niin, ulkonäöstä puhutaan nykyään jatkuvasti ja itsekin katselen mielelläni kauniita naisia, mutta silti voin olla kaveria minkänäköisen kanssa vain. näin kai se yleensä menee. huomattavasti tärkeämpää on siis millaista on olla toisen seurassa. tunteeko olonsa mukavaksi ja helpoksi. mun kohdalla on ainakin näin. mutta vaikka itse katson enemmän sisältöä niin olen omasta ulkoisesta minästäni ollut n. 10v huolissani. nyt olen jo yli 20v. vaikka mietin enemmän tai vähemmän mitä muut minussa näkevät niin en silti ole jäänyt kotiin piiloon ihmisiä vaan tykkään liikkua kaupungilla ja katsella ihmisiä. kavereita tapaan aika usein ja menen myös tilaisuuksiin joissa en tunne ketään tai en ole luonut yhtään parempaa kaverisuhdetta. silti lähes poikkeuksetta kun juttelen ihmisten kanssa tai joku katsoo minua vähän pidempään mietin heti miltä näytän, millainen ilme mulla on, millaisen ensivaikutelman ihminen minusta saa yms. se on todella rasittavaa. en pysty täysin rentoutumaan ihmisten kanssa kuin puhelimessa tai kun minulle ei ole katsekontaktia ihmiseen. omasta mielestäni osaan kyllä jutella hyvin ihmisten kanssa, mutta se ei riitä. ei tarvitse kuin kerran vilkaista kasvoihin ja näkee toisen tunteet ja esim. sen onko hän itsevarma vai ujo. juuri tämä aiheuttaa minulle kohtuuttomasti paineita. kun juttelee pitää yrittää hymyillä toiselle, olla kiinnostuneen näköinen, siis yrittää, koska se ei tule yleensä luonnostaan. osaan kyllä nauraa hyville jutuille ihan aidosti, mutta silloinkin on vaikea katsoa toista silmiin. silloin myös hymy tulee lähes itsestään kun nainen osoittaa hellyyttä :) mä kyllä pystyn elämään tämän kanssa, koska olen elänyt sen kanssa jo melkein puolet elämästäni, mutta ihmisten kanssa olemista se vaikeuttaa. luultavasti toiset huomaavat epävarmuuteni ja eivät halua jutella kanssani koska näytän kiusantuuneelta tai ainakin vakavalta. tällaisen rakennelman olen kehittänyt itselleni selittämään miksi mun on niin vaikea tutustua ihmisiin livenä. tietysti joskus voi olla syynä vain jonkun mielestä vastenmielinen ulkonäköni, mutta millään en voi uskoa sitä todeksi jokaisen kohdalla koska itsekin pystyn juttelemaan oikeastaan kenen kanssa vain. tarkoitan että ulkonäkö ei häiritse niin paljoa ettei voisi jutella. tyly tai ylimielinen ilme kasvoilla kylläkin karkoittaa minutkin ja kai sitten muutkin jos minä joskus näytän siltä. toisen epävarmuuden ja ujouden huomaaminen ei häiritse minua, koska olen itse samanlainen ainakin joissain tilanteissa.
tuollaisia tuntemuksia ja ajatuksia mulla on ollut. tuntuuko yhtään tutulta? olis kyl kiva kuulla jos joku on kohtalotoveri. eihän tää ihan helppo aihe ole puhua, mut täällä voi anonymiteetin suojissa kertoa asioita. askel eteenpäin sekin. olen mä joskus ennenkin maininnut tästä asiasta luotettaviksi katsomilleni ihmisille, mutta ei se ole poistanut ongelmaa. haluisin kuulla muiden vinkkejä siitä miten kyseisestä "pakkomielteestä" pääsisi eroon? varsinkin olisi hienoa kuulla jonkun "parantuneen" kertomus.
ja sitten vähän vielä tähän ihmisten kanssa olemiseen. miten olisi helpointa tutustua ihmisiin? katsotteko te aina muita arvioiden ja päätätte sitten olemuksen, ilmeen tai ulkonäön perusteella että tuolle en sano mitään? kuinka tärkeää on olla rento? multa se ei oikein onnistu vaikka juttua kyllä yleensä tulee vähintäänkin kohtalaisesti. jotkut tytöt ovat sanoneet että pieni ujous on vain viehättävää, mitäs tästä mieltä?
