Tässä on tullut allekirjoittaneelle itsetutkiskelun paikka. Tokihan sitä tehokasta työaikaa ja duunikonetta pitää hieman lainata päivittäiseen pieneen, viattomaan nettipyrähdykseen. Esimerkiksi näille sivuille. Sitä olen jo parikin vuotta "harrastanut". Siinä samalla on hieman daijukin saanut levätä. Eipä siinä mitään ropsia ole.
Mutta jos erehtyy jotakin tänne kirjoittamaan, niin jopa tilanne muuttuu. Silloin on jo lähes pakko hakeutua näille sivuille useampia kertoja päivässä.
Tämä on viisainta lopetta ajoissa, ennenkuin pahemmin jää koukkuun. Viisainta on palata takaisin pelkästään uteliaan lukijan rooliin. Rustailut saa jäädä. Tai mitä jos nyt joskus vähän kommentoisi..
Pahin esimerkki lienee tuo tapaus Duracell. Vaikka ei se edes hänen ainoa ongelmansa taida olla.
Uskaltaako kukaan kommentoida omaansa tai toisten riippuvuutta näiden porttaaleiden houkutuksiin?
Mitähän mahtaa kuulua Jääprinsessalle?
Mutta jos erehtyy jotakin tänne kirjoittamaan, niin jopa tilanne muuttuu. Silloin on jo lähes pakko hakeutua näille sivuille useampia kertoja päivässä.
Tämä on viisainta lopetta ajoissa, ennenkuin pahemmin jää koukkuun. Viisainta on palata takaisin pelkästään uteliaan lukijan rooliin. Rustailut saa jäädä. Tai mitä jos nyt joskus vähän kommentoisi..
Pahin esimerkki lienee tuo tapaus Duracell. Vaikka ei se edes hänen ainoa ongelmansa taida olla.
Uskaltaako kukaan kommentoida omaansa tai toisten riippuvuutta näiden porttaaleiden houkutuksiin?
Mitähän mahtaa kuulua Jääprinsessalle?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä, näille palstoille voi jäädä jumiin, odottamaan dialogin täydentymistä, vastauksen löytymistä, uutta näkökulmaa jne. Mutta ihmisiin vasta jääkin, joihinkin tiettyihin. Tosi vaikea irrottautua, ihan kuin ystävästä luopuis tai häätäis pois. Tai jos joku lakkaa vastaamasta, mikä murhe!!!
Silti nämä palstat ovat kevyttä verrattuna reaaliaikaiseen chatti-koukkuun, joka on vielä vahvempaa ajan syöjää, huumetta. En suosittele. Olen pulassa.
maksetaanko sulle palkkaakin
siitä työstä?
duuni surffailu on aika epäsäännöllistä...kunnes törmää mielekiintoiseen saittiin ja siinähän
jökötät.onhan se vaikeaa irroittautua
jostain mihin on mennyt mukaan, saannut ehkä 'kavereita' ja lopettaminen tuntuu kaukaiselta...ei mitään hätää kunhan duunit ei siitä kärsi! omaa luppoaikaa voi hyvin täällä viettää,siinä missä muut menee röökille niin toiset ehkä nettiin.
pvän jatkoja
Ite olen kohdallani tuota nettiriippuvuutta myös miettinyt. Pakko käydä vähintään joka aamu tsekkaamassa tilanne. Ja tietysti työaikana.
Tämä palsta on uusi tuttavuus.
Jos se mielekiinoinen henkilö katoaa niin sillä aiitä pääsee,sillä suurin osa on jonninjoutavia jorinoita,jossa osassa ei ole päätä eikä häntää.
Sitäpaitsi siellä on aina näitä kaikitietäviä jotka koetta opetta omia arvojaan ja esenteitaan muille,miten lie asit itsellä,jää joskus miettimään?
olin pahasti koukussa yhteen naiseen tossa luppuvuodesta ja vähän alussakin,mutta homma loppui kun hän lopetti sen,oli kuin olisi luopunut jostakin olennaisentärkeästä vaikka se oli vain kaden varatun ihkisen kirjoittelua,toisissa olosuhteissa siitä olisi voinut ehkä muodostua upea ystävyyssuhde,muutei hänestä ollut siihen?
nyt asiasta on jo kulunut noin kuukasi eikä se enää tunnu niin suurelta asialta,olipahan vain huikaseva kokemus,elän korkeakoulussa!
