Mulla ei oo ollu vähään aikaan sydänsuruja.Oon vaan koittanu unohtaa jätkät vähäks aikaa ja ehkä on ollukin helpompi niin.Mutta mä kuitenkin koko ajan kaipaan läheisyyttä ja kun en muuta onnistu löytään,mulle riittää vaikka tanssiminen baarissa jonkun kans..Jos oon viettäny jonkun sylissä vaikka yhen illan,siihen se jää enkä muuta odota.Mutta nyt huomasin että mulle jäi ikävä..Viime lauantaina tanssin ja juttelin yhen jätkän kans,enkä saa sitä millään pois mun mielestä.Ollaan samassa koulussa,paitsi et kun ollaan abeja,ei olla enää kauaa..Ja pahinta on se et tää jätkä on varattu.Vaikka me tanssittiin yms.,se ei oo kyllä mikään pukki.Vois tietty ajatella et miks sille ei riitä sen oma muija?!Mä en niitten suhteesta tiedä.Mä luulen et ei se oo edes kiinnostunu musta,mut sen katseet on vaan joskus kertonu toista..Mua ei kuitenkaan kaduta yhtään,kun vietin sen illan sen kanssa.Nyt vaan tuntuu että mä hajoon.En mä olis uskonu et mulle näin kävis.Harvoin jään mitään yhen illan tuttavuutta kaipaamaan.Mutta nyt jäin..Onko muilla joskus käynyt näin?
Jäin kaipaamaan...
one
153171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mulla ei oo yhden illan suhteita kylläkään ollu,mut mä jäin kaipaamaan jätkääni,kenen kanssa vietin ns."lomaromanssin." Aattelin vaan sanoo,et vaik oon sua vähän nuorempi,ymmärrän täysin,miltä kaipaaminen tuntuu.
Okei.Onx tän jätkän muija sun ystävä vai vaan joku tuttu vai kenties tuntematon? Koska jos menet sanomaan tälle jätkälle,mitä tunnet,ja se vastaa tunteisiis,on aika varmasti heidän juttu ohi. Joten kumpi on sulle tärkeämpää,rehellisyys vai oma etu? Veikkaisinpa,että rehellisyys.
Siis tää teiän ilta tapahtu sillon,kun kyseinen jätkä oli jo yhdessä muijansa kanssa? Koska jos sätkä pettää muijaansa ja katseet kertoo kaikkee,en usko,että niiden suhde on kovinkaan hyvä. Tai se ei oo ainakaan rehelliseltä pohjalta jätkän osalta.
Jos et halua rikkoo heidän suhdettaan,niin sitten "katsoa saa,muttei koskea". Se sattuu,kun näkee rakastamansa ihmisen toisen kainalossa,tiedän,mutta voin kokemuksesta sanoo,että "aika parantaa haavat ja kultaa muistot".
Tsemppiä sulle!!
hei tyttö niin tyttö olet abi ja elämä on niin aikuismaista get real!!
en tiedä mitä meinaat lukion jälkeen mut voin kertoa et jos lähet jatkaan opintoja tulet huomaan kuinka vitun lapsellisia noi sun ajatukset on kun bailaat pää kolmantena jalkana.
läheisyys on hieno asia, mut lopetta rakastumasta / ihastumasta asiaan sen takia et oli jotain pientä.
opi nauttiin siitä mitä sait äläkä jää itkeen sitä mitä jää saamatta.
ps. miehet on heikkoja, joten jätä se kundi rauhaan tai se pettää muijaansa "vasten tahtoa"!
