Olen naimisissa itseäni 8 vuotta vanhemman naisen kanssa.. Itse olen 27 ja vaimoni 35, meillä menee hyvin!
Olen aina kokenut itseni vanhemmaksi ajatuksiltani, eikä ystäviini kuulu montaakaan ikäistäni..Olen heille liian "arkipäiväinen", mielestäni tämä minun "arkipäiväisyyteni" on realismia, eikä haavekuvia joita mielestäni saa ihmisellä ollakin, mutta kohtuus kaikessa!
Nautin vaimostani ja hän minusta.. olemme hyvät ystävät toisillemme. Silti usein kuulee kuinka ihmisiä pelottaa meidän puolesta..
Hassua on myös se, että pidän vaimoani nuorena tyttösenä..koen itseni jopa vanhemmaksi, en siis ole mikään "äidin poika".
Kirjoitan aiheesta , koska huomasin asian olevan pinnalla! Minusta jos ihmiset..mies ja nainen ovat ystäviä toisilleen, ei ikäeroa edes huomaa. Sillä sielujen yhteys ei katso ikää.. ja aito ystävyys kantaa, ihastus ei!
Kirjoitelkaa jos jollain on samanlaisia ajatuksia.
Olen aina kokenut itseni vanhemmaksi ajatuksiltani, eikä ystäviini kuulu montaakaan ikäistäni..Olen heille liian "arkipäiväinen", mielestäni tämä minun "arkipäiväisyyteni" on realismia, eikä haavekuvia joita mielestäni saa ihmisellä ollakin, mutta kohtuus kaikessa!
Nautin vaimostani ja hän minusta.. olemme hyvät ystävät toisillemme. Silti usein kuulee kuinka ihmisiä pelottaa meidän puolesta..
Hassua on myös se, että pidän vaimoani nuorena tyttösenä..koen itseni jopa vanhemmaksi, en siis ole mikään "äidin poika".
Kirjoitan aiheesta , koska huomasin asian olevan pinnalla! Minusta jos ihmiset..mies ja nainen ovat ystäviä toisilleen, ei ikäeroa edes huomaa. Sillä sielujen yhteys ei katso ikää.. ja aito ystävyys kantaa, ihastus ei!
Kirjoitelkaa jos jollain on samanlaisia ajatuksia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
... kirjoituksesi juuri kertoi, kuinka lapsellinen ja naivi oikeastaan olet.
Eikös se ole hyvä asia kun ihmiset ymmärtävät toisiaan ja heillä on hauskaa, pyritään mekin samaan!!
Ei kannata lyödä päätä petäjään, noh, sen tulet varmasti vielä huomaamaan.
Se sinun on aina muistettava, että kyllä äiti tietää mistä poika tykkää!!
Hyvää sinulle! ps. Annetaan onnellisten olla ja etsitään me omaamme!
Ymmärsit kirjoitukseni väärin! Kirjoitin siitä ilosta ja onnesta mitä elämä voi olla, vaikka ikäeroa olisikin. Itse olen hyvä esimerkki tästä, toisille se käy ja toisille jne.. Mutta olemme kaikki yksilöitä, joten mikä minulle, ei välttämättä sinulle.
Hyvää kevättä kuitenkin.
..kuulla että näin ajattelee muutkin. Itse olen jo 37 ja seurustelen 27 vuotiaan miehen kanssa... ja uskokaa tai älkää meillä tosiaan menee hienosti. Hän ei etsi äitiä enkä minä poikaa. Onhan 27-vuotias jo kuitenkin aikuinen ihminen. Jos joku ei tykkää ajatuksesta niin ei voi mitään, kaikki taaplaa tyylillään. Itseni tunnen nuoreksi ja mieheni tuntee olevansa ikäistään vanhempi, joten kai tämä on tosiaankin enemmän yksilö- kuin ikäkysymys. Pidetään me kiinni onnesta, jos tämä johonkin kaatuu niin ei ikään, nyt jo uskon sen alkuaikojen hienosta epäröinnistä päästyäni.
Ei ikä ole mikään rajoite rakkaudelle. Ketä siitä siten pitäisi syyttää, jos olette syntyneet eri aikoina! Jos nainen on vanhempi ja mies nuorempi, mitä sitten! Mäkin oon nelikymppinen ja olen vuosien aikana rakastellut ja ollut rakastunut kaiken ikäisiin 14-72 vuoden välillä. Ehkä minulla on ollut enemmän fyysisiä kuin tunnepohjaisia liittoja, mutta en ole vielä kertaakaan tuntenut itseäni joko liian nuoreksi tai vanhaksi partnerini kanssa. Takavuosien eräässä työssäni nain useamman sadan eri naisen kanssa, laidasta laitaan iältään. Ja kaikkien kanssa oli omalla tavallaan kivaa. Ikäjutut ovatkin vain vanhoillisia käsitteitä, jotka nyky-yhteiskunnassa tuntuvat suorastaan naurettavilta. Aina ihmisillä pitää olla jotain ns. rajoitteita, jotta oma elämä tuntuisi ainakin niiltä osin oikealta. Mutta mulle on 20-vuotias nainen yhtä oikea kuin omani ikäinenkin. Tai sitten mua vanhempi. Jos kuitenkin haluan itseäni nuorempaa, olen pedofiili, ja jos haluan itseäni vanhempaa, kärsin vissiin oidipus-kompleksista. Ja pah!
