja jenna
viettivät paljon aikaa niin, ettei mua pyydetty
edes mukaan ja tekivät kaksin retkiä. tiesin aina
kummankin kaikki asiat, mutta he kuiskailivat
paljon keskenään. he halusivat aina olla pari
liikunnassa. joka kerta kun jotain tälläistä
tapahtui, sydäntäni kirpaisi ja tuli todella paha
olo. no, ei tämä vielä mitään. keväällä aloin
vihdoin kiinnittää huomiota siihen, miten parhaat
ystäväni minua alistivat. he olivat aina samaa
mieltä. kaikki ehdotukseni ja sanani he
tyrmäsivät yhdessä. vaikka olin voimakas, kaksi
mua vastaan yhtä aikaa oli liikaa ja opin
alistumaan. he veivät itsetuntoni myös siitä,
millainen olen ulkonäöltäni ja luonteeltani.
parhaat ystäväni tekivät musta heikon. eniten se
sattui kun he arvostelivat ihastustani koko ajan.
tein kaikkeni kelvatakseni ja miellyttääkseni
heitä, yritin olla heille jotain mitä he olivat
toisilleen. yritin löytää uusia ystäviä ja niitä
olikin aina vähän aikaa. jossain vaiheessa
tajusin, että vaikka tekisin mitä en ikinä
pääsisi samaan asemaan missä jenna ja anette
olivat toisilleen. kun hyväksyin sen, en enää
yrittänyt niin kovasti. otin heihin henkistä
etäisyyttä ja vahvistuin hieman kesän aikana.
nyt, kahdeksannan syksyn alettua, olen jo saanut
melkein kaiken itsetuntoni takaisin, mutta paljon
työtä se vaati. puhun usein vanhan parhaan
ystäväni tarun kanssa asioista ja se helpottaa.
mutta jennan ja aneten käytöksestä en ole ikinä
puhunut kellekkään, kaikki luulevat että me kolme
olemme tasavertaisia toisillemme. elän jokaisen
koulupäivän heidän kanssaan kuitenkin heitä
inhoten ja vihaten, anettea jopa enemmän kuin
jennaa. onhan meillä myös niitä hyviä hetkiä
etten muista asemaani, mutta silloin saan
palautuksen maanpinnalle. jos joku tämän viitsi
kokonaan lukea niin kiitos, yrittäisitkö vielä
auttaa ja neuvoa minua, mitä tästä eteenpäin?
Vastaukset 1
Vanhimmat
sä oot jo täysin oikealla tiellä. sellaseks
ihmiseks joka seisoo omilla jaloillaan. pidä toi
tyyli.
se on kovaa kun ystävät sekottaa koko elämän..
mutta hyvä puoli sun kohdalla on se, että sä oot
tajunnu mitä nää kaks ystävystä on sulle tehny.
sun pitää siis näköjään vaan kehittää
jonkinlainen suojakuori noille kahden ystävyksen
loukkauksille/alistamisille. tai hankit parempaa
porukkaa joiden kanssa bostailla.
[::playing - Oppositio - Epäluottamuslause::]