Tuo sun juttus tuntuu jotenkin tutulta. Mulle kävi hieman samalla lailla. Mutta asetelmat olivat hieman erit. ehkä voisin hieman valasta. Tämä kyseinen tyyppi oli eräänä iltana mun kamulla kuskina ja siinä me vaan sit tutustuttiin ja sen anto mulle numeronsa. Huomasin heti että meillä oli ikäeroa runsaasti ( myöhemmin selvisi että se oli 32 ja mä olin silloin 17). Viikon verran mä mietin soittaako vai ei ja lopulta päätin soittaa. se kertoi mulle heti olevansa naimisissa mut suhde oli huonolla pohjalla. Mä aattelin silloin että entä sitten en mä suhun oo rakastumassa vaan pelkästään pitämässä hauskaa. Tapasimme heti soittosta seuraavana päiväna ja siitä lähtien lähes joka päivä vaikkakin välimatkaa oli 50 kilometriä. Suhteemme muuttui vakavemmaksi jatkuvasti ja sen vaimosta puhuttiin avoimesti. vaimokin tiesi että kyseisellä miehellä oli uusi muttei tienny että se olin minä. Kaikkien yhteen sattumien vuoksi me kuitenkin erosimme. Ero oli mulle kova paikka ja kaipasin häntä kovasti. Muutamien viikkojen kaipaamisen jälkeen olin jo melkein unohtanut hänet mutta sitten se tapahtui kuin salama kirkkaalta taivaalta.Eräänä aamuna kun oli menossa kouluun näin hänet meidän naapurissa ( kunasumme maalla naapuri tarkoittaa n. kilsan sisällä olevaa naapuria). Se oli muuttanut siihen vaimonbsa kanssa.Meidän naapuriin. Ei mennyt kauaakaan ku se soitti mulle ja sama rumpa alkoi uudestaan. Totta aki jouduimme olemaan varovaisempia. Meillä meni loistavasti mutta jotain tapahtui uutena vuonna. Olimme erillämme silloin ja en ymmärrä mitä tapahtui. Hän ei ole sen jälkeen vastannut puheluihin enkä mä ole enään edes viitisinyt soitella. Mun sydän huutaa sitä mutta järki sanoo että sua on käytetty hyväksi tai jotain. Tuntuu pahalta nähdä sitä ja sen katsekin on aina kärsivä. kertokaa onko mua käytetty hyväksi tai mitä mieltä olette jutusta??Tämä nyt on hieman lyhennettynä tässä, mutta koittakaa päästä perille asiasta!
Ja sekö on lapsellista,jos bailaan pää kolmantena jalkana? Kyllä aion lähteä muualle opiskelemaan ja bailata edelleenkin.Paitsi tietysti jos löydän itelleni miehen,bailaaminen tuskin enää kiinnostaa..Haluaisin todellakin löytää jonkun vakituisen.Baarista en ehkä sitä löydä,vaikka siellä kohtaakin ihmisiä.Tää jätkä,jota jäin kaipaamaan on ollu sen muijan kans varmaan puol vuotta,enkä tunne sitä muijaa.Kyllä mä sen tajuan,että mun on vaan paras unohtaa koko juttu.Se muija on kans lukiossa,mut nään harvoin sitä sen jätkän seurassa.Kuitenkin se jätkä on varattu ja oon koittanu kiertää varatut kaukaa.Paras siis pysytellä erossa siitä jätkästä..Silti vaan mietin sitä koko ajan.Ehkä jotkut pystyy olemaan ihastumatta,mut tällä kertaa ainakaan mä en onnistunu siinä.Tunteillensa kun ei aina mahda mitään!
vaikeita asioita, mutta aika jokapäiväisiä tässä nykymaailmassa.
Täytyy muistaa että ei kukaan voi omistaa ketään, jokaisella on kuitenkin yksityisyys.
Pettäminen on jokaisen henkilökohtainen ratkaisu ja se on usein tunnekysymys eli rakastelutilanteeseen tavallaan ajaudutaan ja kun tunteet saavuttaa tietyn tason se vaan tapahtuu, niin miehille kuin naisillekin, ei siinä ole kysymys heikkoudesta vaan tunnesyyt ajaa ohi järkisyiden.
Vai mistä se sitten johtuu, että kovin usein aamulla todetaan että siinä EI pitänyt käydä näin....
no tää sivus vähän aihetta mutta oli mun mielipide tosta pettämisestä.
Niinpä niin, se on niin helppoa sanoa, että tilanteeseen ajaudutaan. Ei ihminen tee päätöksiä sukupuolielimillään. Kyllä jokainen saa syyttää itseään ja kantaa vastuun jos herää aamulla väärästä sängystä.
