ankeeta

...ettet pala loppuun. Olin itsekin nuorempana
sellainen, että huolehdin joka ikisestä asiasta
ja otin sitten kamalaa pulttia, jos en kerennyt
kaikkea. Koko ajan oli vaan mielessä, mitä pitäis
tehä yms. Yritä ottaa aikaa myös ittelles ja
yritä järjestää ees muutaman kerran
kuussa "tänään-en-tapaa-ketään" -päivä, jolloin
et kerta kaikkiaan SUOSTU muitten pomputettavaksi
ja jolloin levähdät.! Ja jos kaverit sanoo sua
huonoksi kaveriksi vain siksi, ettet oo vaikka
treffannu niitä, niin ohhoh - saisivat miettiä
kaks kertaa ennen ku menevät semmosia suustaan
päästelemän. Sano, että on sulla omakin elämä.
Kuulostaa ehkä töykeeltä, mutta on joskus ainoa
keino päästä oravanpyörästä. Kyllä ne kaverit sen
jsokus huomaavat, että ninhän asia oikeesti on.
Eivät he voi aina olla maailman keskipisteenä.
Semmosia. En tiedä, oliko tästä mitään apua,
mutta kirjoitin kuitenkin. Hmm...ai niin, laita
asiat jonkinlaiseen arvojärjestykseen ja mieti,
mitkä asiat ovat sinulle itsellesi tärkeitä ja
mitä itse haluat elämältäsi.

joka aamu herään n. 10-13 aikoihin. ei tekisi
mieli nousta. ei ole tekemistä, ei koulua, ei
töitä ja eikä myöskään rahaa. olis ees koulua
(vau! tota en olis uskonut ikinä sanovani).
suurin osa frendeistä töissä tai opiskelemassa
kaukana jossain ja ne jotka on jumahtanut tänne
on h-e-l-e-v-e-t-i-n tylsiä ihmisiä. alkais ees
intti, niin olis edes jotain tekemistä. rahaakin
pitäis raapia jostain v-lopun menoihin kun tuolla
työkkärin potilla ei kauan elä (divariin taas
myymään rakkaita levyjä... nyyh). jos
viikonloppuja ei olisi olisin varmaan vetänyt
itseni jo jojoon...

Sanoit jo viestisi lopussa itsekin, että haluaisit
irrottautua välillä. Niin sinun pitäisi välillä
tehdäkin, olla ihan yksiksesi ja antaa ajatusten
vaan lentää. Jos voisit sen ajan jostakin napata,
eivät muut ympärilläsi sillä aikaa katoa.
Olen itse samanlainen huolehtija ja huolten
kuuntelija joten ymmärrän mitä tarkoitat.
Minä tykkään kävelystä, pitkistä verkkaisista
lenkeistä. Ei kännykkää eikä ketään muuta mukana.
Jotenkin vaan aina kotiin tullessa jokin asia
ainakin on loksahtanut paikoilleen ja mieli ren-
toutunut.
Löytäisitkö jotain vastaavaa itsellesi?
Ole ylpeä itsestäsi, kaikki eivät koskaan opi
välittämään läheisistään!

Suurriman aikani vie koti, autan kotona äitiäni
ja hoidan pikkuveljeäni, nimeäni huudetaan koko
ajan, tuo sitä mee sinne ja hae tätä,
poikaystävän kanssa menee huonosti ja haluaisin
itkeä mutta missä itken ettei se kauhea
hössöttäminen alkaisi, eivät he ymmärrä ei edes
äiti että haluan olla rauhassa.Kyyneliä pitää
aina pidätellä siihen asti eetä he lähtevät
nukkumaan.Monesti itku tulee jo ennen aikojaan ja
äiti tulee tuoho jankkaamaan et mikä on ja en
halua vastata, haluan olla vain rauhassa mut se
jää siihen jankuttaa. Ja jos saan olla yhtään
yksin kotona on sekin sitä että nukahdan ja nukun
sen ajan. Täällä en saa edes nukkua ettei joku
tulisi siitä valittamaan "päivällä ei saa nukkua".
et silleen....

Käy perjantaina juomassa vähän irtaudu ja nauti
itse olin ihan samanlaisessa tilanteessa oli
liikaa muistettavaa ja jätin puolet muistamatta
enkä jaksanu tehdä mitää ps. vosujen ei kannata
juoda paljoa sillä voi tulla tehtyä jotain mitä
ei ois pitäny tehdä