Siis miten olette ratkaissut lasten tapaamiset Ex:änne kanssa... ex mieheni ei haluaisi ruveta suurempiin toimiin. hän haluaisie tää keskustelisimme keskenään että mikä on lapsillemme parasta... Minun mielestäni olisi taas parempi tehdä tästä niinkuin exäni sanoi "suurempi numero" lapset eivät itse haluaisi mennä isänsä luokse, mutta isä ei suostu siihen että lapset olisivat minun luonani aina... lapset ovat vanhin 14 ja Nuorin 3 kk. ja muut kolme siltä väliltä... Miten te siis olette ratkaisseet vierailut ym. ym. ym.?
Miten olette ratkaissut?
Liisa
10624
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ikuinen sotahan tuo on! Haasteuhkauksia, tekstiviestisotaa ja mikä ikinä pirullisimmalta tuntuu!
Molemmat osapuolet kyselevät aina neuvoja mikä pahimmin sattuisi.
Ei voi kuin ihmetellä mikä tätä yhteiskuntaa oikein riivaa?
Yksinhuoltajat hakevat neuvoja seuraa joskus ennenkuin lapsi on edes syntynyt.
Mitäpä se minulle kuuluu, mutta minä en kyllä haluaisi viettää loppuelämääni sotien kahden suvun välillä. Lisänsä rokkaan tuovat ystävät jotka haluavat tietää kumman puolella olet.
Eroilkaa vaan ihan vapaasti, mutta älkää ihmetelkö jos se jätetty osapuoli ei oikein olekkaan tyytyväinen...
Meillä on sovittu lastenvalvojan luona ja suosittelen sitä kyllä kaikille eroaville. Ei tule jälkipuheita ja on puolin ja toisin olemassa paperi sovituista asioista. Olemme itse muuttaneet keskenämme tilanteen mukaan tapaamisaikoja, mutta lähtötilanteessa tekisin edelleen samoin. Ei ole minun mielestäni mikään suurempi numero. Usein kolmannen _puolueettoman_ ihmisen ollessa mukana keskustelussa saadaan jotain tulostakin aikaan, vaikka oltaisiin pahastikin eri mieltä asioista. Kannattaisi ainakin kokeilla!
Kokemukseni mukaan lastenvalvojat ovat tutkineet papereista tilanteen ja tehneet päätöksensä ennen teidän kuulemistanne jotenka sosiaali tantat eli munattomat virkamiehet ovat perseestä revittyä porukkaa,minä taistelin lapsista 3 vuotta joista 2x samassa oikeudessa ennenkuin tuli lopullinen päätös että lapset jäävät minulle jonkajälkeen alkoivat häiriö soitot ja kännisten ukkojen kuskaaminen meidän oventaaksemme josta poliisit kukasi ne yöksi putkaan jne.
Hei !
Lapsilla on edelleen sekä ISÄ että ÄITI.
Lapsista on kustannuksia MOLEMPIEN LUONA!!
Lasten kokonaiselatuksesta (rahasta) on siis MOLEMMILLE varattava rahaa.
Tämä sosiaalitanttojen ja lastenvalvojien 60-luvulta pohjautuva ja täydellisesti vanhentunut
ja värä laskutapa lähtee siitä, että enemmän lasta luonapitävä vanhempi saa kaikki elatuksen rahat ja etävaänhempi 0 euroa = isyys (tai harvoin äitiys) samalla kielletään kokonaan.
JO pelkkä ruoka maksaa, kuljetukset jne.
Oikeudenmukainen perusperiaate on, että
elatukseen varattava summa, (johon sisältyy lapsilisä korotuksineen!) jaetaan luonapitopäivien suhteessa. Tätä jakoa voidaan korjata, jos esim. toinen huolehtii selvästi enemmän/kokonaan harrastusmenoista, vaatteista jne. Laskekaa TODELLISET menot tai arvioikaa ne, mutta A. ja O. on elatusrahojen oikeudenmukainen jakaminen, joka mahdollistaa luonapidon molemmille.
