Ei mikään tunnu missään...

Niinhän se vähän on, että jos asiat menee aina ihan suunnitelmien mukaan, ni ei sekään välttämättä ole ihanaa,vaikka niinhän sitä tosissaan voisi luulla. Mutta jos otetaan se toinen ääripää,niin ei sekään kadehdittavaa ole. eli kyllä niitä hankaluuksia ja esteitä on hyvä olla aina välillä elämässä, ettei käy liian tylsäksi.

mul oli sama tilanne vähä aikaa sit... sillonku viel kaikki oli niin hyvinku toivoin... olen lukiossa, ihan hyvin pärjään siel, olen duunissa, mul on ihanii ystävii, ihana perhe, olen graafikkona yhes lehes, yhen lehen päätoimittaja, yksien nettisivujen graafikko, käyn punttiksella, olen laulajana kahes bändis ja oli tyttöystävä jnejne... en ois oikeestaa voinu toivoo enempää... mut olin silti sillee, et halusin aina jotain lisää, noi ei tuntunu miltään oikeestaa, oliha se hienoo et oli kaikkee, ja et oli tyttöystävä... no, nyt viime perjantaina mun tyttöystävä jätti mut... aluks se ei tuntu missää... en tajunnu sitä... mut parin päivän sisäl se pamahti mun sisäl.. olin iha hajal... mut nyt oon huomannu, et ku jotain menetti ni tajus mitä on vielä... ja, tuntuu paremmalta vaik onki ikävä tyttöystävää.. siis exää.. mut, joskus pitää menettää jotain, jotta huomais mitä on... en nyt tarkota, et sun pitäis jättää sun rakastettus en tod. eli en nyt tiedä, oliko täst mitää hyötyy ku kerroin, en halua neuvoa, mitä tekisit, koska en tiä mitä tekisin sun tilanteessa, mut joo... et ole ainoa =)

Kuulostaa vähän liiankin tutulle.Mun elämäni on aika samanlaista,kaikki pitäis olla täydellistä.Silti mäkin oon tyhjä..Hassua,mut mä tunnen eläväni vain sillon ku muhun sattuu.Niinku kaunis elämä ei ois oikeeta elämää.Tai en mä tiiä.

Mitä todella haluat elämältä, mitä arvostat?

Ja kyllä ns. hyvässä tilanteessakin oleva ihminen voi olla masentunut.

Sanoo ihminen, joka pyrki lukioon 9,7 keskiarvolla, eikä sillä ollut loppujen lopuksi mitään merkitystä mun onnellisuudelle (vaikka onhan sillä tietysti aina hauska järkyttää ihmisiä).