...kun huomaa että ikää karttuu rypyt koristelee kasvoja aamuisin kun katselee peiliin...
Miksi nuoremmat miehet alkavat kiinostaa?
Seksielämään pitää löytää uutta uskallusta...
Onko tuttua? Havahduin itse, vaikka olenkin vielä alle 40v. Onko tämä normaalia naisena olemista haluineen ja ahdistuksineen....
Miksi nuoremmat miehet alkavat kiinostaa?
Seksielämään pitää löytää uutta uskallusta...
Onko tuttua? Havahduin itse, vaikka olenkin vielä alle 40v. Onko tämä normaalia naisena olemista haluineen ja ahdistuksineen....
Vastaukset 14
Vanhimmat
elä ole aito sinä itse anna elämänryppyjen tulla mutta muista välillä helliä itseäsi vaikka kauneushoidoilla .
Parasta on kuitenkin olla iloinen avoin ja rehellinen ja eteenpäin katsova eikä sitä ulkokuorta tuuijottava . Persoonallinen ihminen on aina mielenkiintoinen ja iloinen ja hymyilevä valloittaa aina puolelleen.
Eikä ne naiset sen kummemmin masennu kuin miehetkään samanlaisia on . Se turhamaisuus vain on pahin ongelma kaikilla ja omannavantarkistelu ei näe mitään muuta sitte.
40 senä sitä on ihminen parhaimillaan ja siitä se vain paranee elämä. Oma itsensä pitää hyväksyä niin silloin muutkin voi sinusta pitää ja sinut hyväksyä .
Miksikö nainen masentuu ihan selvä ikäkriisin merkki :) Ja vielä ne nuoremmat miehetkin alkaa kiinnosttaa, sitä se ikäkriisi teettää :)
Mulla on päinvastaisia fiiliksiä, iän karttumisesta huolimatta... just kohta nelikymppinen.
Musta on aikas hienoo, että näin aikuisena, vihdoin ymmärtää, mitä voisi odottaa ja saavuttaa, uskaltaa kokeilla juttuja ja asioita omana ittenään ja ittelleen rehellisenä. Silleen, koko elämä edessä :) Kakara jo iso ja kunnialla kasvatettu, aikaa omille mielenkiinnon kohteille niin siviilissä kuin uralla...
Tunteet ei pelota ja uskaltaa kokea niitä, nauttiakin niistä.
Ihanaa olla aikuinen nainen :)
sillä nythän eletään elämän parasta aikaa. Ei tarvitse kenellekään pokkuroida, tietää mitä haluaa ja uskaltaa sitä myös pyytää. Enpä enää ihmettele, miksi avioerot ovat niin yleisiä tässä iässä. Itsekin vuosia sylkykuppina olleena uskallan ottaa askeleen "omaan elämääni": MINULLA ON OMA ELÄMÄ!! - tähän asti olen passannut, laittanut, organisoinut aivan kaikki; lapset ja miehen, kodin, lahjat yms. Nyt se on loppu. Uusi rakkaus on aivan ovella, tätä minä haluan!! Eikä tämä ole mitään hurahtamista, muut ovat eläneet tähän asti, nyt on minun vuoroni nauttia...
juuri noin ja sanoit sen ihan minun sanoillani ja nyt alkoi minun uusi elämä ja tein eron keväällä ja ihana elää itselleni loppuelämä ja toivon teille muillekin sitä iloa mutta kohtuus siinäkin :)
ladyvm 62
Hienoa kuulla, että muitakin ei-masentuneita on :)
Kaikki päivät eivät toki ole parhaita, mutta so what! Ei alakuloon vaipuminen auta. Eikä kukaan muu meidän kunkin omaan elämään muutosta asenteessa tee, ellemme itse.
Minä puolestani jään odottelemaan kohdalleni edelleen sitä rakkautta ja rakastumista, vaikkei elämä tyhjää saati sisällyksetöntä muutoinkaan ole.
Kaikkea hyvää sinulle n41, ja kaikille muillekin!
olen samaa mieltä edellisten kanssa..
lapset jo maailmalla ja minulla elämä edessä uuden rakkaan kanssa...
Nautin täysillä tästä iästä..kriisiä ei näkyvissäkään..;)
Täytyy sanoa että nyt elän vasta elämäni parhainta aikaa vaikka tässä on ala ja ylämäkia ollut ja en enää haluaisi olla 20-30 pinnallinen helpponakki ja nyt vasta tiedän mitä haluan ja osaan nauttia tästä sellaisenaan ja olla jopa itsekäs :)
Osaan antaa tilaa itselleni ja hemmotella enkä enää kuvittele olevani ainutlaatuinen joka passaa ja tekee kaiken valmiiksi ja pitää muidenkin osata oppia tekemään nämä arkiset askareet ...
Talven aion harrastella ja panostaa toki kotiin omalla panoksellani mutten enää anna muiden vielä minua vaan minä annan omat ehtoni ja oli mutkainen opettelu itsekullekin mutta nyt voiton puolella ollaan !
