täällä on jotkut keskustelleet pettämisestä, se on tuskallista ja sattuu aina. mäkin petin. mut toisin kun luullaan, kipua ei aina tunne pelkästään petetty, vaan myös pettäjä. niin kuin mä. se oli mun elämän typerin teko, vielä selvin päin. vaikka mun rakas anto anteeks, meidän stoori oli ohi. koska mä en voi antaa itelleni anteeks. on kauheaa elää tajuten, että on itse yhden illan tyhmyydellä pilannut koko loppuelämänsä. mä en voi ikinä rakastaa ketään muuta, enkä kehtaa edes katsoa rakastani silmiin. musta tuntuu et olen niin paljon huonompi kuin se. kohtalo on vielä päättänyt, et mun pitää katella rakastani ja sen uusia, joka päivä mä näen sen. joka ilta mä elän typeryyteni uudestaan vihaten itseäni ja sama jatkuu nukahdettuani painajaisten muodossa. kukaan ei voi tajuta, miltä musta tuntuu. ei sitä, kuinka mä halveksin itseäni. eikä sitäkään, miten paljon mun pitää ponnistella että säilyttäisin naamioni muiden edessä. mun ehkä kuuluu kärsiä, tää on kai mun rangaistus. mä myönnän että mä ansaitsen tän. jos joku haluaa auttaa hyvin, hyvin typerää tyttöä, kirjoita neuvosi tänne tai mailiin. kantaakin saa tietysti ottaa, sitä toivonkin.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei sun itseesi kannata siitä oottaa että sä petit sun exääsi. Virheet kuuluvat ihmisten arkeen siinä missä onnistumisetkin. Virheistä oppii, uudessa suhteessa sä tiedät ettet petä enää. Toisaalta oliko se sun exä sulle oikee jos sä petit sitä? Mutta jos oli nii teille tulee uusi mahdollisuus, usko mua! Ja jos ei tule nii sä löydät uuden kullan kainaloon joka on sulle oikee ja ettekä oo koskaa toisillenne uskottomia!
Mä tiedän sun tunteesi... Mä menin suutuksissa ja hirveessä humalassa pettämään mun poikaystävää sen hyvän kaverin kanssa... Seuraava aamu oli hirveä... Oksensin koko päivän jo pelkästään huonosta henkisestä olosta.
No... alkuun ajattelin, että sen yön merkitys oli mulle vain negatiivista. Mä vihasin itteäni, vihasin sitä poikaa, että miten se anto tilanteen kehittyä sellaseksi, ja ajattelin, että kertoisin rakkalleni, jos tietäisin sen auttavan jotain.. Mutta koska siellä yöllä ei todellakaan ollut mulle MITÄÄN arvoa, ja kertominen sattuisi mun rakkaaseen liikaa.. päätin olle kertomatta...
Valehtelu ei kuitenkaan sopinut meidän suhteeseen.. Enkä pystynyt olemaan kuin pari tuntia... ja tulin tulokseen, että jos olisin hän... haluisin tietää, vaikka se sattuisi... mutta jos se myöhemmin tulisi ilmi... totuus raastaisi tunteita vielä enemmän...
No.. kerroin... Mun rakkaani tajusi mun katumukseni... itkin sille puhelimessa, ja ... se antoi anteeksi... Suurimman ongelman sille tuottikin, että miten sen kaveri oli mennyt tekemään sille niin.. Ei, ettäkö se olisi syyttänyt vaan kaveria... mutta se ei tiennyt miten jatkaa sitä ystävyys suhdetta...
Mun virheestä... mistä on jo aikaa puoli vuotta... ja elämä ja rakkaus jatkuu mun ja mun kultani kanssa... on koitunut melkeinpä enemmän hyvää kuin huonoa... Mä tajusin vielä paremmin (jos mahdollista), miten tärkeä mun rakkaani on... Sitä ennen olin aina tuntenut tätä kaveria kohtaa jonkin näköistä vetoa... sen yön jälkeen mä tajusin, ettei ole toista, joka olisi mulle se oikea... EI ketään... rakkaani tuli luokseni... me puhuttiin siitä, mä kerroin miten ahdistavaa ja inhottavaa se oli mulle ollut... rakastin sitä enemmän kuin mitään.. ja kunnioitin sen uskomattoman anteeksi anto ja ymmärrys kyvyn vuoksi!!!
Vieläkin tuo yksi ilta tulee välillä mieleeni, ja pyyhkisin sen pois muististani, jos mulla siihen olisi mahdollisuus...
meidän suhteeseen tuo ilta vaikutti parantavasti!!! Me tajuttiin kumpikin, miten vahvaa meijän rakkaus on, ettei ole mitään mikä katkaisis meijän välit! Ja se toi meijät samalle viivalle, sillä mun rakkaani ei ole ikinä mua pettänyt,... eikä luultavimmin tule pettämäänkään... mutta se on tehnyt monia muita erehdyksiä, ja tuo tapahtuma selvitti meille kummallekkin, että meissä molemmissa on vikoja... mutta rakkaus voittaa ne... jos sen on tarkoitettu voittavan!!!!
