Jos joutuisit pakollisen valinnan eteen ihmissuhdeasioissa, valitsisitko mieluummin hyvännäköisen mutta tyhjäpäisen/ääliön vai tavallisen mutta luonteeltaan kivan ja fiksun? Perusteluja kaivataan..
Kysymys lähti tilanteesta, jossa ystäväni ei ollut tyytyväinen treffatun ulkonäköön vaikka muuten tyyppi oli match luonne ja ilmoitti, että ottaa mieluummin hyvännäköisen ja luonteesta ei niin väliä.
Kysymys lähti tilanteesta, jossa ystäväni ei ollut tyytyväinen treffatun ulkonäköön vaikka muuten tyyppi oli match luonne ja ilmoitti, että ottaa mieluummin hyvännäköisen ja luonteesta ei niin väliä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Pelkkä ulkonäkö seurustelun kriteerinä tuntuu aika köykäiseltä. Ihmissuhteestahan on kyse ja kyllä siihen liittyy, että pitää olla henkiselläkin tasolla jotakin yhteistä, haastetta, jännitystä yms. että toinen viehättäisi. Tosin on niinkin, että toisen pitää olla myös ulkonäöllisesti jollakin tapaa puoleensavetävä, jotta voi alkaa seurustella. Jos toinen ei viehätä yhtään, ei seurustelu kyllä onnistu. Minulla on niin, etten ole kovin ehdoton ulkonäkökysymyksissä: viehättäviä voivat olla blondit, brunetet... Lihavat/laihat. Pitkät/lyhyet. Pitkähiuksiset/lyhythiuksiset. Jne. Jne. Eri ihmisissä erilaiset piirteet voivat viehättää.
molempien pitää viehättää. olen tavannut asiallisia ja ihan mukavia naisia, joiden ulkonäössä ei ole ollut mitään kiinnostavaa. silloin en ole alkanut millekään. olen myös tavannut hyvännäköisiä, joiden kanssa olen ollut aivan eri planeetalla. ei hyvä sekään.
Ihminen kostuu niin monesta osatekijästä, että tuskin joudun valintatilanteeseen mainitsemasi perustein.
Enkä vielä tuon perusteella osaisi valintaani tehdä, saati perustella sitä.
Ystäväsikään tuskin tarkoitti asiaa noin yksikertaiseksi..;)
joopakkoolikuitata
..kooooooooooostuuuuuuuuuu
Karisma on se mikä ihmisessä joko on tai ei ole.
....ajattelepa niitä ihmisiä, joille ei ole annettu luonnostaan karismaattisuutta..:)
He eläisivät silloin yksinään koko elämänsä ajan, sillä kukas nyt nynneröä kumppanikseen haluaa..:)
Eli onko sittenkin niin, että toisen ihmisen karismaattisuus onkin katsojan silmissä.? Toisen mielestä joku on karismaattinen ja joku toinen ei taas näe ko. henkilössä yhtään karismaa.
Ja on kait toisaalta sellaisia yleiskarismaattisiakin persoonallisuuksia, mutta monikaan ei heitä kumppanikseen halua, sillä karisma voidaan tulkita myös pelottavaksi.
Toisaalta onneksemme emme kaikki haluakaan samaa ihmistä itsellemme..;D
Ja karismaakin on niin montaa erilaista laatua, että tulee mieleeen, mitä se karismaattisuus sitten loppujen lopuksi on.
Että voikin yhdellä sanalla olla paljon erilaisia merkityksiä..
mutta luonteeltaan kivan ja fiksun....
Tottakai ihminen haluaa seurustella sellaisen ihmisen kanssa joka on fiksu ja kiva...eikä minkään ääliön... ei se ulkonäkö saa niin tärkeä olla.
Voisin visioida mielessäni esitettyä tilannetta, mutta periaatteessa en lähtisi tuolle linjalle edes mielikuvituksissani. En siksi, että aivan liian ristiriitaista on pelkästään jo se, että joku tekee valinnan - toisen fiksuuden/ulkonäön mukaan. Ihan kuin sillä toisella ei olisi mitään sanomista, odottaisi vain tuleekohan valituksi.
Hyi hitto sellaisia muijia, jotka etukäteen päättävät valitsemiskriteerinsä. Toisaalta juuri ne naiset varmaan jäävätkin pidemmällä tähtäyksellä yksinänsä vaeltamaan...
Pitää olla mielettömän naivi nainen, että kehtaa edes ääneen myöntää, että "ottaa mieluummin hyvännäköisen..," tai sitten on totaalisen tyhmä luonnostaan.. ja kuka nyt sellaista vastaavasti huolisi? Toisaalta siinäkin on varmaan puolensa..,
Jos vastapuoli omaa jotain, ihan mitä vain, joka saa mielenkiinnon puoleensa ja vetää homman sen jälkeen vielä paremmin kotiinsa, niin ei siinä mitään hyvännäköisyyttä kaivata.