Hyvää alkavaa uutta vuotta teille kaikille !
nimim. maha sisään ja pylly pystyyn ja rinnat ronttingilla ;)
miksi ei sen oman miehen kanssa voi alkaa elämään uutta elämää (ymmärrän, jos on väkivaltaa, alkoholiongelmia jne).
Välittämisen puute on saattanut tulla vuosien saatossa, mutta miksi sitä ei itse ala lähestyä omaa miestä, jos tietää antaneensa kaikkensa perheelle ja unohtaneensa sen miehensä, miksi sitä hyväksyntää hakee jostain muualta. Luulen, että sillä miehellä kuitenkin on vielä jotain annettavaa, mitä ei osaa edes kuvitella, ennen kuin hänelle antaa sen mahdollisuuden.
terveisin mahdollisuuden antanut
uuden mahdollisuuden jo 7 vuotta sitten. Tein kaikkeni, että olisin ollut alkoholia "parempi" rakkaus. Ja nyt sitten uskon, että minä olen hävinnyt alkoholille. Minä annan mieheni elää nyt sitä poikamieselämää, jota hän on elänyt nämä kaikki vuodet. Näkeepä sitten kuinka tämä arki pyörii, kun organisoija on poissa... Kuka maksaa laskut, tiskaa, pesee pyykit, siivoaa, huolehtii joulukortit ja synttärit, tekee ruoan, käy kaupassa yms. Tämä joulu oli yhtä helvettiä (onneksi oli viimeinen yhteinen), haluan että minulla on puoliso joka arvostaa sitä mitä teen ja haluan, en minä halua elää pelkästään lapsieni kanssa ilman tasavertaista kumppania. Ja jos en sitä tule saamaankaan, sitten tyydyn yksineloon, mutta en missään tapauksessa jatka tätä helvettiä enää. Ainoastaan alkoholistien kanssa asuvat tietävät mitä tämä on! Kuinka sinua syyllistetään, teit niin tai näin. Alkuvuodesta haen eroa, jota mieheni ei ymmärrä, haukkukoon sitten kylillä, kuinka olen hurahtanut! Kyllä minä sen kestän, olenhan kestänyt alkoholistin vaimona nämä kaikki vuodetkin......Mutta tämän kaiken uskallan tehdä vasta nyt kun olen täyttänyt 41 vuotta.... Siis elämäni paras aika!!
nostan hattua sinulle, koska uskalsit tehdä ratkaisun. Alkoholismia, väkivaltaa jne. ei kannata eikä pidä hyväksyä etenkin jos on antanut mahdollisuuden, auttanut ja yrittänyt ymmärtää ja hoivata, ne vievät naisilta (myös miehiltä) elämänilon.
Se on vaan niin ikävää, ettei kaikilla ole noita elementtejä parisuhteessaan, silti halutaan jotain spesiaalia, joita voisi myös oman miehensä/naisensa kanssa tehdä ja antaa hänen tehdä itselleen, jos vähän avautuisi itse ja katsoisi peiliin.
Tunnistan omaa elämääni kirjoituksestasi. Liittoni kesti 20v, viimeiset 6v mahdollistin ex-mieheni juomisen. Kunnes silmäni aukeni, kiitos kanssaihmisten. En ole katunut kahden vuoden takaista eroani päivääkään. Elämä on ollut elämisen arvoista ja osaa nauttia aivan uusista asioista sekä elämästä kokonaisuutena. Toivon että jaksat elää päätöksesi kanssa, voimia sinulle.
ainoa asia mikä minua tässä huolestuttaa, on se että mieheni ei ymmärrä "erovillitystäni". Kun minulla on kaikki niin hyvin (lue=kulissit ovat mahtavat). Miten saan hänet ymmärtämään ilman valtaisaa riitaa tarkoitukseni. En nimittäin todellakaan halua enää elää tässä perhehelvetissä... Hänen vastauksensa minun yrityksiini erokeskustelusta on: HÖPÖ HÖPÖ! Keskustele siinä sitten rauhallisesti asioista, kun tuntuu siltä että puhuisi lapselle.... Minä olen valmis laittamaan kaiken uusiksi, jättämään tämän minulle todella rakkaan kodin, kesämökin yms. kun vaan saa elää tästä eteenpäin tasapainoista elämää, ilman jatkuvaa takapirua alkoholista. En todellakaan halua tehdä sitä kaikista inhottavinta temppua, eli aloittaa uutta suhdetta kun olen vielä hänen aviovaimonsa, vaikka haluankin että amor ampuu nuolensa minuun mahdollisimman pian ....
Jos miehesi suhtautuu noin puheeseesi avioerosta, on selvää, ettei hän pidä ajatuksiasi tärkeinä, ota tuntojasi vakavasti, eikä kohtele Sinua tasavertaisena kumppanina. Se loukkaa oikeutetusti. Niin on varmaan ollut koko avioliittonne ajan. Mielestäni riittää, kun yritit puhua, enempää et voi häneen vaikuttaa. Kyllä hän sitten alkaa suhtautua vakavasti ja kelata puheitasi, kun ryhdyt konkreettisiin toimiin.