Kohtalon tovereita etsiskelen...
Kaikki alko kun mä olin seiskalla
tapasin nykyisen parhaan kaverini joka oli
silloin ysi luokalla. Meistä tuli heti ystävät Veeran kanssa
joka paikassa oltiin yhessä ja kaikki tehtiin yhessä ja siinä sivussa unohtu kaikki mun muut samanikäiset kaverit. Veera on hyvännäköinen ja todella suosittu sillä on/oli paljo ystäviä
ja tutustuin niihin. oli vaan niin "siistii" kulkee mua vanhempien tyyppien seurassa...
Ja veeran kaverit otti mut heti avosylin vastaan
koska veeran suosioon on yllättävän vaikee päästä.
nyt veeran on amiksen tokalla täys-ikänen ja sillä on auto. Kaikki on niin hyvin kun voi vaan kuvitella mutta mä oon alaikänen ja mulla ei oo yhtään oman ikästä kaveria... kaikki on täysikäsiä,niitä johon tutustuin joskus veeran kautta. Niillä kaikilla on AINA aikaa mulle
eikä mun tarvii olla missään yksin.
mä oon aina niitten mukana, kuin joku vakiokaluste joka kuuluu mukaan.
Ne rakastaa mua ja mä tietty niitä, onhan ne mun ystäviä.
Tuntuu vaan ettei mun kuulusi olla siinä kun istutaan autossa ja ne pitää musta huolen...
välillä huomaan kun katon auton ikkunoista ulos ja siellä on ne mun ikäset, sekasin ja ystäviensä kanssa...mä haluisin olla siellä, römytä niitten kanssa:) mutta mun on vaikee löytää oman ikästä seuraa kun oon aina näitten omien ystieni kanssa.
mä oon varmaan maailman sosiaalisin luonne mutta mun on vaikee luottaa uusiin tyyppeihin
ja yleensä kaikki yrittää ystävystyy mun kanssa
ja sitten mun kautta muitten suosioon.... siitä mä en tykkää.
En väitä etten ois onnellinen näitten mun ystävien kanssa, nehän on mulle kaikki, mun koko elämä. mutta välillä vaan tuntuu....
en haluisi olla aina se nuorin, se jota kaikki kuuntelee ja tekee kaiken mitä mä haluun
ihan kuin oisin joku perheen nuorin.
Ois niin mahtava olla joku muu
sammuu lumipenkkaan ilman että joku on nostamassa
ylös tai ottaa turpiin joltain ilman että mun takana on heti 5helvetin isoo jätkää.
tai jotain....
muuta kiitos jos joku jakso lukee :)
Kaikki alko kun mä olin seiskalla
tapasin nykyisen parhaan kaverini joka oli
silloin ysi luokalla. Meistä tuli heti ystävät Veeran kanssa
joka paikassa oltiin yhessä ja kaikki tehtiin yhessä ja siinä sivussa unohtu kaikki mun muut samanikäiset kaverit. Veera on hyvännäköinen ja todella suosittu sillä on/oli paljo ystäviä
ja tutustuin niihin. oli vaan niin "siistii" kulkee mua vanhempien tyyppien seurassa...
Ja veeran kaverit otti mut heti avosylin vastaan
koska veeran suosioon on yllättävän vaikee päästä.
nyt veeran on amiksen tokalla täys-ikänen ja sillä on auto. Kaikki on niin hyvin kun voi vaan kuvitella mutta mä oon alaikänen ja mulla ei oo yhtään oman ikästä kaveria... kaikki on täysikäsiä,niitä johon tutustuin joskus veeran kautta. Niillä kaikilla on AINA aikaa mulle
eikä mun tarvii olla missään yksin.
mä oon aina niitten mukana, kuin joku vakiokaluste joka kuuluu mukaan.
Ne rakastaa mua ja mä tietty niitä, onhan ne mun ystäviä.
Tuntuu vaan ettei mun kuulusi olla siinä kun istutaan autossa ja ne pitää musta huolen...
välillä huomaan kun katon auton ikkunoista ulos ja siellä on ne mun ikäset, sekasin ja ystäviensä kanssa...mä haluisin olla siellä, römytä niitten kanssa:) mutta mun on vaikee löytää oman ikästä seuraa kun oon aina näitten omien ystieni kanssa.
mä oon varmaan maailman sosiaalisin luonne mutta mun on vaikee luottaa uusiin tyyppeihin
ja yleensä kaikki yrittää ystävystyy mun kanssa
ja sitten mun kautta muitten suosioon.... siitä mä en tykkää.
En väitä etten ois onnellinen näitten mun ystävien kanssa, nehän on mulle kaikki, mun koko elämä. mutta välillä vaan tuntuu....
en haluisi olla aina se nuorin, se jota kaikki kuuntelee ja tekee kaiken mitä mä haluun
ihan kuin oisin joku perheen nuorin.
Ois niin mahtava olla joku muu
sammuu lumipenkkaan ilman että joku on nostamassa
ylös tai ottaa turpiin joltain ilman että mun takana on heti 5helvetin isoo jätkää.
tai jotain....
muuta kiitos jos joku jakso lukee :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
mie en oikeen ymmärrä et minkä takia valitat jos sulla kuitenkin on asiat hyvin.miun mielestä on hyvä että on sellasii kavereita ja ystäviä jotka välittää.ei siinä oo mitää hienoo et sammuu lumipenkkaan ja paleltuu sinne.on paljon parempi et joku nostaa siut pois sieltä..kannattaa vaan olla tyytyväinen ja olla ilonen siitä että on hyvii ystävii vaikka ne oiskin minkä ikäsiä tahansa..hyvät jatkot sulle.
Hemmettiä sä valitat?!? Sulla on asiat paremmin kuin hyvin jos sulla on todella tollasia ystäviä!!! Mä en voi tajuta sua!!!
...kännissä ja poukkoilisit ympäri kylää, kuin
turvassa isojen kamujen kanssa?????
Aika kummaa....
olenhan mä onnellinen ja en todellakaan valita.
mutta tuntuu silti että jotain puuttuu....
joskus vaan tuntuu että oisi mukavampi
istuu omanikästen kanssa kun jossain baarissa mihin mut on kuljetettu.
vaikenen ja tyydyn tähän o.k :)
Eli tavallaan sä oot hypänny ton puistokänni vaiheen yli...jne. o onnellinen. Mut on parit kerrat lumipenkasta kannettu himaa eikä o yhtää mukavaa.
luulen että mulla on ehkä saattanukkin jäädä pari vuotta välistä.... kai se on parempikin että ne on jääny kokematta:)