tää on niin vaikeeta selittää enkä tiedä miks
tänne kirjotin. kai siks etten voi puhuu
kavereille ja tuun hulluksi kun ei voi puhua.
siis mä en osaa enää luottaa kavereihin tai
yleensäkään ihmisiin.
muutama vuosi sitten mä olin monta vuotta
rakastunu hyvään ystävääni ja se tiesi sen mut se
vaan leikki mun tunteilla. me ei oltu yhdessä mut
pidettiin hauskaa. no lopuksi mä tajusin sen et
se leikki ja me sovittiin vaan ystävyydestä ja
sen jälkeen ei olla kun muutaman kerran puhuttu.
luulin etten ikinä lakkaisi rakastamasta mutta
kyllä lakkasin kun rakkauden tilalle tuli viha.
sen jätkän jälkeen mun luottamus katos.
yks hyvä kaveri katos pian sen jälkeen sanomatta
syytä miks (sekin oli jätkä). nyt mulla on yks
chatissä tavattu jätkä hyvänä ystävänä mut koko
ajan on tunne et sekin häipyy. ollaan kerran
riidelty tästä luottamuspulasta mut en voi sille
mitään. se ei välillä pidä ollenkaan yhteyttä
joten tuntuu et se unohtaa. tuntuu et kaikki
kaverit unohtaa. mä en tunne itteäni kellekään
tärkeäksi. tuntuu kuin kaikille olis sama jos
vaikka kuolisin (en mieti itsaria)
kavereiden sanat on vaan tyhjiä. en enää tiedä
mitä teen. haluisin luottaa. miten löytää edes
mies kun ei voi luottaa!
kommentoikaa joku jos viitsitte!
tänne kirjotin. kai siks etten voi puhuu
kavereille ja tuun hulluksi kun ei voi puhua.
siis mä en osaa enää luottaa kavereihin tai
yleensäkään ihmisiin.
muutama vuosi sitten mä olin monta vuotta
rakastunu hyvään ystävääni ja se tiesi sen mut se
vaan leikki mun tunteilla. me ei oltu yhdessä mut
pidettiin hauskaa. no lopuksi mä tajusin sen et
se leikki ja me sovittiin vaan ystävyydestä ja
sen jälkeen ei olla kun muutaman kerran puhuttu.
luulin etten ikinä lakkaisi rakastamasta mutta
kyllä lakkasin kun rakkauden tilalle tuli viha.
sen jätkän jälkeen mun luottamus katos.
yks hyvä kaveri katos pian sen jälkeen sanomatta
syytä miks (sekin oli jätkä). nyt mulla on yks
chatissä tavattu jätkä hyvänä ystävänä mut koko
ajan on tunne et sekin häipyy. ollaan kerran
riidelty tästä luottamuspulasta mut en voi sille
mitään. se ei välillä pidä ollenkaan yhteyttä
joten tuntuu et se unohtaa. tuntuu et kaikki
kaverit unohtaa. mä en tunne itteäni kellekään
tärkeäksi. tuntuu kuin kaikille olis sama jos
vaikka kuolisin (en mieti itsaria)
kavereiden sanat on vaan tyhjiä. en enää tiedä
mitä teen. haluisin luottaa. miten löytää edes
mies kun ei voi luottaa!
kommentoikaa joku jos viitsitte!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Öh...vaikea juttu... ootko koskaan ajatellut,
että on aika vaativaa muille, jos sä työnnät
luottamuspulaongelmasi niiden harteille. Ehkä sun
ei kannattaisi koko ajan ajatella, että kuka
millonkin nyt jättää sut yksin, pidä hauskaa
itsesi kanssa ja rakasta itseäsi, niin muutkin
rakastavat. Tiedän, että toi on aika kulunut
fraasi, mutta se on totta. En tiedä, voiko tätä
tapausta verrata, mutta mulla on yksi kaveri,
joka loppupeleissä ripustautui muhun kuin
takiaiseen ja se oli KAUHEETA. Se ruikutti, ettei
sillä ole muita ystäviä, mutta todellisuudessa
meilläKÄÄN ei ollut mitään puhuttavaa, meidän
maailmamme olivat täysin erilaiset. Ystävlläni
oli aika vakava masennus ja se kävi hoidossakin.
Lopulta hän uhkaili itsemurhalla koska minäkään
en muka välitä hänestä tarpeeksi (minulla ei
saanut olla muita ystäviä jne.). Silloin
hermostuin lopullisesti. Toki tiedän, että pitäis
olla tukena, mutta en yksinkertaisesti JAKSANUT,
kun ihmisellä ei ollut mitään omaa yritystä elää.
Nykyisin kuullaan vain satunnaisesti toisistamme,
ihan ystävllisissä merkeissä. Nyt hän kai
ripustautuu poikaystäväänsä...toivottavasti ei.
ei mun tarkoitus oo kaataa muiden niskaan mun
luottamuspulaa mut halusin vaan puhua. en voi
sille mitään et taistelen noiden tunteiden kans
joka päivä. mun pitäis kai ensin antaa ittelleni
anteeksi se että annoin sen yhden kaverin leikkiä
mulla ja uskoa että kaikki ei oo sellasia. mutta
kun en oo edes tavannu vielä tyyppiä joka ei
olisi sellanen.
mä haluan pitää hauskaa mut yksin ollessa en voi
olla miettimättä. oon usein yksin.
mä meen aina toisten mukana. mä teen niin kun ne
haluaa mut onko paljon pyydetty jos munkin
tunteita otettais joskus huomioon. taitaa se kai
sit olla liikaa pyydetty.
parempi alistua kun olla yksin.
en mä tiedä mikä parempi olis mut eipä sillä kai
väliä. kai mä sit pidän vaan hauskaa ja sit taas
huomaan kun joku lähtee mut mitä siitä....onhan
mulla itteni....itserakas paska toisinsanoen
olisin.
älä jumatsukkeroosi mene massan mukana ja tee
niinkuin ne haluaa! mieti, mitä haluat elämältäsi
ja ota selvää ihmisistä ennen kuin alat "leikkiä"
niiden kanssa.
en joo haluisi mennä muiden mukaan mut en halua
olla yksinkään.
aina kaverit sanoo et voisin puhuu niille mut en
osaa. ja omista tuntemuksistani en voi kertoa
koska en halua olla säälittävä. en mä takerru
kavereihin mut olis kai kiva tietää et onko ne
hengis ja muuta.
heti jos mä en pidä niihin yhteyttä sillon kun ne
odottaa niin sit kysellään et miks en oo soitellu
tai käyny mut ite ne voi olla monta viikkoo
soittelematta. mä en jaksa aina soitella ja kysyy
voidaanko nähä kun usein vastaus on ei.
soitelkoon sit kun kerkee.
mä en ymmärrä et miks mun pitää olla aina
valmiina näkemään ja juttelemaan mut muut saa
tehä niin kun haluaa.
mä vihaan sitä kun mua ohjaillaan. halusin vajaa
vuosi sitten häipyä täältä muualle asumaan mut en
menny kun kaverit sano etten saa lähtee....itte
ne silti muuttaa. tuntuu et muut elää mun elämää
ja mä vaan kärsin sit tunne kivut. taidan vaan
murehtia liikaa....niihän kaikki ajattelee vai
mitä?