Piironginloorasta osui käteeni toimttamani kotiseutujulkaisu yli kolmen vuosikymmenen takaa.
Siinä olin kirjoitellut haastatellen vanhoja tietäjiä vanhoista naimatavoista ja häämenoista.
Voin kertoilla niitä joskus kuin palan paineeksi:
Yöjuoksulla
Se tavallisesti alakoo, kun jotakin mielitietua oli.
Poijat meni flikkaan lutin taa ja sielä lukivat pitkän rimsun niitä luttilukuja.
- Avaa ovi, kun ei tältä puolen sovi.
Kyllä mulla avaan olis
mutta siinä se haittaa
ku ei oo seppä kotona
niin ei sovi laittaa.
Kyllä maar se täältä sinne kuuluu
kun se sieltä tänne kuuluu.
Sataa, tuuloo ja tuiskuttaa
taivas on musta ku saunan katto.
Ei täältä viitti haastaa
ku vilu selekää raastaa.
Ku ei oo päällä turkkii
niin tahtoo vielä urkkii.
---
Siinä olin kirjoitellut haastatellen vanhoja tietäjiä vanhoista naimatavoista ja häämenoista.
Voin kertoilla niitä joskus kuin palan paineeksi:
Yöjuoksulla
Se tavallisesti alakoo, kun jotakin mielitietua oli.
Poijat meni flikkaan lutin taa ja sielä lukivat pitkän rimsun niitä luttilukuja.
- Avaa ovi, kun ei tältä puolen sovi.
Kyllä mulla avaan olis
mutta siinä se haittaa
ku ei oo seppä kotona
niin ei sovi laittaa.
Kyllä maar se täältä sinne kuuluu
kun se sieltä tänne kuuluu.
Sataa, tuuloo ja tuiskuttaa
taivas on musta ku saunan katto.
Ei täältä viitti haastaa
ku vilu selekää raastaa.
Ku ei oo päällä turkkii
niin tahtoo vielä urkkii.
---
Vastaukset 25
Vanhimmat
Me voisimme oppia paljon äistöä vanhoista menoista.
Mikael Agricola teroitti aiheesta kirjoittaessaan; "Niin oppican sis nuori Canssa teste auiokeskun wirgastihlauksen ja häiden menoista" samoin kuin muistakin Jumalan asetuksista kunniallisesti ajattelemaan ja menettelemään.
Samalla hän varoittaa suhtautumasta niihin tuhmasti ja karkeasti nauramasta niinkuin muutamien on tapana niinkuin olisi leikkiasia avioitua ja häitä viettää.
Kautta historiaan ja vielä näinä aikoinakin eräissä kulttuureissa vanhemmat määräsivät tai muuten vikuttivat aviopuolison valintaa.
Sanottihin jotta:
"Ihimise naii ihimisiä ja rengit ja piiat toisiansa." Harvoin tuli poikkeuksia.
Kertokaapa hieman omista kokemuksistanne.
Lappilaiset naivat jo vanhaan aikaan lantalaisiakin. Elinkeinonkin hän voi omaksua lantalaiselta( Lantalainen=alamaan ihminen ja saamelainen= ylämaan ihminen (korjatkaa jos virheellinen tietoni)). Lähteeni tietää nimeltä useita lantalaisia joista on tullut jonkun uuden lapinsuvun kantaisä kun naivat lapintytön ja jukavat perheineen ja eloineen Nilpan kylän mukana.
Lannanlähtöä on Piritan Nilppa eli Nils Tornensis jonka esi-isä oli Koutokeinon papin poika jokayli puolitoista vuosisataa sitten liittyi Norjan lappalaisiin.
Torpparin eukko esittelöö tulevalle minuällensä toiskan pellot ja itikat:
"Tuas ona meirän vainio...
ja tuos on meirän pitkät pellot...
ja tual´on viälä piremmät pellot, josta kuuluu karian kellot."
Näin Härmäs Paulaharjun mukaan. Kuinkas teilläpäin?
Tiedän, että Lapissa on mielenkiintoisia tapoja, joista olen aiemmin kertonut. Eri paikkakunnilla, maissa ja kulttureissakin on suuria eroavuuksia.
Toiset seurustelivat enempi aikaa ja toiset vähemmän.
Se olis sänkyasia, joka usein ratkaisi.
Kun "fällyn lämmin petti" niin se oli naimisiin menoa sitten !
Kertokaapa omista kujeestanna tai kuulemastanna.
eleppäs sie laita monta nikkiisi nimittäin erilaist sinne ko iteksesi vastailet,voe voe ko tuliks va nuoreks jällee nii kyl maar mie mittaa sius ottasi.
