..että mitä mieltä Te olette kaukosuhteista? onko
Sinulla ollut vai onko kaukosuhde...? onko se
onnistunut...? onhan tämä kaukosuhde asia
sinällään erillaistajokaisen parin kohdalla,
mutta onko Teidän suhde onnistunut....? onko
Teistä kurjaa olla niin kaukana Rakkaastaan...?
Sinulla ollut vai onko kaukosuhde...? onko se
onnistunut...? onhan tämä kaukosuhde asia
sinällään erillaistajokaisen parin kohdalla,
mutta onko Teidän suhde onnistunut....? onko
Teistä kurjaa olla niin kaukana Rakkaastaan...?
Vastaukset 7
Vanhimmat
No...tää on aikas yleinen aihe täällä, monta
kertaa oon iteki vastaillu...
Eli, mä oon ollu mun poikaystävän kanssa nyt 9kk
1vkoa, kaukosuhteessa...me ollaan molemmat 15,
ja hyvin meillä on menny...tosin niitä riitojakin
on ollu, mutta niitähän on joka suhteessa, kauko-
jne...
mut osa on tietty sellasii, et kun ei voida nähä,
niin ottaa päähän, vituttaa molempia. Sit jos on
vielä vaikeet vanhemmat, niin ei se kovin helppoo
oo, mut kyllä sen kaiken kestää, jos on sellasen
ihmisen kanssa, josta tosissaan välittää, ja jota
rakastaa, koska onhan niitä "ihailijoita" esim.
mullakin ollu omalt paikkakunnalt, mut en mä vois
koskaan MUN RAKASTANI vaihtaa keneenkään sen
takii, et joku toinen asuu lähempänä...
Me ei nyt kuitenkaan kovin kaukana asuta, n. 40km
välimatkaa, nähään joka viikonloppu, ja joskus
viikollaki, mutta on siinä välissä ollu parin
viikon/miltei kuukauden taukojaki ettei olla
nähty. Ja onhan se sellasta matkustelua, puolin
ja toisin.
No, en tiiä oliko tosta mitää hyötyy, mutta mun
mielipide on se, että suhde onnistuu jos on
onnistuakseen, eli ei se välimatka siihen niin
paljoa vaikuta. Ja eipähän kyllästy siihen omaan
kultaan niin helposti, ku jos on kokoajan yhessä!
Taas kerran tsemii kaikille kaukosuhteissa
eläville!
on tosi kurjaa olla erossa kun tietää, ettei voi
pitkään aikaan tavata... ja sit kun nähdään,
homma menee liian helposti pelkäks korva suussa
äheltämiseks mikä pitemmän päälle tappaa
suhteen... eli jos välimatkaa on paljon, se
yhdessä tekemisen tärkee osuus jää helposti liian
hepposeks. kun eihän niitä harvoja yhteisiä
hetkiä haluu kuluttaa ison lössin kanssa, eikä
tuu niin helposti mieleen pitää yhteistä
siivouspäivää tai muutenkaan elää ihan tavallista
arkea. mun omat kaukosuhteeni kaatu just
siihen... oon vasta ekan kunnon "lähisuhteeni"
alotettuani tajunnut, kuinka tärkeetä on vaan
roikkua kavereitten parissa ja pitää kädestä
kiinni, ja elää muutenkin arkea yhdessä. eli
kaikille kaukosuhteessa eläville annan vinkin,
että älkää joka kerta lukkiutuko kahdestaan
äheltämään, vaikka fyysisen läheisyyden kaipuu
ois kova. muuten tulee ongelmia.
minulla on ollut monta kaukosuhdetta mutta mikään
niistä ei koskaan ole onnistunut kuin korkeentaan
pari viikkoa. on ikävää olla yksin rakas on niin
kaukana eikä ole pitämässä huolta sinusta ja
jälleen näkemisen ilo on taas suuri kun rakkaan
näkee uudestaan..mutta minusta on ruennut
tuntumaan ettei niissä ole mitään järkeä silloin
suhteelle ei voi omistautua ja se vaatii todella
paljon luottamista toiseen kun toinen on niin
kaukana.
oli kaukosuhde 315 km välimatkalla vuoden, sitten
muutettiin yhdessä kokonaan uuteen kaupunkiin ja
nyt ollaan asuttu samaa kämppää 5 v. :-)
Olin silloin 17 kun alettiin seurustella ja hän 20.
Paljon onnea teille!!!!!=)
ne toimi. kokemusta on.
joillain toimii joillain ei...ehkäpä se on ihan
pari suhteinen kysymys....? kenties...no se on
sun kokemukses ja mielipitees...