Olen löytänyt ihmisen josta välitän enemmän kuin kenestäkään muusta. Ja olen huomannut kuinka tärkeä ihminen se on minulle. On helppo jutella ja kertoa juttuja, pystyy luottaan täysin ja on aina mukavaa yhdessä. Siihen syliin on aina ikävä ja kaipuu käpristyä kainaloon. Olen rakastunu ja samaten tyttö jota melkein palvon. Tottakai joskus on vähän vaikeampaa mut aina kun saa asiat sovittua on entistä parempi ja varmempi olo.
Mitä mieltä olette siitä et mikä on tavallaan sellanen ikä et mielestänne on valmis sitoutuun ja rakastamaan 24h päivässä saman katon alla ja että koko nuoruus on tullut elettyä ja koettua? En ehkä osaa selittää mut vaikka välittää ihan sikana on tavallaa vielä hyvä pitää silleen väliä et ei aina nää ku kuitenki tulee sellanen olo et enää ei voi pysyä erossa... ja sit tavallaan on pakko jo muuttaa yhteen... Sitä mä tarkotin et kuitenki haluais kokea nuoruuden kokonaisuutena ennen tätä koska tiedäthän et se sitoo aika paljon asua saman katon alla!!
kiitos vastauksistanne
Mitä mieltä olette siitä et mikä on tavallaan sellanen ikä et mielestänne on valmis sitoutuun ja rakastamaan 24h päivässä saman katon alla ja että koko nuoruus on tullut elettyä ja koettua? En ehkä osaa selittää mut vaikka välittää ihan sikana on tavallaa vielä hyvä pitää silleen väliä et ei aina nää ku kuitenki tulee sellanen olo et enää ei voi pysyä erossa... ja sit tavallaan on pakko jo muuttaa yhteen... Sitä mä tarkotin et kuitenki haluais kokea nuoruuden kokonaisuutena ennen tätä koska tiedäthän et se sitoo aika paljon asua saman katon alla!!
kiitos vastauksistanne
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onneksi olkoon rakkaasi löytämisestä!!!
..."Mitä mieltä olette siitä et mikä on tavallaan sellanen ikä et mielestänne on valmis sitoutuun ja rakastamaan 24h päivässä saman katon alla ja että koko nuoruus on tullut
elettyä ja koettua"...
Ei oo olemassa mitään oikeaa ikää. Joillakin se on kolmekymmentä ja joillakin sitä ei tulekaan.
Itselläni kävi niin, että (oon asunut omassa 16veestä), että pitkäaikainen tyttikseni muutti mun luo pari vuotta sitten ja muutti nyt vähän aikaa sitten omaan asuntoon. Hänellä tuli sellainen ongelma, että JOS seurustelumme jatkuu avikseen ja jälkikasvuun, niin hän ei ehkä koskaan "kokisi" yksin asumista, koskapa muutti luokseni suoraan vanhempiensa huomasta. Nyt sitten asumme erillämme, vaikka käytännössähän sitä tulee oltua jomman kumman luona jatkuvasti... Naiset on muuten siitä kummallisia, että kuvittelevat tietynlaisen vapauden vaativan sen oman fyysisen tilan...Eihän se niin o, vaan vapauteen tarvittava tila löytyy omasta pääkopasta. Se on ihan sama asia kuin että voit olla yksinäinen vaikka suuressa väkijoukossa...
Meni vähän asian vierestä, mut no joo...:-)
ei ku todellaki mä sain jotain kannustusta ajatuksestasi ja kokemuksestasi. oikeestaan ehkä ei tarvikaan ajatella mitä tekee silleen kovin *järkevästi* vaan kyl toisaalta kaikki onnistuu jos on onnistuakseen... onnea itsellesikin rakkautesi löytämisestä ja ennenkaikkea säilyttämisestä vaikka asutte tavallaan erossa!
Mukavaa, jos löysit sepustuksestani jyvän!
no ainaki tosta voi tulla rakkautta.
itte oon rakastunnu aivan kybällä... ja haluaisin olla koko ajan Rakkaani kanssa. ja kyllä oikeen mielelläni muuttasin kultani kanssa yhteen, mut tiiän, et se ei oo viel mahollista.
mut kyllä se tulevaisuudessa...
mäki pystyn luottaan kultaani aivan täysillä ja pystytää puhuun mistä vain... ja nyttenki on aivan kauhea ikävä... välimatkaa kun on vähän, mut onneksi nähään taas pian...
pärjäile sieki!!!!!
kaikki pienikin kannustaa... oikeesti paljon kiitoksia! onnea sinulle ja rakkaallesi yhteisen sävelen löytämiesessä. kokemuksella voin sanoa et välillä sen löytäminen on kiven takana ja yhteisymmärrystä ei meinaa löytyä, mut luota aina siihen et löytyy vaikka on vaikeaa välillä ja tulee tapeltuakin, koska jos sydämmestä asti rakastaa niin tahtoo kumppanilleen pohjimmiltaan vain parasta. on niin ihana asia kun saa sovittua riidat ja alottaa puhtaalta pöydältä.
mut neuvona sulle haluan sanoa et älä piä liikaa kiirettä... eli niinkuin lapissa sanothan; älä sie hoppuile!
lykkyä tykö!
ei voi pitää liikaa kiirettä... koska mulla on viel kolme vuotta lukiossa... ja tulevaisuudesta en tiä.
asun Lapissa... ja niin syrjässä, et ei oo oikee opiskelu paikkoja täs lähellä lukion jälkeen nii täytyy lähteä kauemmas... nyyh...vaikkei met nytkää asuta samas kyläs.
sinun ikkääs en tiä, joten on vaikea sanoa, et pitäskö sinun pitää kiirettä.... hiljaa hyvää tulee... =)
jahas olet siis lapin neitokainen right? ei se mitään vaikka joutuuki ehkä meneen muualle opiskelemaan ku ei täältä rovaniemeltäkään löydy oikeen kaikkea mitä haluaa... rakastettuni asuu etelässä ja välimatkaa on about 500km. mut jos rakkaus välimatkan kestää nii se kestää silloin kaiken. olen kasiykkönen... mut ei mul mikään kiire siltikään oo viel mitenkään jumittua yhteen. siis tarkotan et täytyy viel pitää hauskaa kavereitten ja tietysti rakastetun kans niin kauan kun on vielä nuori.
mistäs päin lappia oletkaan?
Noihin asioihin ei ole olemassa sääntöjä. Sinun on kuunneltava itseäsi. Mitä ihan oikeasti haluat?
Haluatko vakituiset parisuhteen vai vapauden? Jos tahdot elää railakasta nuoruutta, niin silloin et voi seurustella vakavasti. Jos tahdot olla hänen kanssaan, ota suhde vakavasti ja kanna vastuusi. Tee siis päätös, tee niinkuin sinusta tuntuu oikealta. Mutta älä satuta toista.
en todellakaan voi ottaa silleen rennosti et tehään nyt näin ja mennään tonne.. ja saanhan mä mennä jos mä haluun ja tehä mitä vaan jos mieli tekee!! en todellakaan pysty. jos ja kun mä välitän ja rakastan näin paljon en todellakaan voi tehdä mitään mikä loukkais tyttöä tai satuttais sydäntä. todellaki ajattelen toista enkä halua mitään pahaa toiselle, enkä edes tuottaa mitään mustasukkaisuutta ym...
kyse on vaan siitä et tarkotin et silti haluan kokea vielä paljon nuoruutta ja kirtää maailmaa, vaikka yhdessä rakastettuni kanssa.
sanat loppuu kun en osaaa selittää... mut toivottavasti ymmärsit jotaki