peloista(help!)

Koita sitten minimoida uusien ihmisten
tapaaminen... Ainahan sä voit kellonaikaa
tiedustella, tai valittaa/iloita säästä, jne.
Aiheita on lähes rajattomasti, mieti muutama hyvä
valmiiksi ettei sitten tule paniikkia.

Kyllä sä mielipitees voit esittää, jos joku ei
sitä kestä niin eipä kovin hyvä kaveri voi olla.
Jos taas sun mielipide on erittäin erilainen
jossain herkässä tilanteessa niin ainahan sitä
voi pitää suunsa kiinni ja nyökkäillä
hyväksyvästi.

Ala-asteella olin IHAN SAIRAAN ujo. Ekalla
luokalla olin vielä innokas ja puhelias mutta
sitten yhtäkkiä koulun ilmapiiri lannisti ja
minusta tuli syrjään vetäytyvä ja epäitsevarma
hylkiö. Tämä johtui luultavasti siitä, että
minulla oli täysin erilainen (älykkäämpi)
ajatusmaailma ja kiinnostukset kuin
ikätovereillani joten koin olevani jotenkin outo.
Minusta tuli epävarma ja muistan minulle olleen
suuri ongelma käyttäytyä rauhallisesti luokassa
(esim. ettei kädet tärrää, etten töppäile mitään
hermostuksissani luokassa jne.) Myös puheenaiheet
olivat vaikeita keksiä, koska muut keskustelivat
yläasteen pojista ja pändeistä, minä mietin
maailmankaikkeuden syntyjä syviä... :)

Yläasteella otin itseäni niskasta kiinni, loin
oman persoonani - jämäkän individualistin.
Samalla hahmotin itselleni selväksi, mitä mieltä
olin eril. asioista ja näitä mielipiteitä oli
sitten helppo soveltaa keskusteluun. Nyt minulla
ei ole mitään ongelmia tuoda julki itseäni ja
mielipiteitäni, koska en välitä mitä muut
ajattelevat (jos nyt ajattelevat)! Eli
itsevarmuus lähtee siitä, että yrittää opetella
tuntemaan itsensä. Hanki joitain asioita, joihin
olet aivan lääpälläsi (esim. tv-sarjat, kirjat,
eläimet, harrastukset, uskonnot, taide,
politiikka ... aihepiirejä on uskomattoman
paljon!) ja lähde niiden perusteella etsimään
vastausta kysymykseen Kuka minä olen? Kun olet
luonut oman luonteesi (tai pikemminkin
vahvistanut sitä käsitystä, joka sinulla siitä jo
on) ja persoonallisuutesi kaikki muu pitäisi
tulla kuin itsestään.

Muista että vaikka sinusta ei tuntuisi
itsevarmalta älä koskaan anna sen näkyä ulospäin!
Katso ihmisiä suoraan, puhu selvällä äänellä,
äläkä pelkää perustella ja puolustaa itseäsi ja
kantojasi. Harjoittelemalla oppii ja rohkeus
kasvaa! Ajattele : Minä olen minä eikä siinä ole
häpeämistä, pikemminkin muut saavat hävetä
itseään!

Tsemppiä! Muistan kyllä että selviytyminen on
vaikeaa mutta jälkeenpäin ongelmat tuntuvat oudon
pieniltä... :) Älä koskaan yritä kuitenkaan
miellyttää toisia, ja puhua omia mielipiteitäsi
vastaan. Se voi auttaa hetkeksi mutta pitemmän
päälle on rasittavaa kieltää omat ajatuksensa.
Muut saavat sinusta vahvemman kuvan kun puolustat
rohkeasti omia ajatuksiasi. Uskalla olla yksilö!
:)

tutulta.....mul on edelleen sama ongelma mut se
on ehkä vähnä helpottanu......kyl se helpottaa ku
vaan "kidutat" ittees pakottamal ittes juttelee
ja olee sosiaalisis kontakteis ihmisten kans!!!se
on tosi vaikeeta ja tuskasta, saattaa masentaa
PALJON mut pikkuhiljaa sun on helpompaa olla
kontakteis ihmisten kans.
munki rohekus esim.jätkien kans jutellessa on
noussu.nykyään en oo enää lähellekkää niin
hiljanen ku joskus aikoinaan vaik vielki
ujostelen ym.tsemppii!!!!=)