no,mä nyt haluisin kertoo tänne omaa tarinaani
parin viimesen vuoden tiimoilta,kun ei oikein
muutakaan ole,että jos jotakuta kiinnostaa,niin
saa lukea: muutama vuosi sitten,kun tulin
seiskalle,(oon ysillä nyt) oli elämä ihan
mukavaa. mulla oli poikakaveri,tosin ei se mikään
kovin hääppönen suhde ollu, ja kavereita. sitten
seiskan kuluessa sain uuden ystävän,oikeastaan
parhaan mitä koskaan on ollut. ja niin sitten
muut pikkuhiljaa unohtuivat. ja kun kasiluokka
alkoi,otti tämä ystävä ja "jätti". no,eihän mulla
ollut sitten yhtään ystävää,olin totaalisesti
yksin,mutta onneksi mun rakas mailiystäväni,jonka
kanssa ollaan tavattukin,auttoi mut yli siitä
paskasta.kokonainen vuosi mun elämästä tuhlaantu
surressa menetettyä ystävää. no,nyt kuitenkin
olen päässyt yli ja elämä alkaa jälleen hymyillä.
ystäviä minulla ei vieläkään liiemmin ole,mutta
elämäni on sikäli muuttunut,että nykyään kuljen
ihmisten ilmoilla enkä vain istu kotona,kuten
olen tähän asti tehnyt. asun tosi pienellä
paikkakunnalla,joten ei täällä paljon mitään
ole,mutta kuitenkin olen onnistunut tutustumaan
uusiin ihmisiin ja onpa yksi (tai oikeastaan
kaksi) jätkä-hanketta meneillään. =)
jos joku haluais alkaa mailaamaan,niin laita
viestiä tänne...
parin viimesen vuoden tiimoilta,kun ei oikein
muutakaan ole,että jos jotakuta kiinnostaa,niin
saa lukea: muutama vuosi sitten,kun tulin
seiskalle,(oon ysillä nyt) oli elämä ihan
mukavaa. mulla oli poikakaveri,tosin ei se mikään
kovin hääppönen suhde ollu, ja kavereita. sitten
seiskan kuluessa sain uuden ystävän,oikeastaan
parhaan mitä koskaan on ollut. ja niin sitten
muut pikkuhiljaa unohtuivat. ja kun kasiluokka
alkoi,otti tämä ystävä ja "jätti". no,eihän mulla
ollut sitten yhtään ystävää,olin totaalisesti
yksin,mutta onneksi mun rakas mailiystäväni,jonka
kanssa ollaan tavattukin,auttoi mut yli siitä
paskasta.kokonainen vuosi mun elämästä tuhlaantu
surressa menetettyä ystävää. no,nyt kuitenkin
olen päässyt yli ja elämä alkaa jälleen hymyillä.
ystäviä minulla ei vieläkään liiemmin ole,mutta
elämäni on sikäli muuttunut,että nykyään kuljen
ihmisten ilmoilla enkä vain istu kotona,kuten
olen tähän asti tehnyt. asun tosi pienellä
paikkakunnalla,joten ei täällä paljon mitään
ole,mutta kuitenkin olen onnistunut tutustumaan
uusiin ihmisiin ja onpa yksi (tai oikeastaan
kaksi) jätkä-hanketta meneillään. =)
jos joku haluais alkaa mailaamaan,niin laita
viestiä tänne...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toi on aika tavallista, mut surullista. Mä oon
oppinu, et ei kannata takertua vaan yhteen
ihmiseen, vaan olla tasapuolisesti kaikkien
kaveri. Jos yks jättää, on muita, eikä jää yksin.
Mun siskolla on nyt toi sama tilanne ku sulla
oli.Se ei oo kenenkään muitten kaa ku sen
poikakaverin, ja on "joutunu" luopumaan muista
kavereista.Jos haluut mailata ni osote on:
[email protected]