Olis kiva jos kertoisitte mielipiteenne näistä runoista!!!
**********
Sinisten pilvien lempeys
on läpikuultavaa,
niin lumoavaa,
että kultaiset valonsäteet
paistavat suoraan sydämeeni
ja vievät minua
rauhaan, hiljaiseen onneen.
Tuuli saapuu
tuoden pehmeän lämmön sisimpääni,
täyttäen tyhjyyden jota ei ollutkaan.
Mitään en kaipaa
jota minulla ei olisi.
Ensimmäistä kertaa elämässäni
olen löytänyt
todellisen onnen.
**********
Ajatelmani muodostavat unenkaltaisen näyn,
jossa totuus on yhtä kuin valhe,
jossa ilo on yhtä kuin suru.
Siinä ei voi erottaa yötä päivästä,
eikä vihaa rakkaudesta.
Mieleni on täynnä voimaa
ja ääretöntä rauhaa.
Liian paljon totuutta tuhoaa ihmiselämän.
**********
Uneton herkkä hetki yössä
sekoittaa mieleni rauhan.
Sinä tulet ajatuksiini
työntäen pois väsymyksen.
Vihata en voi,
enkä myöntää, että rakastan.
**********
Minä olen tullut siihen viimeiseen risteykseen,
johon kaikki joskus tulee.
Kumman valitsen: elämän vai kuoleman?
Ratkaisu on ehkä helppo, mutta vaikea toteuttaa.
Poljen kaiken saastan jalkojeni alle maanrakoon,
annan kukkien ja rakkauden sulostuttaa elämäni.
**********
Elämän rosoisesta syrjästä pidän vielä kiinni
enkä päästä
enkä luovuta
hitaasti nousen ylöspäin
kohti aurinkoa ja valoa
pois synkästä maasta
johon minut on poljettu
en enää yritä olla hengittämättä
minä saan siivet.
**********
Jos olisit tässä nyt,
kertoisin kuinka tärkeä olet minulle.
Avaisin sydämeni,
peittäisin sinut suudelmilla.
Mutta kun olet vierelläni,
en saa sanottua mitään.
Nauraisitko,
jos tunnustaisin rakastavani sinua?
**********
Katselen miehen
suljettuja silmiä,
ihon juonteita
jotka olivat syntyneet
katkeruudesta, surusta
ja pettymyksestä.
Hän avaa silmänsä,
ne ovat pehmeät,
hiljaiset ja voimattomat.
Kun hän ojentaa kätensä
ottaakseen minut syliinsä,
se tuntuu elävän ihmisen kädeltä,
lämpöiseltä ja uniselta.
Pian kuulen tasaisen hengityksen,
hymyilen itsekseni
ja itken onnesta.
Anna minun vielä rakastaa.
Ole vielä minun mieheni.
**********
Taivas vaihtaa värin harmaaseen
puut pudottaneet lumihuntunsa
jotenkin niin likaisen näköistä
ettei uskoisi olevan talvi
Ehkä puiden lomasta saatan nähdä
pienenpienen auringon säteen
ja vaikka se onkin pieni
paistaa se suoraan sydämeeni
ja täyttää sen valolla
Luulen että minulla on vielä toivoa.
Luulen ettei minun kannata luovuttaa sittenkään.
**********
Tunkkaisen yksiöni
ajatukset tarttuvat minuunkin.
Paljaat seinät kertovat
sieluni tyhjyyden.
Jotenkin niin elotonta
ja rumuutta enemmän kuin kaunista.
Jotenkin niin sekaista,
kuin mieleni,
kuin koko elämäni.
**********
Sinisten pilvien lempeys
on läpikuultavaa,
niin lumoavaa,
että kultaiset valonsäteet
paistavat suoraan sydämeeni
ja vievät minua
rauhaan, hiljaiseen onneen.
Tuuli saapuu
tuoden pehmeän lämmön sisimpääni,
täyttäen tyhjyyden jota ei ollutkaan.
Mitään en kaipaa
jota minulla ei olisi.
Ensimmäistä kertaa elämässäni
olen löytänyt
todellisen onnen.
**********
Ajatelmani muodostavat unenkaltaisen näyn,
jossa totuus on yhtä kuin valhe,
jossa ilo on yhtä kuin suru.
Siinä ei voi erottaa yötä päivästä,
eikä vihaa rakkaudesta.
Mieleni on täynnä voimaa
ja ääretöntä rauhaa.
Liian paljon totuutta tuhoaa ihmiselämän.
**********
Uneton herkkä hetki yössä
sekoittaa mieleni rauhan.
Sinä tulet ajatuksiini
työntäen pois väsymyksen.
Vihata en voi,
enkä myöntää, että rakastan.
**********
Minä olen tullut siihen viimeiseen risteykseen,
johon kaikki joskus tulee.
Kumman valitsen: elämän vai kuoleman?