Eli sulle... voit olla varma, että se oli tarkoitettu tapahtuvan niin kuin tapahtui... Sä varmasti kasvoit erehdyksessäi... mutta tuo poika,,... niini paljon kuin häntä rakastatkin, ei varmasti ollut se oikea... Sillä sen tietää, kun sen ihmisen tapaa, että oikea rakkaus antaa anteeksi kaiken! Ja sä tulet sen varmasti löytämään, etkä siinä suhteessa enää tee noita virheitä! Sillä mun virheestä jäi mun sydämeeni syvemmät arvet, kuin mun rakkaani sydämeen!!!!
elämä voittaa...=)
"sillä mun rakkaani ei ole ikinä mua pettänyt,..."
- Oletko varma ttei se oo pettänyt sua? Ees vähääkään? Munkin kulta petti mua, mutta ollaan edelleenkin yhdessä. Ja sillä on samanlaisia tunteita kun sulla, mutta naurattavinta on se, että mäkin olin parikin kertaa pussaillu yhen toisen eukon kanssa (selvinpäin) suhteemme alussa, mutta mä kuitenkin pystyn olemaan sen asian kanssa koska se ei meinannut mitään, oikeestaan pelkästään positiivistahan se oli kun olin tajunnu pari juttua (kyllä sä tiiät mitä mä juttua, tää koko homma on niin kaavanmukaista, rakkaus siis). Mutta kuitenkin, mun rakas luulee etten oo pettäny sitä (vaikka se oli aika vähän, mutta olihan se jotain). Mutta se on tietysti parempi näin. Kirjoitin tään vain sen takia että omatunto jotenkin käski niin tehdä.
Pettänyt olen minäkin... tosin siitä on jo yli kaks vuotta aikaa. Olin seurustellut jo useamman vuoden mieheni kanssa, suhde alkoi kun olin 17v. silloin asuimme jo yhdessä. Petin häntä useamman kerran. Kuitenkaan en pystynyt pitään salaisuutta vaan kerroin hänelle. Sitä sitten itkettiin yhdessä ja erikseen, syyllisyys oli valtava. Ongelmia kasaantui lisää ja petin... jälleen. Puolitoista vuotta siinä meni kun päätin että en voi elää näin. Meillä oli paljon muitakin ongelmia ja mielestäni pettämiseni oli vain ongelmien "oire" se ei pelkästään ollut eromme syy. Myös se että olin aloittanut suhteen niin nuorena oli ehkä eron taustalla... kaikki oli vielä kokematta ja elämä tarjosi niin paljon mahdollisuuksia. Päätöstäni en ole katunut vaikka koville se otti, meille molemmille.
Näin kahden vuoden jälkeen siitä kun erosimme tunnen syyllisyyttä vieläkin,ajoittain mutta onneksi välini exäni kanssa on lämpimämmät kuin koskaan. Kuitenkaan en ole koskaan valmis palaamaan takaisin vaikka hän kuinka haluaisi sillä olen päättänyt että en enää ikinä petä ketään. Ja ei ne ongelmat ole mihinkään hävinneet joten en ota sitä riskiä että en olisikaan onnellinen hänen kanssan. Jatkan matkaani siis edelleen eteenpäin...;) Ja tämän antaisin neuvoksi sinullekin, lopeta murehtiminen, anna anteeksi itsellesi ja nokka kohtii uusia tuulia!
Mutta siitä oikeestaan pitikin kirjoittaa että tämän kahden vuoden aikana olen törmännyt todella paljon pettäjiin ja petettyihin. Maailma on raaka. Tällä hetkellä minulle soittelee viisi varattua miestä vaikka olen erittäin selvästi kertonut että en ole kiinnostunut koska he ovat varattuja. Miten paljon ihmiset pettävätkään sekä miehet että naiset. Jos ei viihdy suhteessaan niin eikös siitä olisi sitten parempi poistua?? Jos pettää on se merkki siitä että kaikki ei ole kohdallaan, joko suhteessa tai sitten omassa päässään. En valitettavasti luota ihmisiin enää kovin helposti ja siitä seuraakin se että uutta suhdetta on kovin vaikeaa rakentaa... ihmisten elämä nykyään perustuu niin paljon seksin ja rahan ympärille.
Mutta en edelleenkään ole tyytymätön elämääni. Mielummin yksin kun huonossa parisuhteessa mutta kuitenkin hyvää ja toimivaa parisuhdettä ei voita mikään!
Rakastakaa ja olkaa rakastettuja!!
minä myös petin poikaystävääni. Minulla tuli siitä todella paha morkkis. Olin aivan varma, että se näkyi musta päälle päin, olin maassa sen tapauksen jälkeen. Kaikkein pahinta tässä oli se, että tämä jätkä jonka kanssa petin poikaystävääni on hyvän ystäväni poikaystävä ja nämä jätkät ovat myös keskenään todella hyviä ystäviä.
Koskaan en uskaltanut kertoa asiasta poikaystävälleni jonka kanssa en enää seurustele...tästä ei muut tiedä kuin minä ja se jätkä. Päätimme yhdessä ettemme loukkaisi muita sen enempää...asia kaduttaa molempia todella paljon.
