Oli elämä.
Oli kevät.
Tuli kesä.
Tuli syys, talvi.
Saapui uusi kesä.
Elämä jatkui.
Oli lapsuus.
Äiti, kerro satu.
Kertoi äiti sadun.
Kertoi kaksi.
Pois lähti lapsi.
Maailma kiehtoi.
Oli nuoruus.
Rakkaani, suutele.
Sai poskelle suukon.
Lisäksi kaksi.
Tansittiin valssi.
Tanssittiin tango.
Oli sunnuntai.
Herää jo kulta.
Leikittiin päivä.
Kisailtiin kaksi.
Oli ilojen aika.
Ei suruja missään.
Oli arki.
Mene helvettiin.
Norkoiltiin päivä.
Riideltiin kaksi.
Tuli tappelun aika.
Koitti eronkin vuoro.
Oli vanhuus.
Auta raihnaista.
Kävi raskaaksi askel.
Yksi ja kaksi.
Kunpa pääsisi pois.
Tää elämä on taakka.
Oli kevät.
Tuli kesä.
Tuli syys, talvi.
Saapui uusi kesä.
Elämä jatkui.
Oli lapsuus.
Äiti, kerro satu.
Kertoi äiti sadun.
Kertoi kaksi.
Pois lähti lapsi.
Maailma kiehtoi.
Oli nuoruus.
Rakkaani, suutele.
Sai poskelle suukon.
Lisäksi kaksi.
Tansittiin valssi.
Tanssittiin tango.
Oli sunnuntai.
Herää jo kulta.
Leikittiin päivä.
Kisailtiin kaksi.
Oli ilojen aika.
Ei suruja missään.
Oli arki.
Mene helvettiin.
Norkoiltiin päivä.
Riideltiin kaksi.
Tuli tappelun aika.
Koitti eronkin vuoro.
Oli vanhuus.
Auta raihnaista.
Kävi raskaaksi askel.
Yksi ja kaksi.
Kunpa pääsisi pois.
Tää elämä on taakka.
Vastaukset 3
Vanhimmat
todella upea..:)..Mä olen yrittänyt kirjoittaa samanlaista, mutta en ole onnistunut...
Lapsuuden viattomuus muuttuu aikuisiän onnettomuuden kautta vanhuuden epätoivoon. Elämänkaari, joka on länsimaiselle ajattelulle ominainen, tulee runossa esiin selvästi. Ehkä olisi aika siirtyä kunnioittamaan viisautta ja näin ollen vanhuutta. Liiallisesta maallisen omaisuuden arvostamisesta voi tulla ongelmia. Henkisen kasvun tarjoamat mahdolisuudet on syytä ottaa myös huomioon.
kysymys on vain vääränlaisesta ajattelutavasta,
jospa asiat vain toistavat itseään tiettyinä sykleinä, aloitetaan vain joka kerta uudestaan..