Kihlaus ei ollut ennen niin suuri aihe kuin joskus meidän nuoruudessa. Ilkka ja Vaasa-lehti julkaisivat juhannuksen alla useita sivuja pelkästään kihlausilmoituksia ja niitä juhlittiin suvun kylän sekä muiden piirien toimesta.
Omissa kihlaisaisissani pidettiin ensin minun kotona ja väkeä oli tuvan täydeltä, sitten morsiamen kotona ja taas väkeä mahdottomasti. Niissä laulettiin jopa Siionin virsiä.
Kuuliaiset aivan omassa perhepiirissä.
Ennen kuulutettiin ja sitten pidettiin kuuliaiset melkoisena juhlana ja Suupohjassa niitä kutsuttiin "krykkypaaliiksi."
Niis häiden tapaan tanssittiinkin ja vielä vähä hoijakootihinkin; raharinkiä ja rahapolskaa mentihin.
Krykkypaaliihin mentihin omin nokkinensa. Niihin ei ketää käsketty niinku oikeehin häihin.
Tarioolu oli taloon väen kunnia-asia jotta pöytä notkuu.
syy pitkään riijuuaikaan oli usein se, että haluttiin varmistaa perillisen saanti.
Jos ison talon ainoa poika oli nainut mahon tai oli itse kykenemätön siittämään, saattoi joku runsaasti sikiävistä sisarista antaa yhden lapsistaan tälle pariskunnalle omaksi.
Tiedän usean tämmöisen tapauksen.
Useissa sivukylissä jos kohta suuremmissakin tapahtui kuin kuninkaallisissa, naitiin vertaisiaa ja naapurit päättiät yhdessä naittaa lapsensa keskenään, jotta saatiin maat yhdistettyä.
Tuli jälkikasvusta joskus rikkiviisaita tai imbesillejä.
muisti joka sivukylän kinkereillä kysyä, seurusteliko joku kylällä sukulaisensa kanssa, ja jos sai selville liian läheisten sukulaisten seurustelusta, lähti oitis polkupyörällä nuhtelemaan ja oli ottanut suvussa kulkevat perinnölliset sairaudet selville.
Mdk:n vaihtanut nikkinsä.
Isontalon Antti ja Rannanjärvi jutteli kaharen kesken. Tapa sinä Kauhavan vallesmanni niin minä nain sen komian lesken.
Miksei MdK tuule kateelliseksi kun Härmän poikaan oikeeren puukkojunkkarien silimät kiiluu vain tulevan lesken uhkeassa muodossa.
Saattaa palstalla olla muitakin jokka ei kattele asiaa vain syriässilimin.
Tarttee teherä jotaki.
"Lähäretähän kosimahan !"
orottaa maija posket punaasina ja kuunteloo milloon rappukongeest helavyön kiliinän kuuloo...
Yli sata vuotta sitten, nuorten seurustelu-, ja kohtaamispaikat olivat usein syystanssit,
jotka kestivät useamman päivän. Ensimmäinen yö meni yleensä tanssien mutta jo
seuraavana yönä alkoi muodostua ns. pareja eli ”jumeja”. Parit vetäytyivät usein vähän varjoisampaan paikkaan. ”Jumeja” etsittiin, löydettäessä he tulivat kaikkien tietoisuuteen ja parien oli enää vaikea perääntyä – yhteinen taival oli alkanut.
Tapa jäädä käsikaulaa makaamaan tuvan oljille sanottiin ns. jumihäiksi. Se tarkoitti tytön ja pojan maakaamista käsikaulaa, täysissä pukimissa, liikkua ei saanut ja pieksut oli useinkin jalassa.
Ei ollut sopivaa käsien liikuttelu vyötärön alapuolella!
Makasivat siis sanamukaisesti jumissa toistensa lähellä rinnat vastatusten, keskustella oli lupa.
Mitenkähän oli suudelmien laita?
Pidemmälle maatessa ei saanut mennä, kuri oli tiukka ja valvonta tehokasta toisten jumilaisten taholta. Jos kuitenkin pari ”liikahteli” heistä tuli nopeasti aviopari yhteisön vaatimuksesta,
jokainen halusi varjella mainettaan.
Oikeiden häiden koittaessa huippuhetki oli morsiusparin saattaminen häävuoteelle ja peitteen levittäminen päälle. Vuoteessa pari ei saanut olla ”jumissa” vaan oli liikehdittävä peitteen alla
ja oli suoritettava aviolliset oikeudet ja velvollisuudet yön aikana. Aamulla sitten liikehdinnän
tulosta yhdessä tutkisteltiin.
