Minulle on sattunut jo monesti, että olen käynyt tuttavien ja sukulaisten hautajaisissa, niin vainajasta on vain rippi- tai sotilaspassin kuva.
Hyvin on ihminen kameran välttänyt ja nyt, kun valokuvaa todella tarvittaisiin niin sitä ei ole.
Mene tuttaviesi luokse ja anna dikikameran paukkua, tuo on nyt jo niin halpaa, että naurattaa.
Poltat kuvat CD-levylle ja lahjoitat tuon asianomaiselle. Ehkä muutama paperituloste mukaan, niin juttu on OK.
CD- levyltä voi nykyvälinein kuvia katsella tietokoneella, DVD-laitteella ja niistä voi valokuvaamossa teettää paperikuvia.
Tämä on nykyaikaa, joka me useimmat hallitaan, kunhan vain hoksataan hyödyntää sitä.
Itse olen tämän nähnyt, ottamattomat kuvat harmittaa kaikista eniten.
Hyvin on ihminen kameran välttänyt ja nyt, kun valokuvaa todella tarvittaisiin niin sitä ei ole.
Mene tuttaviesi luokse ja anna dikikameran paukkua, tuo on nyt jo niin halpaa, että naurattaa.
Poltat kuvat CD-levylle ja lahjoitat tuon asianomaiselle. Ehkä muutama paperituloste mukaan, niin juttu on OK.
CD- levyltä voi nykyvälinein kuvia katsella tietokoneella, DVD-laitteella ja niistä voi valokuvaamossa teettää paperikuvia.
Tämä on nykyaikaa, joka me useimmat hallitaan, kunhan vain hoksataan hyödyntää sitä.
Itse olen tämän nähnyt, ottamattomat kuvat harmittaa kaikista eniten.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mun on myös pitänyt tehdä muistokuvia jos jonkinmoisista epäterävistä kymppikuvista, ei edes negoja tallella.Siinä on saanut käyttää kaikki Photosoppitaidot että niistä on saatu kohtuullisia kuvia, mutta aina silti jotakin.
Toinen ääripää on ollut joltain terveeltä vanhukselta tullut kuva, josta hän on itse pitänyt ja kuva on tehty etukäteen "varastoon".
Miksi on niin kamalaa joutua kuvauksen kohteeksi? Ota siinä sitten kuvia, kun toinen kääntää selkänsä kameralle tai peittää kasvonsa käsillään!