Olen kasvanut perheessä, jossa on ollut AINA koiria. lähinnä villakoiria, tosin yksi kiinanpalatsikoira ja pari sekarotuistakin oli. Nyt asun mieheni kanssa yhdessä, ja meillä on rottweiler. Omaa koiraamme ollaan koulutettu kutakuinkin hyvin. Ei kerjää, ei hauku, tottelee (kohtalaisesti), on ERITTÄIN ihmisystävällinen, ei koskaan pure, edes silloin kun ottaa siltä luun pois(Tiedän kyllä ettei koiran pitäisikään koskaan purra ainakaan omistajaansa, mutta äiti onaina opettanut ettei koiralta saa ruokaa pois ottaa jos haluaa pitää nenäänsä. Ja se ei ollut vitsi). Elikkä koirassamme on tietysti parannettavaa, mutta kuria me pidetään sille kunnolla. Mutta ei liikaa.
Mutta äidilläni on tällä hetkellä 3 koiraa.Kääpiövillakoiria. 1 tyttö ja 2 poikaa. Tyttökoira, Tiina,on ystävällinen, ei tosin kenellekään muulle kuin ihmisille, kerjää aina kunhaistakki ruokaa, haukkuu AINA kun talossa kuuluu pienikin rapsahdus, eikä sitä saa lopettamaan. Sen on pakko olla koko ajan jonkun sylissä, elikkä aikamoinen eroahdistus. Toinen poikakoira, Viki, kusiskelee minne sattuu, ystävällinen, ei tosin muille koirille kuin näille kahdelle muille. AHNE, Kauhee kerjääjä. Kolmas koira, Kasperi, kusiskelee ja kakkaa mihin sattuu myöskin,tujoaa tapetteja, ahne, ärsyttävä, ilkeä,kamala kerjääjä.
Aina kun käydään äidin luona, minä aina huudan koirille kun ne alkaa kerjäämään, tai muuten vaan meidän huippuystävälliselle koirallemme äksyilemään ilman mitään syytä. Äiti taas kauhistelee kun me ei muka rakasteta omaa koiraa yhtään, kun ei anneta sille mitään pöydästä eikä anneta sen ollenkaan kerjätä!
Ja nyt on joulu tulos. Tapaninpäivänä ollaan menossa sinne syömään. Siellä on ne koirat.. tulevanVARMASTI kerjäämään. Mitä tehdä? Kun ei viitsisi muiden vieraidewn edessä alkaa taas äidin kanssa riitelemään koirankasvatuksesta. Isäpuoleni jopa ottaa koirat syliin kun istuu pöydässä ja antaa niitten syödä omasta lautasestaan! Itselläni ruokahalu katoaa saman tien tuollaisesta... Ja niin myös kaikilta muiltakin!
Eli mitä tehdä?
Mutta äidilläni on tällä hetkellä 3 koiraa.Kääpiövillakoiria. 1 tyttö ja 2 poikaa. Tyttökoira, Tiina,on ystävällinen, ei tosin kenellekään muulle kuin ihmisille, kerjää aina kunhaistakki ruokaa, haukkuu AINA kun talossa kuuluu pienikin rapsahdus, eikä sitä saa lopettamaan. Sen on pakko olla koko ajan jonkun sylissä, elikkä aikamoinen eroahdistus. Toinen poikakoira, Viki, kusiskelee minne sattuu, ystävällinen, ei tosin muille koirille kuin näille kahdelle muille. AHNE, Kauhee kerjääjä. Kolmas koira, Kasperi, kusiskelee ja kakkaa mihin sattuu myöskin,tujoaa tapetteja, ahne, ärsyttävä, ilkeä,kamala kerjääjä.
Aina kun käydään äidin luona, minä aina huudan koirille kun ne alkaa kerjäämään, tai muuten vaan meidän huippuystävälliselle koirallemme äksyilemään ilman mitään syytä. Äiti taas kauhistelee kun me ei muka rakasteta omaa koiraa yhtään, kun ei anneta sille mitään pöydästä eikä anneta sen ollenkaan kerjätä!
Ja nyt on joulu tulos. Tapaninpäivänä ollaan menossa sinne syömään. Siellä on ne koirat.. tulevanVARMASTI kerjäämään. Mitä tehdä? Kun ei viitsisi muiden vieraidewn edessä alkaa taas äidin kanssa riitelemään koirankasvatuksesta. Isäpuoleni jopa ottaa koirat syliin kun istuu pöydässä ja antaa niitten syödä omasta lautasestaan! Itselläni ruokahalu katoaa saman tien tuollaisesta... Ja niin myös kaikilta muiltakin!
Eli mitä tehdä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
No etpä sinä voi äitiäsi asiassa neuvoa, tuskin koirat muuta tapaa edes oppisivat.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että koiran suu on jopa ihmisen suuta puhtaampi...
Tiedänhän minä että koiran suu on puhtaampi kuin ihmisen, paitsi ehkä juuri äidin koirien, jotka syövät ulkonakin mita sattuu... Joten ellei niitten sylki ole mitään desinfiointiainetta, epäilen että se kovin puhdas on :)
Mutta ei kyse ole koirien suun puhtaudesta. Haluaisitko itse että koira söisi sinun joulupöydästä? Kerjäisi koko aikaa ja vinkuisi vieressä? Jasitten joku ottaisi sen syliin ja antaisi litkiä kinkun kastikettä lautaselta?
Minä en.
HUOM!
Lapset tarvitsevat tapakasvatusta - niin myös koirat, vaikka koirat EIVÄT ole lapsia !
Vaikka kuinka koiranpentu on suloisen näköinen ja on melkein pakko antaa evästä, kun se pyytää, ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ SORRU siihen !! Todellakin kaikki vieraat EIVÄT PIDÄ koisrista samassa ruokapöydässä. HIRVEÄ TAPA!!!
Itselläni on 4 kk vnaha bernipoika, joka ei missään tapauksessa saa pöydästä, eikä edes keittiöstä, vaan omasta ruokapaikasta. Eikä kerjää, eikä anneta, vaikka kuinka katsoo suloisesti, eikä anna vieraatkaan. Samoin meillä on yli 10 v. vanha bernirouva, eikä ole ikinä oleillutkaan keittiössä, eikä pilattu tämmöisillä lyhytnäköisillä hommilla. Hyvin on mennyt ja koirat ovat onnellisia!!!!
Vinkkinä voisin sanoa, että syökää eri aikaan, keksi joku veruke. Koska koira on mustavalkoinen, se ei enää opi olemaan kerjäämättä. Siis, mikä on kerran luvattu, on aina luvattu. Oma vika, jos näin on.
Se on sellanen juttu, että jos koiralle KERRAN antaa pöydästä jotakin, niin aivan varmasti on aina kerjäämässä!!!!
Koirahan on alunperin kehittynyt elämään ihmisen "loisena", jolloin kerjääminen on tavallaan sen verissä.....ÄLKÄÄ IKINÄ antako koiralle makupaloja suoraan pöydästä, eikä ikinä ilman erityistä syytä!