On selvää, tällaiset tilaisuudet jossa tällä tavalla etsittiin sopivaa puolisoa ovat iänikuisen
vanhoja, mutta mielenkiintoisia lueskella tänäkin päivänä. Loistavaa että Vilkuna on koonnut
kirjaksi vanhoja tapoja meidän kaikkien iloksi.
Olisipa ollut hauska olla kärpäsenä katossa seuraamassa senaikaisia puuhia, varsinkin Pohjanmaalla ja Savossa!
Lähde: Vilkuna, Vuotuinen ajantieto
Samaanikin alkaa heräillä vaikka täällä kaamoksessa on vuoden pimein aika, että päivälevollekaan mennessä tarvitse verhoja ikkunan eteen vetää.
Monenlaisia perinteitä on täällä tuon Kylymäjyrän kapppelin poijan eli 'Samuli Paulaharjun keräämänä ja eräitten muitten. Pitänee iltalukemisena pyyhkeillä pölyt Rintakylien ja larvamaiden, Härmän aukeiden, Lapin muistelusten, Sompion, Suomenselän vieriltä ym. päältä.
Joku vieras pian luulee etten enää lue mitään.
On "fällyuskovaisten", papin ensiyön oikeuden ja monen muun asian tutkimista ja heiman omia muisteluksia etsiskellä jututteluineen.
Kumma, että ne alkavat elää uudellen kun saa käsiinsä jotain vanhaa tai vielä pääsee muistavan vanhuksen kanssa praataamaan.
Tämä oli tarkoitukseni kun availin tämän hieman laajemman kokonaisuuden keskustelulle.
Etelä-Pohjanmaalla poijat lähti ettimään itselleen flikkaystävää eli morsianta niin ne meni , jos pääsi friiooreissulle.Flikat nutturootti tukkaansa ja sanoo: "Saan kohta miehen kun tukka ulettuu leuanpäähän.!"
Pian flikoolle tehtihin oma kamari useen kokille tai vintille yliskamari.
Härmälääset kutoo ittellensä "miäskangasta" ja poijat ihimetteli, jotta mikä on tuo filkka jolla on "miäskangas" valamihina.
Paulaharju kertoo Härmän aukeella-kirjassaan mainiosti näistä asioosta
Vanhat mmääräs kapioosta, jotta piti olla "kirnullinen sukkia ja varhallinen karvakenkiä."
Äireet orotti poijan
"Silkkimusta hevoonen
se tämän kylän raittia travaa,
kun poijat korjasti kopistaa,
kyllä flikat oven avaa."
Niinpä niin jos ja kun avaa niin sitte päästihin pian peiton alle...
Ennenvanhaan sulhanen ja morsian kiertelivät viikkokaupalla kylällä käskien häihin taloo taloolta.
"Häät piretähän Sylyvesterinpäivänä 31XII anno Domiini 2003 Bemböölen Hölömölän taloos ehtoolla heti askaresten jäläkehen. jotta jos taloon väki olis hyvä ja tulis omaksi iloksensa ja meirän kunniaksemma häitä viettämänhän."
Trahteeria valamisteltihin kovalla tohinalla siantaposta lähtien monenlaasin leipoomusten kans.
Hajupoika toivoo notta te laittaasitta omia muisteluksia joita mielen juolahtaa plarille asianommasehen kohtahan jos sopii.
Ja tottahan tänne sopii asiaa ja pikkuusen asian vierestäki.
alakoo sillä jotta taloos soittajat hääväen saapues soitti tulopeliä.
Sitten tällättihin "tellaparit", morsiamen ja sulhasen hyviä ystäviäja tuttuja suureen kunniatehtävähän.
Erityysellä tellamarssilla soitetihin tellaväki kokohon kun parikunta tuli vihiittäväksi.
Tellaparien tehtävänä oli pitää silikkihuivia vihkitoimituksen aijan.
Vihkimisen jäläkehen oli onnittelujen vooro ja sitten alakoo tanssi.
Tuola Kristiinankaupungin liepeillä Kari- ja Isojoella tanssin alakoo vanhoolla aijoon pappi yhyres morsiamen kans juhulallisella valssilla.
Sitten sitä jatkoo morsiamen ja sulhasen lähiomaaset sulhasta ja morsianta tanssittaen.
Sanottihin, jotta "viikko häitä häjympiäkin"
mutta kolome päivää nyt kumminkin meni.