Ratkaisu on ehkä helppo, mutta vaikea toteuttaa.
Poljen kaiken saastan jalkojeni alle maanrakoon,
annan kukkien ja rakkauden sulostuttaa elämäni.
**********
Elämän rosoisesta syrjästä pidän vielä kiinni
enkä päästä
enkä luovuta
hitaasti nousen ylöspäin
kohti aurinkoa ja valoa
pois synkästä maasta
johon minut on poljettu
en enää yritä olla hengittämättä
minä saan siivet.
**********
Jos olisit tässä nyt,
kertoisin kuinka tärkeä olet minulle.
Avaisin sydämeni,
peittäisin sinut suudelmilla.
Mutta kun olet vierelläni,
en saa sanottua mitään.
Nauraisitko,
jos tunnustaisin rakastavani sinua?
**********
Katselen miehen
suljettuja silmiä,
ihon juonteita
jotka olivat syntyneet
katkeruudesta, surusta
ja pettymyksestä.
Hän avaa silmänsä,
ne ovat pehmeät,
hiljaiset ja voimattomat.
Kun hän ojentaa kätensä
ottaakseen minut syliinsä,
se tuntuu elävän ihmisen kädeltä,
lämpöiseltä ja uniselta.
Pian kuulen tasaisen hengityksen,
hymyilen itsekseni
ja itken onnesta.
Anna minun vielä rakastaa.
Ole vielä minun mieheni.
**********
Taivas vaihtaa värin harmaaseen
puut pudottaneet lumihuntunsa
jotenkin niin likaisen näköistä
ettei uskoisi olevan talvi
Ehkä puiden lomasta saatan nähdä
pienenpienen auringon säteen
ja vaikka se onkin pieni
paistaa se suoraan sydämeeni
ja täyttää sen valolla
Luulen että minulla on vielä toivoa.
Luulen ettei minun kannata luovuttaa sittenkään.
**********
Tunkkaisen yksiöni
ajatukset tarttuvat minuunkin.
Paljaat seinät kertovat
sieluni tyhjyyden.
Jotenkin niin elotonta
ja rumuutta enemmän kuin kaunista.
Jotenkin niin sekaista,
kuin mieleni,
kuin koko elämäni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Sattuman syystä renkaat törmää reunukseen", kuten Toni sanoi, niin minäkin törmäsin tälle palstalle ja näihin runoihin. Ehkä olisi parempi, jos nuo kaikki yhdistäisi yhdeksi. Silloin voisi luultavasti paremmin välittää lukijalle sen tiedon, jonka haluaa kertoa. Karsimista se toki vaatii, mutta kyllähän laatu määrän voittaa. Teemoina kun ovat yleismaailmalliset ja usein runoissa esiintyvät aiheet, niin persoonallisen ja terävän tulkinnan löytäminen on ensiarvoisen tärkeää.
PARAS:
Ajatelmani muodostavat unenkaltaisen näyn,
jossa totuus on yhtä kuin valhe,
jossa ilo on yhtä kuin suru.
Siinä ei voi erottaa yötä päivästä,
eikä vihaa rakkaudesta.
Mieleni on täynnä voimaa
ja ääretöntä rauhaa.
Liian paljon totuutta tuhoaa ihmiselämän.
Miksi? No, minäpä kerron.
Runo on rakenteeltaan todella onnistunut, jopa kurinalainen.
Aluksi kuljetat sitä eteenpäin vastakohtien avulla.
"totuus on yhtä kuin valhe", "ilo on yhtä kuin suru", jne.
Ne tekevät toimivan alustuksen todella hienolle päätelmälle:
"Liian paljon totuutta tuhoaa ihmiselämän"
Paremmin ei runoa olisi voinut päättää!
Kun koko sisältö vielä liitetään hieman mystiseen
unimaailmaan on lukijalla todella mietittävää.
Vaikka runon puhujan mielessä myrskyävät vastakohdat
ja kaikki on nurin päin, vallitsee siellä myös "ääretön rauha".
Mielenkiintoinen asetelma joka suorastaan vaatii tulkintaa.
HUONOIN:
Uneton herkkä hetki yössä
sekoittaa mieleni rauhan.
Sinä tulet ajatuksiini
työntäen pois väsymyksen.
Vihata en voi,
enkä myöntää, että rakastan.
...ja perustelut.
Nuori tyttö, yksin yössä. Uni ei tule silmään. Rakkaushuolet valvottavat.
-Kliseistä jokamiehen runoutta.
Lukijalle ei kertakaikkiaan jää mitään pääteltävää.
Runollinen ilmaisu on kunnossa, mutta sisältöä on unohtunut kokonaan.
Rakastaa, ei rakasta, rakastaa, ei rakasta... Blääh.
Wau....jatka samaan malliin....*hymyilee*
Ihan tyylikkäitä runoja... Jotkut runosi kyllä tuntuvat aiheiltaan käytetyilta, mutta kuitenkin...