Kaikki jauhaa siitä, et kuinka nuoret ei voi tietää mitää rakkaudesta!!! Mä ainaki oon tällä hetkellä ihan sairaan rakastunut yhteen jätkään!! En kyllä tiä onx kaikki samaa mieltä!!!
Rakastunut
love bunny 86
9604
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin ei ton ikäset 13-14 vuotiaat pysty rakstuun ja se on vaan ihastumista,mäkin oon rakastunut mutta olen myös ihastunut,että niillä on kyllä eroa rakkaus on rakkautta ihastuminen ihastumista!
Mun mielestä ei oo kovinkaan reiluu sanoo noin! Ei pidä yleistää ihmisiä,13 vuotias pystyy rakastamaan ihan yhtä hyvin, kun vaikka 16vuotiaskin.
Eikö se oo rakkautta,kun itkee joka ilta menetetyn rakkautensa perään? Eikö se ole rakkautta,jos kirjottaa päiväkirjaansa 14 sivua vain ja ainoastaan hänestä? Eikö se ole rakkautta,jos ei pysty elää ilman rakastamaansa ihmistä??
Mun mielestä on,sori,jos joku loukkaantu,mä oon tota mieltä!!
mä oon just samaa mieltä! oon rakastunu ja rakastanu vaan kerran 13vuotiaan lyhyen elämäni aikana, ja kyl sen huomaa millon rakastaa ja millon se on vaan ihastumista... et ei kyl kannata sanoo, ettei vois rakastuu näin nuorena! se on ihan yksilökohtasta! toiset on kehityksessä paljo enemmän jälessä ku toiset! et tsemppii vaan!!!:)
Tuo kuvailemasi hösötys on kyllä SUURTA IHASTUSTA ennemminkin kuin rakkautta!!!Vöhkätkää vaan nuorempana tuolla tavalla silla ihastuminen on kivaa mutta aikuisempana törmäätte ehkäpä "arkirakkauteen"ja siitä on kivuus kaukana
tohon voisin sanoo, et oon rakastellu mä aina vaa ,mut rakastanut en kertaakaan
en tahdo mitenkään väheksyä tunteitasi, mutta mielestäni tuo ei ole rakkautta. Sydänsurua kylläkin, olen itsekin saanut niitä tarpeeksi osalleni. Jos rakastat toista, haluat että toinen on onnellinen, vaikkakin ilman sinua. Et ajattele, ettetkö voisi elää ilman toista, koska jos näin tunnet, on omassa itsetunnossasi vikaa. Pikemminkin et halua elää ilman toista.. (huomaatko eron?)
Toisen rakastaminen (ilman vastarakkautta, siis) on välillä silkkaa itsemurhaa, mutta sille ei voi mitään.
Toivotan sinulle valoisampaa tulevaisuutta!
Mä rakastan sitä jätkää nimenomaan ilman vastarakkautta!! Tää jätkä on jo unohtanu mut,tiedän sen, ja sen takia en sano hänelle mitään ikinä ikävästäni,haluan hänen vaan olevan onnellinen!!
Siinä oot kylläkin oikeessa,en haluais elää ilman rakastani,nimenomaan,koska rakastan häntä!! Se on sydänsusurua,mutta yleensähän rakkaus ja suru kulkee käsikädessä..
Sun tekstis pisti mut miettimään,luin sen monta kertaa,mutta kun nyt oon itse tilanteessa,että rakastan ilman vastarakkautta,ei sitä osaa ajatella muuten,kun että rakastaa eikä halua elää ilman toista!! Tiiän,että pystyisin siihen,mutta se on niin vaikeaa..ehkä se on niin,niinkun sanoit,ehkä mä en halua..
En nyt siis haluu alkaa tästä aiheesta mitään riitaa,halusin vaan kertoo,mitä ajatuksii mulle tuli ton kirjeesi ansiosta!! Kiitos! =)
mä oon saman ikänen tytsy ku sä ja oon IHAN MIELETTÖMÄN RAKASTUNU!! Kyllä nuoret jotain rakkaudesta tietää! en väitä silti että ihan kaikkea! Mutta rakastuminen piristää!! =)
Tottakai nuoruusiässä koetaan hyvin voimakkaita tunteita vastakkaisen sukupuolen edustajia kohtaan. Kysymys on vain siitä, että nuori etsii itseään, sitä millainen hän itse oikein on ja mitä haluaa elämältään. Nuoruusikä on suurten myllerrysten aikaa. Nuori ei ehkä ole vielä valmis kantamaan sitä vastuuta mitä sitoutuminen tuo tullessaan. Itse aloin seurustella 24-vuotiaana, kun olin ensin itsenäistynyt, aikuistunut, löytänyt itseni ja tullut sellaiseksi mikä halusin olla: aito oma itseni. Kun tietää ensin mitä itse haluaa elämältään, on helpompaa ottaa toinen ihminen mukaan kuvioihin. Siis koin tosi myönteisenä tän, että aloitettiin seurustelu vähän kypsemmällä iällä.
Ehtii sitä varttuneenakin.