Jos hääsoittajat ei ollu aina paikalla niin soitettihin ja laulettihin joitaki polskia.
Eräitten tietojen mukaan tämä morsiusparin päitten yläpuolella pidettävä vaate, telta, baldakiini, jolla useita nimityksiä väheni käytössä jo viime vuosisadan alkupuolella.
Se kuvasi vihittäessä taivasta, jumalaa, jonka siunaus ja varjeus sekä lapsionnena ja muuna hyvänä vertauksenomaisesti haluttiin tuoda esiin.
Meinasin aiva unohtaa. Eihän mitään pariskuntaa olisi ollut eikä häitäkään ilman puhemiestä.
Toivon teidänkin kertovan omia kokemuksianne näistä asioista.
Kaikissa häissä piti olla puhemies. Hän oli suurena tekijänä pariskunnan naimisiin menossa.
"Puhemies se häissä on korkeinta taatii.
Itte saa pairan ja muorille kaatii.
Pappien pöytähän se syömähän pannahan
ja ryypätä saa minkä kestävi pää.
Raskas on harteilla puhemiehen sanki
siihen ei joka poika kelepaakaan."
Oinosen kolmen valtakunnan Kota-Lappis/1947 lueskellessani siellä kerrotaan sikäläisistä naimatavoista ja puhemiehen roolista.
Kalle Vuopionperä toimi Aslak Juuson puhemiehenä.
Vaikka nuoret tunsivat vetoa toisiinsa niin eivät ole tietävinäänkään. Kosinta tapahtuu pian joulun jälkeen, että häät voitaisiin järjestää pääsiäisenä. Sovitaan kosinnasta puhemiehen johdolla.
Puhemiehen kanssa poika ajaa porollaan pari kertaa tytön kodan ympäri.
Jos ylkämies on tytön mieleen hän tulee ulos riisumaan poron valjasita.
Kotaan tultua puhemies pyytää lupaa kahvin kettoon tulella. ja luvan saanti on jo puoli voittoa. Puhemies ja tytön vanhemmat alkavat keskustella yksityiskohdista nuorten puuttumatta keskusteluun.
Sitten kun on sovittu kirjanpäällepanosta eli papin luona käynnistä antaa poika tytölle kultaisen sormuksen, silkkihuivin ja rintakorun mahdollisesti muutakin.
Pois lähtiessään sulhanen jättää poronsa tytölle ja tyttö antaa sulhaselleen oman ajokkinsa.
Aina se ei ole näin yksinkertaista, mutta siihen emme puutu.
Kaikissa häissä oli kuokkurit eli nurkkurit niinkuin täälä päin sanotahan.
Kuokkurit eivät menneet heti taloohin vaan kattelivat nurkan takaa häämenua. Vasta myöhemmin ehtoolla ne tuli kun sulhasen tai morsiamen vanhemmista joku meni niitä hakemahan..
Nurkkurien tultua ilimootettihin soittajille, notta nyt soitetahan nurkkurien polska.
"Nyt nurkkurit tulukaa tupahan.
Isännältä itteltänsä on lupa...
Pelimanni polskaa jo soittaa,
kenkkärit pulloa koitaa,
tahtois vierahille tuloryypynt antaa.
Rennot miehet markan morsiamelle,
nuliut suutarin markan pistää sulhaselle.
Iloanne mikään ei voi estää,
saatte olla niin kauan kuin häitä kestää."
Eikö tällaisen takstin kirjoittaja olekin pantava pakkopaitaan?
On se julkeeta. Utelee vaan toisten naimista, oikea tirkistelijä.
Vihkiminen ja häät tapahtui joko jomman kumman kotona tai kirkossa.
Kotivihkiminen tapahtui sulhasen tai morsiamen kotona, kummassa nyt sattui olemaan sopivammat tilat. Oli hyvin tavallista, että myös talon palkolliset sai pitää häät siinä talossa, jossa olivat palveluksessa.
Kirkkovikiminen
tapahtui myös jomman kumman kotiseurakunnan kirkossa.
Viisu kertoo kirkkovihimisestä seuraavaa:
Tir lis lir lierua
morsian päästää pierua
keskellä kirkon mäkiä
mikä oli suuri häpiä.
Kuuli sen pappi ja lukkari,
kuuli sen kuuroo kuppari.
Se oli komialle joukolle häpiä.
Äkkeen Aukusti siitä viisun teki
ja Peli-Matti siihen nuotin veti.
Saatiin siitä meirän kylähän oma polska
jollaista ei toises kyläs olska.
- - - -
Palsta on käytössänne.