1. Miten vanha lapsesi oli, kun kerroit hänelle siitä, että hänet on adoptoitu?
2. Miten kerroit asiasta?
Itselläni ja miehelläni tuo asia on pian edessä. Tyttäremme on 4-vuotias ja aiomme pian kertoa hänelle.
2. Miten kerroit asiasta?
Itselläni ja miehelläni tuo asia on pian edessä. Tyttäremme on 4-vuotias ja aiomme pian kertoa hänelle.
Vastaukset 7
Vanhimmat
TÄH!? Eikö hän jo tiedä? Taidat huijata. Kukaan ei enää nykyaikana salaa semmoista asiaa.
Eikö sosiaalityöntekijät muka ole teitä opastaneet?
Varovasti juttelette, että hän on ollut bio-äidin mahassa ja miten hänet haitte jms. Pikkuhiljaa vastaatte lapsen esittämiin kysymyksiin. Luonnollista rupattelua.
Meidän ipana toki oli jo 1v. tullessaan, mutta jo 2-vuotiaana kertoi tulleensa lentokoneella Suomeen.
Miten muka olette välttyneet tähän asti kysymyksiltä? Toivottavasti ette ole tytöllenne valehdelleet...
mitenköhän paljon luulet 4-vuotiaan asioista ymmärtävän? salaamisesta ei todellakaan ole kysymys, vaan siitä ettei niin pienelle lapselle kannata kertoa, joka e vielä ymmärrä. itse olen ainakin saanut tietää adoptiotaustani 3-vuotiaasta ja miten olisin sen muka voinut itse ymmärtää, jolleivät vanhemmat olisi kertoneet.
huomioi myös se, että me kaikki ottolapset emme ole ulkomaista syntyperää. itse en ole tullut lentokoneella suomeen, vaan syntynyt helsingin kätilöopiston sairaalassa ja olen sukujuuriltani täysin suomalainen.
ulkomaista syntyperää oleville lapsille varmaan tuleekin kertoa aikaisemmin, koska he varmaan itse panevat merkille erilaisuutensa, mutta minä en olisi mistään ulkoisista seikoista osannut päätellä olevani ei-biologinen.
kaikki 2-vuotiaat eivät edes puhu vielä sujuvasti. lapset kehittyvät niin eri tahtiin!
itse olen ollut tullessani 11kk (tulin siis tasan hyvinkäältä asti) ja pikkusiskoni oli tullessaan 6kk (olin mukana hakemassa pikkusiskoa, ollessani 4-vuotias ja tuolloin näin oikein konkreettisesti miten minutkin oli aikanaan haettu).
Oletko mahtanut aikoinasi asua nikinharjunlastenkodissa? kysyin vain koska itse asuin siellä pienenä. En toki usko sinun ajasta muistavan, mutta kysyinpä vain...
sieltä minäkin :)
meillä se meni täysin luonnollisesti. joskus lapsen ollessa 3 hän alkoi kysellä perhesuhteista. ja niin me kerroimme kaiken ja lapsi oli täysin tyytyväinen vaikka tuskin tajusi puoliakaan mitä hänelle selitimme. mutta koitimme puhua niin että hänkin ymmärtäisi.
tullessaan hän oli 10 kk ja 2 vko vanha.
lastani ei ole adoptoitu, kun en äiti vielä olekaan, mutta olen itse adoptoitu,...
1. olin 3-vuotias, kun sain tietää.
2. olimme menossa synnytyslaitokselle katsomaan äidin veljen vaimoa ja vastasyntynyttä serkkuani. olin sanonut vanhemmilleni, että minäkin haluan pikkusiskon ja vanhempani tuolloin selittivät minulle, että meidän perheessä se ei olekaan niin yksinkertaista. kertoivat etteivät itse olleet pystyneet lasta tekemään ja että minut on synnyttänyt toinen äiti, joka minua myös rakasti, mutta ei voinut pitää ja antoi minut siksi pois. sen päivän ajan olin kysellyt lisää ja lisää ja olivat saaneet selittää juurta jaksain ja vielä yölläkin olin köötellyt hetättämään vanhempani ja kysymään: "menikö se juttu niin että,..." ja silloin kaikki tuli asiasta niin selväksi, että siitä asti olen iottanut sen ihan luonnollisena asiana.
parempi kertoa mahdollisimman varhain, mutta lapset ymmärtävät asioita hieman eri ikäisinä. kannattaa siis punnita ja ehkä kertoa vähitellen sen mukaan, paljonko lapsi kykenee ymmärtämän missäkin iässä. aluksi lapselle ei kannata varmaan kertoa niitä syitä miksi biologiset vanhemmat eivät yenneet asta pitämään (koska ne ovat usein aika järkyttäviä asioita). omat vanhempani kertoivat minulle tuolloin vain, että synnyttäjä-äitini oli sairas, eikä voinut minua pitää. he toki jättivät viel tuolloin mainitsematta, että se sairaus on skitsofrenia,... sillä olisi jo ollut äärettömän vaikeaa selittää 3-vuotiaalle mitä se puolestaan merkitsee.oikeastaan nuo perusteelliset syyt ja adoptiota koskevat paperini sain 15-vuotiaana. toki vanhempani kertoivat minulle aina avoimesti, kun kysyin jotain tai jokin askarrutti mieltäni, eivätkä koskaan salanneet mitään.
kannattaa painotaa sitä, että myös biologinen äiti rakasti tätä lasta, mutta ei vain voinut pitä. näin laps ei koe itseään välttämättä hyljätyksi tai ei-toivotuksi. kannattaa nimenomaan kertoa lapselle miten tämä on ollut teidän unlmienne suurin täyttymys.
Hei!
Meillä on vauvana sijoitettu lapsi pian neljä vuotias. Olemme aivan alusta kertoneet, hänelle
äidistään (jota hän ei tapaa). Kertoneet, että minä olen nyt äiti ja entinen äiti oli synnytysäiti. Nyt kun lapsi on pian neljä, hän kertoo aivan kuin mitä tahansa asiaa, että hänellä on kaksi äitiä. Oikea ja synnytysäiti.
Olen sitä mieltä, että mitä aikaisemmin siitä kertoo, siten mutkattomammin lapsi sen ottaa. Ikäänkuin elää siihen asiaan.