Miehet eivät yleensä jätä vakituisia naisystäviään satunnaisten sutturoiden takia. Hauskaa pidetään mutta kulissit ja vakiintuneet kuviot halutaan säilyttää. Älä rupea kiusalliseksi roikkujaksi. Nauttikaa yhdessä olosta kun se voi tapahtua kenenkään muun huomaamatta. Kaverikaan tuskin soittelee sinulle öisin ja mankuu yöksi yllättäen. Vältätte kumpikin sidonnaisuudet. Antakaa palaa.
...voisitpa tietysti myös ajatella, että jos kyseinen miekkonen ei ole rehellinen omalle tytölleen, niin miksi hän olisi sinulle. Ja miksi hän seurustelee, jos kumppani ei kiinnosta. Ihan yleisesti ajatellen seurusteleva mies on ainakin mulle ehdoton stop-merkki.
Jos mies, joka seurustelee on kiinnostunut toisista naisista ja valmis pettämään, hän tuskin on tutustumisen arvoinen. Sitä yleensä eletään sellaisessa harhaluulossa, ettei mies enää pettäisi sitten minun kanssa, mutta se ei valitettavasti pidä paikkaansa.
Muutenkin ihmetyttää, mihin maailma oikein on menossa, kun tuntuu, että kaikki pettävät toisiaan. Mitään onnellista suhdetta ei sellaisilla eväillä pääse koskaan syntymään. Asioita kannattaisi aina tarkastella sellaisen välimatkan päästä, että miettisi jos olisikin itse se petetty ja selkään puukotettu osapuoli. Läheisyydestä täytyykin nauttia, mutta sitä ei pitäisi koskaan tehdä jonkun toisen kustannuksella. Rehellisyys ennen kaikkea.
Maailman yksinkertaisin asia jokaiselle jolla on moraali: Ihastua voi, ja rakastuakin, sille ei kai mahda mitään, mutta toisen omaa EI viedä. Normaali ihminen kykenee asettumaan toisen asemaan ja ymmärtämään miltä petetystä osapuolesta tuntuu. Empatiakykyinen yksilö tajuaa myös, että jos pari kerran on yhdessä, sitä pitää kunnioittaa. On huono tekosyy vedota siihen, että parilla menee jo valmiiksi huonosti. Kaikilla on kuivat kautensa. Kysymys on siis lähinnä siitä, pystyykö ajattelemaan oman sievän pyllynsä lisäksi myös muiden ihmisten tunteita ja asettamaan ne edes joskus oman mielihyvänsä edelle. Onhan se kivaa kun on ihana mies/nainen, mutta kuinka kamalalta tuntuu siitä OIKEASTA tyttö-/poikaystävästä kun se sa tietää? Ja totta: Kukapa haluaisi miehen/naisen joka on valmis pettämään noin vain... Lukioiässä nää asiat nyt ei ehkä ole kuolemanvakavia, mutta sitten kun on niitä lapsia ja lainaa yhdessä, pettäminen ei ole enää mitään jännää huskanpitoa. Tässä hedonistisessa maailmassa olisi ihan kiva, jos yritettäisiin välillä olla reiluja muille ja tuijottaa vähän muuallekin kuin sinne omaan napaan...
Olen samaa mieltä kanssasi, että toisen omaa ei viedä. Voin kertoa oman tarinani pettämisestä.
Olin seurustellut poikaystäväni kanssa kolme vuotta ja asunut yhdessä vuoden, kun hän ilmoitti suhteemme olevan ohitse. Samalla hän kertoi, että oli tavannut jonkun tytön, jonka kanssa oli jo käynyt treffilläkin. Tytölle hän oli rehellisesti kertonut seurustelevansa, mutta se ei tuntunut tyttöä haittaavan.
Siihen siis loppui meidän suhteemme, toiseen naiseen ja se kyllä sattui ja sattuu edelleen. Haluankin sanoa niille, jotka tapailevat varattua ihmistä, että miettikää miltä hänen kumppanistaan tuntuu, kyllä niitä vapaitakin on olemassa.
Ehkä meidän suhteemme olisi muutenkin loppunut, koska rakkaus oli kuulemma poikaystäväni puolelta loppunut. Kuitenkin toivon, että olisimme voineet erota ilman kolmatta osapuolta ja petetyksi tulemisen tunnetta, joka pilaa kaikki hyvät muistot poikaystävästäni ja yhdessäolostamme. Odottakaan siis niin kauan, että rakkaanne saa erottua entisestään ja voitte aloittaa puhtaalta pöydältä.