ja sitten vielä naiset. sen voin nyt todeta että en ole niin onneton tapaus että en olisi koskaan ollut naisten kanssa. olen ainakin 4 naista saanut kiinnostumaan itsestäni seurustelumielessä ja se tietenkin antaa toivoa että ulkonäköni tai olemukseni ei ole aivan mahdoton. miten tarkkaan naiset katsovat miehen ulkoisia avuja? voiko hyvällä keskustelutaidolla ja huumorilla hurmata vaikka ei ulkonäkö olisikaan aivan Tom Cruise luokkaa? haittaako pieni epävarmuus, ujous tai se että ei tuijota jatkuvasti silmiin upea smaili päällä? mitkä olisivat sellaisia pieniä niksejä joilla voi vaikuttaa positiivisesti siihen kuvaan jonka naiset saavat ulkonäön perusteella? voiko joku aivan pienikin juttu valloittaa naisen kuten vallaton pörrötukka? onko tupakointi plussaa vai miinusta?
joo, tää meni ehkä vähän ohi aiheen, mut tää on sellainen asia joka on mietityttänyt pitkään. olis kiva saada keskustelua aikaiseksi ja tosiaan kaipaisin juuri kommentteja samanlaisten ongelmien kanssa painivilta ihmisiltä..
ai niin, kaikenlaisille trolleille ja vitsiveikoille nauran valmiiksi: hahhahhahahhah, niin on teidänkin tarpeet tyydytetty ;)
tuollaisia tuntemuksia ja ajatuksia mulla on ollut. tuntuuko yhtään tutulta? olis kyl kiva kuulla jos joku on kohtalotoveri. eihän tää ihan helppo aihe ole puhua, mut täällä voi anonymiteetin suojissa kertoa asioita. askel eteenpäin sekin. olen mä joskus ennenkin maininnut tästä asiasta luotettaviksi katsomilleni ihmisille, mutta ei se ole poistanut ongelmaa. haluisin kuulla muiden vinkkejä siitä miten kyseisestä "pakkomielteestä" pääsisi eroon? varsinkin olisi hienoa kuulla jonkun "parantuneen" kertomus.
ja sitten vähän vielä tähän ihmisten kanssa olemiseen. miten olisi helpointa tutustua ihmisiin? katsotteko te aina muita arvioiden ja päätätte sitten olemuksen, ilmeen tai ulkonäön perusteella että tuolle en sano mitään? kuinka tärkeää on olla rento? multa se ei oikein onnistu vaikka juttua kyllä yleensä tulee vähintäänkin kohtalaisesti. jotkut tytöt ovat sanoneet että pieni ujous on vain viehättävää, mitäs tästä mieltä?
ja sitten vielä naiset. sen voin nyt todeta että en ole niin onneton tapaus että en olisi koskaan ollut naisten kanssa. olen ainakin 4 naista saanut kiinnostumaan itsestäni seurustelumielessä ja se tietenkin antaa toivoa että ulkonäköni tai olemukseni ei ole aivan mahdoton. miten tarkkaan naiset katsovat miehen ulkoisia avuja? voiko hyvällä keskustelutaidolla ja huumorilla hurmata vaikka ei ulkonäkö olisikaan aivan Tom Cruise luokkaa? haittaako pieni epävarmuus, ujous tai se että ei tuijota jatkuvasti silmiin upea smaili päällä? mitkä olisivat sellaisia pieniä niksejä joilla voi vaikuttaa positiivisesti siihen kuvaan jonka naiset saavat ulkonäön perusteella? voiko joku aivan pienikin juttu valloittaa naisen kuten vallaton pörrötukka? onko tupakointi plussaa vai miinusta?
joo, tää meni ehkä vähän ohi aiheen, mut tää on sellainen asia joka on mietityttänyt pitkään. olis kiva saada keskustelua aikaiseksi ja tosiaan kaipaisin juuri kommentteja samanlaisten ongelmien kanssa painivilta ihmisiltä..
ai niin, kaikenlaisille trolleille ja vitsiveikoille nauran valmiiksi: hahhahhahahhah, niin on teidänkin tarpeet tyydytetty ;)
Vastaukset 7
Vanhimmat
en oo ennen noin pitkää viestii nähny. paskaa koko sisältö täynnä :D
Oon 20-vuotias tyttö ja oon miettiny hieman samoja asioita.en myöskään pysty olemaan taysin rento varsinkaan ihan uusien ihmisten seurassa,(ellei sitten ole baarissa)Ihmiset huomaavat epävarmuuteni ja siksi ei ole aina helppo ystävystyä.Olen kyllä puhelias ja iloinen, mutta toiset päättelee kai ilmeistä ja eleistä millanen olen.