on vuotta vanhempi
eikä osaa muuta kuin
lihottaa itseään ja
katsoa kauniita ja rohkeita
hirmuinen röllykkä
mutta on se rakas
Hienoa, et avasit keskustelun aiheesta. Tosin mulla on ollut pari ihanaa suhdetta itseäni vanhempiin miehiin, toinen 15 v. ja toinen 17 v. vanhempi. Eniten ikäero haittaa niitä, jotka itse ovat naimisissa tai seurustelevat suun. samanikäisen kanssa. Mulla on myös 2 kivaa isoveljeä, joilla on kummallakin vanhemmat puolisot (taitaa olla ns. "sukuvika", heh heh). Jokatapauksessa mä toivotan sulle tsemppiä, et jaksat pitää pintasi epäilijöille. Ei todellakaan ole iästä kiinni, silloin kun rakastaa. Itse olen monesti huomannut, että mun ikäiset miehet (n. 30 v.) ovat kanssani eri aaltopituudella. Mutta onpa hienoa, et poikkeuksiakin on, kuten sinä esimerkiksi. Ei muuta kuin mukavaa lopputalvea ja pirtsakkaa päivänjatkoa!
Totta se on, meitä tuntuu olevan todella vähän..tavallamme ajattelevia ihmisiä. Miehenä olen saanut olla melko rauhassa ivalta, kun taas vaimoni on saanut kuulla kaikenlaista suhteestamme..Häneen varmaan kohdistuu ns. "vanhemman paineet", aivan kuin hän nyt olisi jotenkin ollut vastuussa minusta ja elämästäni!
Itselläsi on päinvastainen tilanne, olet nuorempi osapuoli, naisena. kuinka teillä? Kuinka sinun ystäväsi suhtautuvat asiaan? Ovatko sinun naisystäväsi vanhempia kuin sinä itse..lähempänä miehesi ikää? Miehesi ystävät?
..Hyvää loppuelämää teille..:)
No, itse asiassa täytynee puhua menneessä aikamuodossa, sillä täl hetkel oon sinkku. Mut sillon, kun seurustelin, ni lähimpiä ystäviä ikäero ei tuntunut vaivaavan. Vähän se vaivasi sellaisia ihmisiä, jotka eivät tunteneet meitä niin hyvin. Mä oon tottunut pienestä pitäen olemaan vanhemman väen seurassa, sillä mun veljet on viis ja ykstoista vuotta mua vanhempia ja heiän kaverit oli minunki kavereita. Mulla on monenikäsiä kavereita, pari miespuolistakin, eli voin kokemuksesta sanoa, että ystävyyskään ei ikää katso, kun on vain samanhenkisiä ihmisiä, ku mitä itse on. Mä oon luonteeltani avoin ja tuun juttuun monenlaisten ihmisten kanssa ja se on rikastuttanu mun elämää kovasti. Mulle nääs on ihmissuhteet todella tärkeitä! Hyvänä esimerkkinä voin kertoa, kun olin n. 2 kk pätkätyös toimistohommissa, ni ihastuin työtovereihin kovasti ja nyt on aika kova ikävä heitä. Työ ei niinkään ollut mitään unelma-hommaa, mut ne ihmiset siellä! Mut selitäpä jolleki kyyniselle ihmiselle tätä, se tuskin ymmärtäis...(jotenki musta tuntuu, et sä ymmärtäsit, mistä puhun...). Mutta tämmöstä tällä kertaa tuli mieleen.
Teillä ikäero on oikein päin. Naiset eivät oikeasti vanhene niin nopeasti kuin näyttävät vanhenevan.
Miehillä taas käy päinvastoin. Moni terveen näköinenkin mies on nelikymppisenä jo "kyvytön" mies.
Nainen on taas kolmen ja viidenkympin välillä seksuaalisesti aktiivisimmillaan ja silloin nainen tarvitsee tervettä miestä sänkyynsä.
Säälittää ne parikymppiset tytöt jotka menevät yhteen 35-40 miehen kanssa. Kun nämä naiset sitten 20 vuoden päästä tulevat parhaaseen ikäänsä niin heidän miehensä ovat jo kyvyttömiä nyhjääjiä sängyssä.
Usein myös psyykkisesti jälkeenjääneitä ja vanhanaikaisia asenteiltaan. On niiden naisilla karmeaa aikaa se kun heidän miehensä saavuttavat tämän vaiheen. Sitä vain ei tule ajatelleeksi parikymppisenä.
Se 35-40 mies tuntuu niin iiihanalta ja aikuiselta ja turvalliselta yms...mikä on aivan totta juuri sillä hetkellä. Pitäisi aina muistaa ajatella pidemmälle.