pienet lumihiutaleet, kuin pumpulia johon kääriytyä pakoon yksinäisyyttään, elämää. rakastanko? rakastan. olen jo kauan rakastanut tuota tuntematonta, jonka elämään olen aina tahtonut kuulua. hän on niin kaukainen... vaikka niin lähellä, vierelläni. en tiedä miten avaisin suuni, rohkaistuisin kertomaan miltä minusta tuntuu, mitä ajattelenkaan. hän nauraisi, ihan varmasti. tai ehkä ei sittenkään. en tiedä.
tahtoisin olla joku muu, kuka vaan. kuka tahansa joka kävellessään jouluisella lumen peittäneellä kadulla, iloitsee elämästään. tahtoisin olla se, joka on onnellinen.
toisaalta, ehkä minun kohtaloni on tällainen, ehkä aikani joskus vielä tulee. ehkä on koettava pahuus ja vaikeudet ollakseen ehjä ja kokonainen. silloin osaan minäkin rakastaa ja joku rakastaa minua.
tahtoisin olla joku muu, kuka vaan. kuka tahansa joka kävellessään jouluisella lumen peittäneellä kadulla, iloitsee elämästään. tahtoisin olla se, joka on onnellinen.
toisaalta, ehkä minun kohtaloni on tällainen, ehkä aikani joskus vielä tulee. ehkä on koettava pahuus ja vaikeudet ollakseen ehjä ja kokonainen. silloin osaan minäkin rakastaa ja joku rakastaa minua.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.