Olen myös epävarma joskus ulkonäöstäni, vaikka ei kai siinä mitään vikaa ole.Yli 2vuotta olen jo saman miehen kanssa ollut ja kyllä niitä pari aikaisemminkin oli.Tosin ulkonäöllä ei näissä asioissa ole paljoakaan merkitystä, paitsi ehkä alussa.
Jos oot ilonen ja ulospäinsuuntautunut, niin kuin kerrot, sulla ei ole mitään hätää. Olet ehkä hieman ujo ja se on miehessä ihan söpöä.Paljon parempaa ainakin, kun liika itsetietoisuus tai ylimielisyys, itse en ainakaan niitä arvosta.
No mulla ainakin on ihan samantapasia ongelmia... Tai siis, mä tiedän näyttäväni yleensä kauheen surumieliseltä ja ikävöivältä ja pelästyneeltä ja angstiselta, enimmäkseen noita sanoja mun perusilmeistä käytetään...=) Ja siitä seuraa et mä mietin koko ajan miltä mä näytän ja miten mun kasvot mahtaa käyttäytyä missäkin tilanteessa. En mä sentään aina oo surullinen tai pelkää, vaikka se siltä näyttäskin.
Ja yritän yleensä muistaa olla näyttämättä pelottavalta... siis kauheeta tää ilmeisiin keskittyminen=) ihanaa et joku muuki hermoilee samantapasii asioi...
Mun on nimittäin kanssa vähän vaikee joskus olla tuntemattomien seurassa, vaikka en oikeestaan oo kovin ujo luonteeltani. No, mun asenneongelmilla on kyllä omat syynsäkin mitkä on taas eri asia.
Musta kaikissa ihmisissä on joku hyvä piirre, mihin vois ihastua, ja niitä löytää lisää, kun tutustuu. Toisilla se voi olla vaikka se hyvä hymy, mut ei mun mielestä tartte hymyilläkään. Se on ehkä ulkonäössä tai sitte luonteessa. Mun mielestä luonne ja ulkonäkö sekottuu jotenkin yhteen, ja se mikä sitte lopulta vaikuttaa on niinku PERSOONALLISUUS. Tutustumatta mä en haluais ketään tuomita minkään laiseks, mut kai sitä joskus luokittelee, jos joku herättää huonoja fiiliksiä vittumaisella ilmeellä tai vastaavalla... Et toi on joku itserakas kusipää vaikkei välttämättä oliskaan.
Musta on söpöä, jos jätkä on ujo, ainakin paljon kiehtovampaa kuin sellanen vittumainen omahyväsyys ja jatkuva pään aukominen. Eikä koko ajan tarvii silmiin kattoo, riittää et joskus vilkasee, ni näkee et toinen on ainaki vähän kiinnostunu kenen kanssa juttelee. Musta on tärkeempää olla aito ja mielenkiintonen ku hymyillä all the time =)
Mielipiteitäni kysymyksiin;
"miten olisi helpointa tutustua ihmisiin?"
-Minusta kavereiden kautta on helpoin tutustua..
"katsotteko te aina muita arvioiden ja päätätte sitten olemuksen, ilmeen tai ulkonäön perusteella että tuolle en sano mitään?"
-En minä ainakaan noin ajattele :D
"kuinka tärkeää on olla rento?"
-No ei se minusta kamalan tärkeää ole kunhan ei sentään ole tutiseva hermoraunio.
"jotkut tytöt ovat sanoneet että pieni ujous on vain viehättävää, mitäs tästä mieltä?"
-On se minustakin viehättävää.
"miten tarkkaan naiset katsovat miehen ulkoisia avuja? voiko hyvällä keskustelutaidolla ja huumorilla hurmata vaikka ei ulkonäkö olisikaan aivan Tom Cruise luokkaa?"
-Varmaan aika samalla tavalla kun te miehet katsotte naisia.. Totta kai se riippuu ihan ihmisestä, joilleki hyvä ulkonäkö on kaikkein tärkeintä, toisille taas ei ollenkaan tärkeetä. Kyllä mä kuitenkin uskon, että hyvällä huumorilla ja keskustelutaidolla aika monen tytön voi hurmata. :) Minä ainakin tykkään kovasti hauskoista miehistä!
"haittaako pieni epävarmuus, ujous tai se että ei tuijota jatkuvasti silmiin upea smaili päällä?"
-Ei haittaa. Minusta on kiusallista jos joku on tuijottamassa koko ajan ja hymyilee niin kuin jossain hammastahna mainoksessa.