Itse olen tutustunut naiseen, joka herätti mielenkiintoni koko olemuksellaan, jutuillaan, pirteydellään, positiivisella elämänasenteella.., Tutustuin ihmisen luonteeseen, tapaan elää ja nähdä eri asioita ja vasta kuukausien päästä "katsoin kunnolla" tätä samaista ihmistä ja totesin, että onpahan mulla suoraan sanoen herttaisen näköinen nainen tässä.. ;)
Joten romukoppaan moiset ulkonäkökriteerit! Juuri tuolla tavoin jo valmiiksi vähänkin heikon ihmisen itsetunto saadaan poljettua entistä enemmän maanrakoon ja sitten se heikko itsetunto naamasta/käyttäytymisestä päällepäin vasta näkyykin! Jättää alleen kaiken sen kauniin, jota jokaisessa ihmisessä kaikesta huolimatta ihan ehdottomasti on.
Pitääkö aina välttämättä saada joku ihminen ihan omaksi asti? Jos olisi pakko valita, niin ehkä helpompaa olisi päättää kumpi ottaa: ruma ja tyhjäpäinen vai kaunis ja viisas? Luultavasti jäisin ruman ilkeän ääliön verkkoon. Sitä vaihtoehtoa ei onneksi mainittu. Kaunis tyhjäpää voisi olla ihan kiva, samoin tavallinen ja fiksu. Turha kuitenkaan valita mitään, kun kumpaakaan ei voi saada. En "valitse" ihmisiä tällaisilla perusteilla. Luulen, että se on sattuma joka vaikuttaa minun kohdallani kaikkein eniten, uskomatonta mutta totta. Oikea ihminen oikeassa paikassa oikeaan aikaan - olisihan se liian hyvää ollakseen totta.
Onnekseni voin rehellisesti todeta, että ihmisen ulkonäöllä ei ole minulle minkäänlaista merkitystä. Tutustuin siippaani netissä kirjeenvaihdon välityksellä, ja olimme ehtineet kirjoitella jo satoja kirjeitä, ennenkuin edes ajattelimme toistemme ulkonäköä tai valokuvaa tms. Ja silloin sydän oli jo mennyttä:-)
Siippa on lämminhenkinen fiksu nainen, jolla on sydän paikallaan. Ja on kyllä söpökin.
Elämäni varrella ihastuksen/rakkauden kohteet ovat olleet keskenään niin erilaisen näköisiä, että jo sekin tukee tätä kantaani. Luonteissa löytyy paljonkin samaa. Enkä itse asiassa koskaan edes katsele naisia kadulla --- ehdin olla vuosikausia niin puolisokea, että ei ole vieläkään tullut tavaksi. Ehkäpä se huono näkökin osaltaan selittää tätä henkisten asioiden painottumista.
Yksi pinnallinen heikkous minullakin on: ihmisen ääni. Se jos on 'kaunis' niin minulla menee polvet veteliksi. Ja jos ääni on vastenmielinen, tunnen suurta kärsimystä:-)))) Minut voi myös lumota puhumalla kaunista kieltä...
Samoin olen minä kokenut, että ulkonäkö ei ole ensimmäisenä ajatuksissa, kun johon kuhun kiinnittää huomiota, tämä alkaa vetää puoleensa. Ihmisessä olevat muut ominaisuudet ovat lähtökohta ihastumiselle. On ihanaa, että ihmisten kirjo on niin moninainen ja ihastuttavia ominaisuuksia on niin paljon! Kullakin omansa. Ulkonäkö, jos sitä on, on tavallaan ylimääräinen plussa jos sitäkään. Kaunista ihmistä on mukava katsella, mutta jos kauneutta ei ole sisällä, ajatuksissa ja tunteissa, ulkonäkö ei riitä missään tapauksessa.
EN KUMPAAKAAN! Olen ottanut jo kauniin ja viisaan!
Mulla oli varaa siihen ;)
sen enempiä kehumatta kyllä tuolla meikäläisenkin punkassa köllii sekä söpö että fiksu nainen ja mitä parasta - myös symppis ja sydänkin on kohdallaan. Mut eiks jokaisen mielestä se oma muru ole simply the best?
voit olla hyvin pitkälle oikeassa. Kun on rakastunut, oikeasti ruma ihminen voi näyttää oikeasti kauniilta.Joku näkee jokaisessa jotakin kaunista.
..sinä olet siis rakastunut..;)
Ei tyhjäpään kanssa kauaa jaksa olla. Vaikka olis kuinka hyvän näköinen, niin jos ei älykkyyttä löydy, niin mielenkiinto lopahtaa lyhyeen. Suhde on minulle enemmän henkinen, kuin fyysinen juttu.
En itsekään varmaan mikään superälykäs ole (jos olisin, niin olisin varmaan tässä elämässä paremmin menestynt, kuin mitä nyt olen), mutta välillä törmää kyllä ihmisiin, joiden kanssa ei löydy mitään keskusteltavaa, kun tuntuu, että jos jotain sanoo tai kysyy, niin oma sanoma menee täysin yli vastaanottajan ymmärryksen.
Eli minä valitsisin fiksun, vaikka ulkonäkö ei olisikaan unelmanaisen. Se kaunis ja upea kroppainen, mutta tyhmä nainen saisi jäädä unholaan...