Tässä on kuvitteellinen keskustelu, jota toivottavasti ei koskaan käydä:
- Kuulehan poikaseni, tiesitkö että niinkin vähän aikaa kuin 300 vuotta sitten täällä asusti merkillinen Suomen kansa. Silloin tätä maata myös nimitettiin Suomeksi, eivätkä he puhuneet arabiaa, kuten me. He olivat vaaleita ja hiljaisia ihmisiä.
- Olen minä joskus kuullut heistä, mutta onko sillä jotain väliä?
- Katsohan, Saddam, minusta olisi ollut mukava tutustua heihin, mutta enää heitä ei ole. He olivat perimätiedon mukaan monin tavoin oivallinen ja uljas kansa, vaikka he eivät kunnon muslimeja olleetkaan. Heitä koeteltiin monissa sodissa ja pahoilla vitsauksilla vuosisatojen ja tuhansien ajan, mutta he eivät lannistuneet. He näyttivät kerta toisensa jälkeen, kuinka suuria he olivat. Mutta sitten viimein, kun kaikki näytti olevan viimeinkin hyvin, he veltostuivat. He menettivät kunnioituksen itseensä ja koko kansa menetti yhteisen halun olla olemassa.
- Abdallah, sinä olet viisas mies. Mutta minusta sellainen kohtalo on oikein sellaisille Allahin kieltäjille. Allah varmaankin menetti uskonsa sellaiseen kansaan. Olisivatpa he ottaneet Islamin ohjenuorakseen, kuten me, niin he olisivat varmasti yhä voimakkaita.
- Ehkäpä niin. Mutta katsohan kaupunkimme vilkkaita, mutta huonoon kuntoon päässeitä katuja. Joskus tällä kaupungilla oli eri nimi, Tampere. He rakensivat tämän. Ja punainen moskeija, jossa on sipulikattoiset minareetit, on myöskin heidän rakentamansa. Koskessa virtasi silloin puhdas vesi ja siellä oli kaloja.
- Olivatko he sittenkin uskovia?
- Perimätiedon mukaan ainakin jotkut olivat. Mutta heiltä oli itsekunnioitus kadonnut, kaikista suurista saavutuksistaan huolimatta. Heidän määränsä väheni, vaikka heitä eivät taudit vaivanneet. Silloin tähän maahan muutti muualta väkeä, myös meidän esi-isiämme. Lopulta suomalaiset olivat huvenneet niin vähiin, että yksi sota kulutti heidät pois, vaikka he taistelivat katkeraan loppuunsa saakka. Minulle se on mysteeri. Miksi he ensin kestivät niin paljon, mutta helppous oli heille liikaa?
- Ehkä oli Allahin tarkoitus, että me tulisimme tänne. Ehkä hän halusi antaa varoittavan esimerkin meille muille.
- Ehkäpä niin, poika. Mutta emme ole vieläkään kuroneet kiinni niitä saavutuksia, jotka hävisivät heidän mukanaan. Laittaisitko hiukan lisää puita tulipesään, kun täällä on niin kylmä.
- Kuulehan poikaseni, tiesitkö että niinkin vähän aikaa kuin 300 vuotta sitten täällä asusti merkillinen Suomen kansa. Silloin tätä maata myös nimitettiin Suomeksi, eivätkä he puhuneet arabiaa, kuten me. He olivat vaaleita ja hiljaisia ihmisiä.
- Olen minä joskus kuullut heistä, mutta onko sillä jotain väliä?
- Katsohan, Saddam, minusta olisi ollut mukava tutustua heihin, mutta enää heitä ei ole. He olivat perimätiedon mukaan monin tavoin oivallinen ja uljas kansa, vaikka he eivät kunnon muslimeja olleetkaan. Heitä koeteltiin monissa sodissa ja pahoilla vitsauksilla vuosisatojen ja tuhansien ajan, mutta he eivät lannistuneet. He näyttivät kerta toisensa jälkeen, kuinka suuria he olivat. Mutta sitten viimein, kun kaikki näytti olevan viimeinkin hyvin, he veltostuivat. He menettivät kunnioituksen itseensä ja koko kansa menetti yhteisen halun olla olemassa.
- Abdallah, sinä olet viisas mies. Mutta minusta sellainen kohtalo on oikein sellaisille Allahin kieltäjille. Allah varmaankin menetti uskonsa sellaiseen kansaan. Olisivatpa he ottaneet Islamin ohjenuorakseen, kuten me, niin he olisivat varmasti yhä voimakkaita.
- Ehkäpä niin. Mutta katsohan kaupunkimme vilkkaita, mutta huonoon kuntoon päässeitä katuja. Joskus tällä kaupungilla oli eri nimi, Tampere. He rakensivat tämän. Ja punainen moskeija, jossa on sipulikattoiset minareetit, on myöskin heidän rakentamansa. Koskessa virtasi silloin puhdas vesi ja siellä oli kaloja.
- Olivatko he sittenkin uskovia?
- Perimätiedon mukaan ainakin jotkut olivat. Mutta heiltä oli itsekunnioitus kadonnut, kaikista suurista saavutuksistaan huolimatta. Heidän määränsä väheni, vaikka heitä eivät taudit vaivanneet. Silloin tähän maahan muutti muualta väkeä, myös meidän esi-isiämme. Lopulta suomalaiset olivat huvenneet niin vähiin, että yksi sota kulutti heidät pois, vaikka he taistelivat katkeraan loppuunsa saakka. Minulle se on mysteeri. Miksi he ensin kestivät niin paljon, mutta helppous oli heille liikaa?
- Ehkä oli Allahin tarkoitus, että me tulisimme tänne. Ehkä hän halusi antaa varoittavan esimerkin meille muille.
- Ehkäpä niin, poika. Mutta emme ole vieläkään kuroneet kiinni niitä saavutuksia, jotka hävisivät heidän mukanaan. Laittaisitko hiukan lisää puita tulipesään, kun täällä on niin kylmä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No onhan tuokin eräs versio,jokainen ajtelkoon niinkuin haluaa...siihen meillä on vielä oikeus uskontoon tai kansallisuuteen katsomatta.
300:n vuoden kuluttua valkoista ihoa voi nähdä ainostaan luonnonoikkujen museossa. Siellä on läpinäkyvä lieriö, jonka sisällä lepää tieteelle testamentattu ja kryo-pakastettu Arto Bryggare.
hetkinen!! missäs se helppous on? pikemminkin tämä kansa kuivuu siihen, ettei ole enää lähimmäisenrakkautta!!
Hello my friend!
This land was called Finland hundred year ago.
So it´s year 2100 and Bill Clinton
junior is our president.
President´s mother is Monica Lewinsky,
Clinton´s second wife.
And russia is not alive.
And finland and european community
is only an old story.
And Saddam´s mafia is gone.
Now World is one great community,
United States of America.
Germany means little difficulties
for Clinton, but our nuclear bombs
take this country clean.
So we have no enemies in the world.
But they tells that our president
Bill junior is too sexy man , as his
father "cicar-clinton". They say
that Bill junior needs ten gilrs
every night, for sexual act.
This is too more. And Bill junior
needs only russian young girls for that act.
( Some days ago in the garden of
White house.)
Bill, what is this light over us. i am little afraid. This light is
great and it´s coming towards
white house. Now it sends bombs and
our white house is burning. What are those enemies. They are coming.
They have laser guns. Bill, help me!!!Aaaaarrrrgghh....