Israeliin

Pommeja räjähtelee, ihmisiä raiskataan, puukotuksia, murhia, tappoja, pahoinpitelyjä jokapäivä.

Sähköt katkeilee jatkuvasti, ihmiset näkee nälkää!

Älä mene!

Itse olin ja enää en mene...

Olin itse kibbutz Yironissa Galileassa 1986 ja kibbutz Lehavot Havivassa (Saaroniin rannikkokaistaleella lähellä Haderaa) 1996. Ensimmäisessä lähinnä kerättiin omenoita, ja toinen kibbutzi eli tynnyritehtaalla.

Työpäivät ovat pitkiä, meillä 9-10 tuntia päivässä ja kuutena päivänä viikossa. Ulkomaalaiset volunteerit saavat yleensä kaikki paskanakit. Paikallisiin tyyppeihin on vaikea solmia kontakteja, mutta muunmaalaisista volunteereista kyllä saa pitkäaikaisia kavereita.

Itse en menisi uudestaan Ariel Sharonin aikakaudella, myöhemmin voisin harkita. Vaan on tuota ikääkin karttunut. Volunteerit ovat yleensä siinä kahdenkympin tienoilla. Itse olin siellä 19- ja 29-vuotiaana. Eivät kai enää ottaisikaan.

Jos valita saa, parhaat paikat ovat ainakin maisemien puolesta pohjoisessa, Galileassa. Kibbutzimatkaa ei kannata järjestää Suomesta käsin, nyhtävät vain välityspalkkioita olemattomasta palvelustaan. Kibbutzille voi mennä ottamalla yhteyttä Kibbutzitoimistoon Tel Avivissa tai yksinkertaisesti kävelemällä kibbutzin portista sisään. Tavallisesti ottavat, suomalaisilla on sitä paitsi kovan työntekijän maine Israelissa - ryyppyveikkojen maineen siellä kantavat englantilaiset ja tappeluista tunnetaan thaimaalaiset vierastyöntekijät. Volunteereista useimmat olivat 1980-luvulla Skandinavian maista (etenkin Suomesta, Norjasta ja Tanskasta) tai Englannista. 1990-luvulla oli enimmäkseen eteläafrikkalaisia ja uutena ilmiönä tsekkejä. Itäeurooppalaisten kiinnostus kibbutzeja kohtaan nousi rautaesiripun aukeamisen jälkeen. Muuten on venäläisten siirtolaisten osuus noussut todella huomattavaksi Israelissa, ei tosin kibbutzeilla.

Tutustuin myös eräisiin muihin kibbutzeihin ja vaikutuksen minuun teki Sde Nehemia Galileassa Jordan-joen laaksossa. Kivat maisemat ja ihmiset, inhimillinen työ, ottavat väkeä mielellään.

Paljon on muuttunut sitten viime käyntini. Israel rakentaa "turvallisuusaitaa", jolla eristetään juutalaisalueet palestiinalaisalueista. Itse aikoinani ylitin noita etnisten alueiden rajoja siellä aivan suvereenisti, mutta nyt se lienee vaikeampaa.

Olen viime aikoina vältellyt Israeliin matkustamista, ettei matkailuani siellä luettaisi kannanotoksi Israelin hallituksen nykymenon puolesta. Odotan olojen rauhoittumista.

itseensa voi lahtea tutustumaan mihin vaan.
kysy itseltas miksi juuri israeliin.
miksei palestiinaan?
vanha vitsi?
ei maailma mihinkaan muutu, jollei me omaa maailmaamme muuteta.
ilmoita jos lahdet israeliin. olen taalla.

Kesällä voi yrittää tarjoutua myös WWF:n talkooleireille Suomessa. Itse olin pari kertaa kibbutzilla, mutta ei se nyt enää Sharonlandiassa hirveästi hotsittaisi.

kertaakan ei pommi räjähtäny,en nähny nälkää enkä
kärrsiny janoa.Ilman muuta Israeliin elämänkokemusta hakemaan!!!

Minä olin pienenä Israelissa vanhempien ja veljen kanssa. Silloin siellä oli kivaa ja turvallista,mutta enää en sinne mene,koska siellä on kaikenlaista terrorismia ym. pahaa. eli suosittelen ettet mene sinne. Kannattaa odotella,että tilanne rauhoittuu,jos on rauhoittuakseen...