Mä vihaan äitiäni koko ajan lisää ja enemmän!
Se yrittää aina pilata mun elämän, käskee ja
määrää joka askelta.
Mä en kestä enää... ei oo vaan pokkaa häipyä
kotoa. Oon vasta 15v. en saa mitää rahoja ja asun
E-Pohjanmaalla, en edes kaupungissa.
Täällä ei oo paljoo "piilopaikkoja"
ja muutenki... Se hakkais mut, jos johonki
lähtisin.
Parhaillaan se huutaa, ku oli syöny kaapista
jugurtin, kun se oli ollu sen!!!
Vittu ottaa päähän tää!
Tekis mieli heittää veivi jokeen heti, mutta ei
oo rohkeutta!
Kamuista ei oo apua... ei oo todellisia kamuja!
VIHA ON SYVÄ JA SE PYSYY!!!!
Se yrittää aina pilata mun elämän, käskee ja
määrää joka askelta.
Mä en kestä enää... ei oo vaan pokkaa häipyä
kotoa. Oon vasta 15v. en saa mitää rahoja ja asun
E-Pohjanmaalla, en edes kaupungissa.
Täällä ei oo paljoo "piilopaikkoja"
ja muutenki... Se hakkais mut, jos johonki
lähtisin.
Parhaillaan se huutaa, ku oli syöny kaapista
jugurtin, kun se oli ollu sen!!!
Vittu ottaa päähän tää!
Tekis mieli heittää veivi jokeen heti, mutta ei
oo rohkeutta!
Kamuista ei oo apua... ei oo todellisia kamuja!
VIHA ON SYVÄ JA SE PYSYY!!!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Uskon, et sul o vaikeet...Mut ei sekään ole
helppoo kun ei ole äitii lainkaan. Joudun joka
päivä elämään sen asian kanssa. Mut koitetaan
selvit.
mutta isän kanssa. Se on niiiiiiin kusipää
ihminen :/
Se on monesti lyöny mua. Ja äitin mielestä MUN
pitäis pyytää siltä ANTEEKSI. Pah.
Koita kestää!
Miettihän vähä!
Mä vihasin mun äitiä, ku se huus mulle. Mä
vihasin mun isää ku se huus mulle. Mut nyt mä
tajuun, et ne oli vaan huolissaan musta. Ne
rakastaa mua, molemmat. Ja nyt ne on eronneet.
Isä lähti pikkuveljen kaa reilu viikko sitte. Mä
jäin äitin kaa. Ei äiti enää mulle huuda. Se
alkaa jo tajuumaan, et mä oon kasvanu. Ja nyt mä
tajuun senkin, miten paljo mä rakastan niitä
molempia ja tietty pikkuveljee vaik ennen
tappelin sen kaa koko ajan.
Et siinä sulle ja muille miettimisen aihetta!
Pyri keskustelemaan äitisi kanssa rauhallisesti,
jos hän silti korottaa äänensä sinua vastaan,
niin kysy häneltä miksi sinä huudat, kun maltat
hillitä itsesi silloin olet vahvemmalla puolella.
Uskoisin että tässä vaiheessa äitisi pysähtyy
ajattelemaan omaa käytöstään, kun näkee sinut
vahvana ja rauhallisena. Ota häntä kärestä
kiinni ja kehoita tulemaan mukaasi esimeksi
huoneesi, siellä voitte keskustella niistä
asioista jotka teitä molempia vaivaa, muista ole
sinä aloitteen tekijä silloin sinulla on tunne,
että olet vahva kohtaamaan ne asiat mitkä äitiäsi
vaivaa. Uskoisin, että äitisi rakastaa sinua
kaikesta huutamisesta huolimatta.
...että sulla ylipäänsä on äiti. Joillakin
ihmisillä ei ole. Mulla on itsellä ja olen siitä
kiitollinen, mutta on sellaisiakin joilla ei ole.
Ehkä kuvittelet ihan liikoja, että se hakkais
sinut, jos sie katoaisit jonnekin. Ehkäpä sinun
kantsisi kysyä häneltä, mikä on vikana.
Entäpä jos äidilläsi on joitain ongelmia, joita
hän haluaisi sinun kanssasi puhua.
Vaihda maisemaa, mene opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Jos ikä ei vielä riitä niin varmaan parin vuoden päästä?
Selviät kyllä!!!