kai näissä omat riskinsä on sillä voi helposti jäädä koukkuun ja kuvitella asioita joita ei olekaan,jos toinen "vedättää"
No pari sähköposti tuttua on tullut muttei niistä sen enempää koska tämä kutistaa välimatkat,jotka todellisuudessa ovat lian pitkät,muuhun kuin kirjoitteluun,ssiinä on se hyvä puoli että ne ei ole kaiken kansan luettavissa ja kai aikanaan kuihuvat luonnollisesti pois
Tarinasi tuntuu tutulle. Olen nainen. Minäkin lopetin juttumme. Sinä moitit naistasi, ettei hänestä ollut upeaan ystävyyssuhteeseen. Minä voisin sanoa samaa "miehestäni", mitä itsekukin niillä sitten tarkoittaakin. Olin niin hulluna siihen mieheen, että yöunetkin menivät. Nyt opettelen elämään "tyhjiössä", taikka täyttäähän sen perheeni jälleen vähitellen. Nainenko vain vedätti? Sinua siis vietiin ja sinä vain vikisit. Minusta siinä kyllä tarvitaan kaksi. Mutta ilmeisesti noin nettimiehenikin asian ajatteli. Reilu keskustelu ei ollut hänelle mahdollista/ei kyennyt. Mene ja tiedä. Sen opin, uuteen juttuun en heti antaudu.
Sinä siis opit sen ettet uuteen juttuun heti antaudu.Ehkäpä sen ovat muutkin ottaneet "ohjenuorakseen" tai toiminta kriteerikseen.
jos toi tarkoitti mua niinse oli isku vyön alle,me keskusteltiin,normaalisti.puhelimessa.sähköpostilla.näillä palstoilla joilta kaikkialkoi.
enkä mä vedättänyt enkä paennut siitä,keskustelusta.
se että mun netti yhteys ei aina toiminutJoulun seutuun takkuili pahsti)
Hän lopetti oman sähköpostinsa,tai ainakin siihen vastaamisen,hänellä oli mun puhelin numeroni(ei minulla hänen,koska hän ei luottanut)
Reilukeskustelu sitä kyllä käytiin ,kaikesta mistä hän sen avasi ja jopa niistäkin jotkamä avasin.
Jos toi oli minulle niin ei kovin reilua,muuta jutun ydin olikin kai siinä että naisella ei riittänyt rohkeus katsoa sitä,se oli lian kiehtovaa,kyllä se munkin yöuniani häiritsi ja sekoitti mun päiväjärjestykseni välillä perusteellisesti ja mä olen sentään aikuinen mies eikä mikään pojankloppi
sitäpaitsi mä en siltä naiselta mitään muuta pyytänyt kuin sen privaatti postin avaamista,mutta hän vei sen keskustelun yleiselle palstalle jossa se oli myös hänen miehensä hähtävissä ja tunnistetavissa jos naisensa tunsi(vai tunsiko,löysinkö mä jotain kätkettyä/salattua,jota hän itsestään ei ollut paljastanut)
Voiko verkossa ihastua johonkin mielikuvaan jonka on luonut hatarien tiedon rippeiden mitä on saanut,tai joita on tarkoituksella annettu perusteella muodostuneeseen nielikuvaan joka ei ole todellinnen vaan mielikuvitus on sen luonutkin kavalasti täyttämään jotain mitä elämästä juuri sillä hetkellä puuttuu.
hetken hullaantuminen,epätodellinen,epärealininen,mahdotonyhtälö jolla ei ole rakennusaineita mihinkään?
Asian voi ymmärtää myös niin lukuisista selityksistä että me olimme lian kaukana koulutua yhteiskunnallinen asema,ikäero,tulevat duuni projektit.
minusta ne oli vain tekosyitä joiden varjolla oli hyvä siirtyä takavasemmalle menettämättä kasvojaan,paljastamatta todellista minäänsä.oliko se itsesuojelua,tiedä häntä?
Mutta siinä oli jotain ainutlaaluista säkenöivää,jota en ollut aiemmin kokenut,ehkpä juuri siksi se tuntui menetykseltä,niinkuin olisi antanut osan itsestään ja menettänyt jotain korvaamatonta,tosiasiassa se oli vain netissä alkanut keskustelu,kahden tuntemattoman välillä,hyvin dodellinen sillä printtasin niitäylös ja ne oli paperillakin luettavissa
Rauhoitu. Minä en iske enää ketään minnekään, missään. Sinua viimeksi. Samantapaisia kohtaloita kai riittää netissä, älä yliregoi jokaiseen yhtymäkohtaan. Pahoitat suotta mielesi.
Mä en tahtois osallistua tähänkään, mutta kelaat niin paljon, liikaa väärillä perusteilla, joten on pakko sanoa, etten se ole enää minä, joka sua provosoi tähän. Voit luottaa siihen.
Uniikkia kyllä, mutta oikeasti: ohi jo. Älä enää revi, kiltti.