"mitkä olisivat sellaisia pieniä niksejä joilla voi vaikuttaa positiivisesti siihen kuvaan jonka naiset saavat ulkonäön perusteella? voiko joku aivan pienikin juttu valloittaa naisen kuten vallaton pörrötukka? onko tupakointi plussaa vai miinusta?"
-Joo, tollaiset pienet jutut voi valloittaa! Minä ainakin satun rakastamaan tota mainitsemaasi pörrätukkaa.. :D Ja tietysti sellanen siisti ja tyylikäs pukeutuminen katsotaan aina plussaksi.
Tuo tupakointi juttukin riippuu taas niin ihmisestä.. Polttavia tuskin haittaa toisen polttaminen.
Sinun tapauksesi on valitettavan yleinen nykymaailmassa. Varsinkin nuorilla ihmisillä. Kaikki olettavat, että jos en ole kaunis tai komea en kelpaa. Tai jos minua jännittää/hermostuttaa/tuntuu epävarmalta kun olen uusien ihmisten kanssa tekemisissä, se on huono asia.
Mutta se ei ole. Tämä on klisee, mutta sanon sen silti: kaikkia hermostuttaa joskus. Kaikki katsovat joskus peiliin ja miettivät ovatko tarpeeksi hyvännäköisiä yms.
Mielestäni miehen ei todellakaan tarvitse olla Tom Cruisen näköinen(joka ei edes ole niin kovin komea omasta mielestäni). Itseni henkilökohtaisesti hurmaa ennemminkin mielenkiintoinen mieli, kuin komeat kasvot. Ja pörrötukka on on aina plussaa. Se luo sellaisen ilkikurisen kuvan henkilöstä =)
Ja varmasti maailmassa on muitakin, minä mukaan lukien, jotka eivät kykene katsomaan toista koko ajan silmiin. Sekään ei ole huono asia(jos katse ei kuitenkaan koko ajan harhaile ties missä =)
Eli rohkeasti vain juttelemaan niille naisille, kyllä sinä joku päivä löydät vielä "sen oikean" =)
P.S tupakointia en itse suosittele, mutta se on jokaisen oma asia...
..mitenkähän tänkin ny aloittais..
Hauskoja oli noi muut kommentit tuossa noin ku lukasin kaikki läpi..ja mäkin olen samoilla linjoilla..
Eli ei koko ajan tarvitse olla pelkkää hymyä,(rupeaa ennen pitkään särkemään päätä,jos ei muuta..ihan vinkkinä vaan..)
Sit myös semmoset pienet yksityiskohdat on kans aina plussa... Itsekkin tykkään semmosista vallattomista pörrötukista... ;)
Ainakin ensivaikutelman yhteydessä henkilökohtaisesti katson jätkän ulkonäköä..eli jos on siistit vaatteet,semmoset miehekkäät mutta samalla lempeät kasvot,ja vartalo kohdallaan ja pilkettä silmä kulmassa,niin kyllä semmoisen kanssa ainakin haluaa mennä hieromaan tuttavuutta, toisin kuin semmosen kanssa joka vaan möllöttää ja ryhti on ihan kadoksissa...
Mutta mulla on semmonen "ongelma", että ei oikein tahdo tuo rohkeus riittää, ja muutenkin olen uusien ihmisten seurassa hieman vaivautunut ja hermostunut..se harmittaa.
Kyllä mut pystys varmaan hurmaamaan ihan pelkällä hyvällä huumorilla ja lempeillä sanoilla yms..
Loppujen lopuksi kun tutustuu ihmiseen lähemmin, niin ei se ulkonäkö enää kauheasti merkitse jos pitää toisesta jo tämän luonteen ja persoonallisuuden tähden..
Kyllä jätkä saa olla ujokin..se on omalla tavallaan tosi hellyyttävää ja söpöä.. ;) Mutta sitten jos heittäytyy ihan tuppisuuks, niin se ei ole enää hyvä asia. Tupakan polttamisesta olen sitä mieltä, että aina on paljon mukavempaa suukotella semmoisen kanssa joka ei haise tupakalle koko ajan.. Mieluummin se raikas hengitys.. =) Tsemppiä sulle..ja pidähän aina hieman pilkettä silmäkulmassa..ja hurmaa ne naiset.. ;)
et mun mielestä ei todellakaan tartte olla hymyilevä ja iloinen ja hauska. - Eikä SIISTISTI ja asiallisesti pukeutunut! Tai suoraryhtinen. Blah. Risaisissa farkuissa ja lenkkareissa pälyilevä pörrötukka ois tosi seksikäs. Asennetta. =)