Sanon vain, että aina ei ole parempi kertoa...joskus ainoa vaihtoehto on olla hiljaa. Niin me teimme ja niin on vain hyvä!
Vaikken pettämistä hyväksykään,toisaalta täytyy ymmärtää että ihmiset tekee virheitä.Sitä en kyllä oikein tajua,jos pettää useamman kerran,eikä edes osaa katua.On parempi kertoa toiselle,mitä on tehnyt.Pettämisessä on tosiaan se riski,että suhde päättyy siihen..
Musta pettämisestä kuuluu aina ehdottomasti kertoo. Sanotaan, et ei haluta satuttaa toista ku jätetään kertomatta. Mut mietipä hei, et ketä siinä eniten suojelet jos jätät kertomatta...Itseäs tietysti.
Nyt te tietysti ajattelette, et hyvähän ton on sanoo...
Mut mä todellakin puhun kokemuksesta. Siitä on kaks vuotta aikaa, ku mä petin mun jätkäkamua ja se juttu ei voi edelleenkää olla vaivaamatta mun päätä. Mä olin tuntenu sen jätkän jotai 3 vuotta, ja ollu about 2 vuotta ihastunu siihen ennenkä me ruvettiin seurusteleen. Sit alko kesäloma, me oltiin oltu neljä kuukautta yhdessä, mä lähin reissuun. Ja kuinka ollakaan tapasin yhen aivan ihanan puolalaisen jätkän. Ensiks omatunto kyl varotteli, mut sit...Poissa silmistä, poissa mielestä, ainaki täs tapaukses. Mulla oli ihanaa sen jätkän kans. Lisäpuhtia mun pettämiselle anto vielä se, ku mä en koko kolmen viikon aikana kuullu mun jätkäkamusta yhtikäs mitään, ei puheluita, ei viestejä...No eihän se oo mikään selitys.
Sit ku tulin Suomeen...No voitte kuvitella, mikään ei oo varmasti koskaan tuntunu pahemmalta ku ajatus siitä, mitä mä olin tehny.
Ja mä tein just niin tyhmästi, et jätin kertomatta. Mä vaan jätin sen. Mä en oo varmasti koskaan tehny mitään niin tyhmää. Nyt ku sitä jälkeenpäin ajattelee, niin itseni takia mä jätin kertomatta, vaik uskottelinki itelleni muuta. Mä en olis kestäny mun rakkaan katsetta, ku se olis saanu tietää... Eikä se kai tiedä vieläkään. Mut sillä on uus likkakaveri ym. eli nyt on varmaan jo liian myöhästä?
Oikeestaan vasta viime syksynä tajusin miten kauhee mä sillon olin. Mulle itselle meinaan tehtiin just niin. Jätettiin ilman mitään syytä. Ja viikko sitten sain kuulla et se oli pettäny mua. Ja mä olisin ainaki halunnu kuulla sen!
Kai pitäs vaan itse yrittää nyt unohtaa nää pettämiset ja yritttää ees vähän uskoo ihmissuhteiden onnistumiseen.
Tämän opettavaisen tositarinan opetus siis on, että olkaa ihmeessä rehellisiä toisillenne. Ei valheen päälle voi rakentaa mitään kestävää. Sitä paitsi kertominen kyl pitkällä tähtäimellä varmaan auttaa itseäki enemmän...
EN PYSTYISI HARRASTAMAAN SITÄ.MUTTA SEKIN TULISI TUTUKSI.JA ENKÄ KOSKAAN TEE SITÄ.JA KYLLÄ MÄ RIITELISIN.HUUTAISIN.JA MASENTUISIN.JA JOSKUS KÄYTTÄISIN JOPA VÄKIVALTAA.MUTTA SITTEN KUN MÄ TULISIN KOTIIN AINA TÖISTÄ.MÄ OTTAISIN KENGÄT POIS.JA AVAISIN TVEEN.JA PISTÄISIN KANAVALLE 3.JA MÄ TEKISIN TÖITÄ.JA ALKOHOLIN KANSSA SÄHLÄISIN 3 VUOTTA.JOISIN VAAN VISSYÄ.JA VIINIÄ.
...petin ja sain anteeksi. Ja jollain kumaalisella tavalla se toi meidät vain lähemmäs toisiamme. Pärjäile...
ex- poikaystäväni petti nykyistä tyttöystäväänsä minun kanssani... menimme loppuun asti, eli liian pitkälle. minua kaduttaa. en pysty enää katsomaan tätä tyttöä silmiin....
Munkin entiseni petti nykyistään mun kanssa.Kyllä mä tiesin et se oli väärin ja mun ei ois pitäny tehä sitä.Mut mä en kadu.Mä olin katkera exälleni,koska se jätti mut ihan yllättäen ja sit ajan myötä kaikki johti mihin johti.Mä en tuntenu sitä tyttöä,jota se petti,joten ei se ollu mulle edes vaikeeta.Kaverit on moralisoinu,mut jos mä saisin mennä taaksepäin ni mä tekisin sen uudestaan.Elämä on kovaa..Jos mä oisin vahva,ni mä en sortuis..