MÄ OLEN IHASTUNUT JA RAKASTUNUT.JA TOIVON ETTÄ RADIOSTA TULEE LIIAN NUORI RAKKAUTEEN,ANNELI SARIN LAULAMANA.JA MULLA OLISI HÄMEENLINNASSA KIVAA.NELLEN.JOKA SOPISI MINULLE KANSSA.JA MÄ EN PETTÄISI KETÄÄN.EN IKINÄ.EN IKINÄ.EN IKINÄ.JA NAUTTISIN HÄRKÄTIESTÄ.JA KESKI-EUROOPASSA MÄ OLISIN ITALIASSA.JA SVEITSISSÄ.
Ihan oikeesti. Varatut miehet pitäs kiertää kaukaa. Ei niihin kannata ihastua. Ei toisten parisuhdetta saa mennä särkemään. Toivottavasti tapaat pian mukavan VAPAAN miehen.
En mä ookaan sen kimppuun hyökkäämässä.En mä halua rikkoo toisten suhdetta..Tää viikko vaan on ollu meillä jatkuvaa kyttäämistä,molempien suunnalta.Se jätkä ei todellakaan välttele mua.Että jos se vaikka haluaiskin lopettaa suhteensa tai se olis jo lopussa,ei kai se mun syy olis?!? Mä en todellakaan ollu sillon viime lauantaina tyrkyllä.Se ihan ite tuppautu mun seuraan..Ja halusin kuitenkin tanssia sen kanssa.Enkä sitä paitsi ollu sillä hetkellä varma seurusteliko se vielä.No kaikki on sen jätkän käsissä,mä en aio pitää siihen mitään yhteyttä.Ehkäpä tää koko juttu unohtuu ja se jatkaa tyttöystävänsä kanssa entiseen malliin..
MULLA ON KOKOAJAN TÄMÄ TUNNE ETTÄ JÄÄN KAIPAAMAAN.JA EHKÄ JÄÄNKIN JOTAIN TYTTÖÄ.JA KUN OLISIN JOSKUS JOSSAIN PÄIN SUOMEA.NIIN TÄMÄ OLO TULISI.JA RADIOSTA TULISI EN KOSKAAN MONTA KERTAA.JA MÄ JOISIN 6-LASILLISTA VISSYÄ.JA 2-LASIA PEPSIÄ.JA MÄ OLISIN REISSAAMASSA YMPÄRI SUOMEA.TEKISIN TÖITÄ.JA ASUISIN TURUN SEUDULLA.VARSINAIS-SUOMESSA JA LOUNAIS-HÄMEESSÄ.JA TEKISIN TÖITÄ.JA JOTKUT PAINOSTAVAT MINUA LIIKAA.NO EI NE PAINOSTA.MUTTA SEMMONEN OLO ON KOKOAJAN.KYLLÄ MÄ MUITAKIN KALOJA MERESTÄ KATSON.JA ARTICISTÄ HANKKISIN PARI TYTTÖÄ.JA OLISIN NAIMISISSA.JA KIHLOISSA JA SITTEN SYNTYISI 2-LASTA.JA TULISI BÄNÄT.ERO JA TIES MITÄ.MÄ OPISKELISIN HULLUN LAILLA.JA LÄÄKÄRIKSI.
ERÄSTÄ TYTTÖÄ JONKA NÄIN BUSSISSA HKL.NR 95.JA HÄNEN NIMENSÄ OLI KRISTA VALLILA.JA LEMPIKAPPALEENI OVAT ANNA KAIKKIEN KUKKIEN KUKKIA VAIN.JA SÄ KUULUT PÄIVÄÄN JOKAISEEN.JA MM RUNKOMÄEN ILTAMAT.HITTO VIE SE TUNTUU LOVELTA.MÄ TOIVON ETTÄ SUKULAISET EIVÄT MINUN ELÄMÄÄNI VAIKUTA.ITS MY LIFE TRYTO UNDERSTAND.