matkustelun tärkeys?

Olen 4 vuotta ulkomailla asunut aikoinani. Viihdyin etelän lämmössä, mutta palasin kuitenkin Suomeen.

Nyt olen viimeiset 10 vuotta asunut Suomessa, enkä millään meinaa pysyä aloillani. Asia, joka minua vaivaa on ikäänkuin mustasukkaisuus matkustelusta.

Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, niin joka kerta kun joku ystävistäni lähtee vaikkapa viikon parin lomalle, niin mulle tulee hirveä ahistuksen tunne, että mun kuuluis lähteä.

Tekee mieli vähätellä ystäväni matkaa, vaikka aina pidänkin pääni kiinni. Varsinkin jos ystävieni matkat suuntaavat entiseen asuinmaahani. Tiedän puhuvani meko täydellisesti sen kieltä ja minulla on paha tapa ruveta antamaan vinkkejä maan kulttuurista ym. kunnes ystäväni jo melkein suuttuvat.

Olenko ikäänkuin mustasukkainen entisestä asuinmaastani? Minua vaivaa tämä pakonomainen tunne, aivan kuin rakkaat muistoni eivät minulle riittäisi. Tiedän, että parin viikon loma ei anna millään sellaita kuvaa, kuin neljän vuoden asuminen, mutta jotenkin minusta tuntuu, kuin seisoisin paikallani, ja muut "saisivat minut kiinni".

Kuinka saan voitettua nämä fiilikset ja olla aidon rehellisesti iloinen heidän matkoistaan?
1168
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

...vaan perinteistä suomalaista kateutta. Sama homma jos ostaa uuden auton, ihmiset alkaa vähätellä ja selittää miksi sä nyt tuon, kannattiko...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Zaranda kirjoitti:

Olen 4 vuotta ulkomailla asunut aikoinani. Viihdyin etelän lämmössä, mutta palasin kuitenkin Suomeen.

Nyt olen viimeiset 10 vuotta asunut Suomessa, enkä millään meinaa pysyä aloillani. Asia, joka minua vaivaa on ikäänkuin mustasukkaisuus matkustelusta.

Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, niin joka kerta kun joku ystävistäni lähtee vaikkapa viikon parin lomalle, niin mulle tulee hirveä ahistuksen tunne, että mun kuuluis lähteä.

Tekee mieli vähätellä ystäväni matkaa, vaikka aina pidänkin pääni kiinni. Varsinkin jos ystävieni matkat suuntaavat entiseen asuinmaahani. Tiedän puhuvani meko täydellisesti sen kieltä ja minulla on paha tapa ruveta antamaan vinkkejä maan kulttuurista ym. kunnes ystäväni jo melkein suuttuvat.

Olenko ikäänkuin mustasukkainen entisestä asuinmaastani? Minua vaivaa tämä pakonomainen tunne, aivan kuin rakkaat muistoni eivät minulle riittäisi. Tiedän, että parin viikon loma ei anna millään sellaita kuvaa, kuin neljän vuoden asuminen, mutta jotenkin minusta tuntuu, kuin seisoisin paikallani, ja muut "saisivat minut kiinni".

Kuinka saan voitettua nämä fiilikset ja olla aidon rehellisesti iloinen heidän matkoistaan?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu