olenko friikki....tunnevammenen vai mikä mua
oikein vaivaa....haaveilen koulemastaja kivusta!
satutan joskus itseäni...viiltelen,treebaan niin
paljon että lihakset krampaa eivätkä
laukea...satutan ´muita ihmisiä.potkin heitä
vaikka pidänkin sitä leikkinä tiedän sisimmässäni
että miten ihanaa oisi anataa kunnolla
köniin...näen unta itsemurhista esim.miten
monella tavalla sen voisi tehdä...ja abortista
miten ihaan olisi tulla raskaaksi ja sitten tehdä
abortti tai saada keskenmeno...miten ihan
menättämisen tunne!??onko muita ihmisiä jotka
ajattelevat tälleen joskus?vai olenko aivan yksin
maailmassani?!
oikein vaivaa....haaveilen koulemastaja kivusta!
satutan joskus itseäni...viiltelen,treebaan niin
paljon että lihakset krampaa eivätkä
laukea...satutan ´muita ihmisiä.potkin heitä
vaikka pidänkin sitä leikkinä tiedän sisimmässäni
että miten ihanaa oisi anataa kunnolla
köniin...näen unta itsemurhista esim.miten
monella tavalla sen voisi tehdä...ja abortista
miten ihaan olisi tulla raskaaksi ja sitten tehdä
abortti tai saada keskenmeno...miten ihan
menättämisen tunne!??onko muita ihmisiä jotka
ajattelevat tälleen joskus?vai olenko aivan yksin
maailmassani?!
Vastaukset 7
Vanhimmat
psykiatri vois auttaa
Ei toi nyt kyllä oo yhtään tervettä. Hanki
psykiatri, on mun neuvo!
Ei muuta kuin terkkarille juttelemaan. Sun
tunne-elämä on "melko" levällään. Toi on
tietynlaista huomion hakemista, koskapa jos sä
oikeasti haluaisit kuolla, sä olisit ollut vainaa
jo ajat sitten. Hengen riistäminen itseltään on
helpompaa kuin sanaristikon täyttäminen.
Tiedän mistä puhun, mun lapsuudenystävä ampui
itsensä viime viikolla.
mulla on vähä sama juttu. mä haluisin että mulla
todettas joku sairaus ja sanottas et sulla on nii
ja niin paljon elinaikaa.
mut mä en satuta itteeni enkä muita.
mä oon ulospäin ihan niinku muutki.eli normaali.
mutta tämmösiä ajatuksia mun päässä pyörii. jos
kertosin tästä jolleki, nii ei se joku ei
välttämättä uskos että MINÄ ajattelen tämmöstä.
ihanaa....luin nuita edellisiä viestejä...enkä
oikein usko että haen huomiota koska saan sitä
kyllä emmän kun tartteisinkaan...!en minäkään
hirveesti ulospäin ahdistustani näytä joskus vain
palaa hermot...eikä kukaan ymmärrä...ja tuntuu
että psykiatrit on perseestä koska minulla ei ole
niistä hirveesti koke musta enkä haluu mennä
minnekkään pöydälle makkaa hypnoosissa....että
olisin mukamas jotenkin sairas....vaikka sehän
minä olen ikuinen aivokuollut=)
...13-16 vuotta...älä usko noita et hoitoon
meneminen auttais,ei se auta.täytyy olla aika
sekasin tai kärsivällinen ennenku saa lääkkeet
jotka rauhottas tai piristäis.jatka samaan malliin
mut jätä se muiden satuttaminen väliin.oman
ruumiinsa saa tuhota,todellisuus on toisaalla...
mitä helvetin ideaa on tappaa itsensä??kidutus
nyt on ollut in pitemmän aikaa.oon itekkin
viillelly yli kahden vuoden ajan mut meinaan
lopettaa.mun jätkäkamu on satanisti ja se on
vakaasti päättäny että ei aio elää yli
kolmekymppisex.mitä vitun järkee semmoses on?ei
mitään.no ajan kanssa tajuut mis tilas oot nyt ja
veikkaan et sun ajattelutavat viel muuttuu,usko
pois.heitä vaik maililla:[email protected]