Saa mailata.
Ja sinä ei tanttoja. olisi kiva jos voitaisiin vaihtaa ajatuksia.
Meillä lasten todellisista kuluista isä maksaa elatusmaksuina 1/3 osan..vähemmänkin siitä. Eikä tässä ole mukana edes isompia vaateostoksia.
Ja tulojen suhde on minulla yksi osa.. isällä kolme..
Minä maksan lasten matkat isän luo. usein varustan heidät myös ruokakassilla.. ja käteisellä.
Näin siksi että jos en näin toimisi lapset eivät isäänsä näkisi. Isä kieltäytyisi tapaamisista.
elatusmaksua olen ajatellut korottavani oikeuden kautta.. mutta jättänyt senkin sitten ettei lasten suhde isäänsä kärsisi.
Minun mielestäni tässä ei ole mitään oikeudenmukaisuutta.
Mutta minkäs teen kun isä tahtoo olla hankala
kun jo osaa pontevasti sanoa, että ei halua mennä isänsä luo...
Taasko samaa paskaa ja "Yh-äitiruikutusta".
Miten 3-kuukautinen vauva osaa jo puhua ja ilmaista noin "Hienosti" mielipiteensä...???
Varmaan samaan lauseeseen tämä 3-kuukautinen vauva osaa sanoa, että isä on huono isä ja kasvattaja ja "tahtoo mamin luo" ?
Onko kanttia edes vastata tähän?
ainakin kolmekuisena halusi olla aina minun seurassani,mikä on aika luonnollista koska omistin vauvani ruokavaraston!!
14-v. mielipidettä jo kuullaan mutta sitä ei välttämättä oteta huomioon tapaamisasioista sovittaessa. Miksi lapsi / lapset ei halua isän luo? Mitä isän luona on sellaista ettei sinne haluta?
Vai oletko sinä se, joka on sitä mieltä että lapset eivät tarvitse isää etkä sinä lasten isää elämääsi? Oletko puhunut pahaa lasten isästä?
Lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen ja yleensä juuri lähihuoltajalleen. Ja toimivat niin, kuten arvelevet aikuisen haluavan heidän toimivan ja ajattelevan. Sitten aikuinen kuvittelee että kyseessä on lapsen oma mielipide, vaikka lapsen mieli on manipuloitu vuosien ajan. Ei niitä juttuja tarvitse kertoa suoraan lapselle, riittää kun puhut lapsen aikana asiasta jollekin toiselle. Lapsi voi olla vaikka toisessa huoneessa, silti hän kuulee kaiken.
Lapsella on sekä äiti että isä ja lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa. Myös isällä on oikeus lapsiinsa. Ei vain velvollisuutta maksaa elatuksia. Vai sanotko lapsen isälle, että ei kiitos, en huoli sinun rahojasikaan, en tarvitse niitä?
Olisi kiva jos vastaisit, kommentoisit, sillä olet saanut paljon mielipiteitä ja kommentteja. Kiitos.
Kyllähän nyt järkikin sen sanoo, ettei 3 kk. vanha vauvani osaa puhua... Korjaan, kaikki muut lapseni paitsi kolme kk. vanha ovat sanoneet että eivät halua mennä isänsä luo... se miksi suurin osa lapsistani ei halua mennä isänsä luo johtuu siitä, että heidän isällään on ehkä vähän rajumman puoleiset kasvatusmenetelmät ja alkoholi ongelma, se häiritsee kuulemma siinä mielessä, että " isi tulee joskus ihan hulluna kotiin ja vaan huuta kaikille..." ( siis kapakassa käynnin jälkeen... ( ei mitään hakkaamista ym. ym.) En nyt viitsiä ruveta luettelemaan... Itsellä ei olisi mitään sitä vastaan että lapset olisivat/ kävisivät isällään... Asiaahan ei siis ole vielä päätetty... Itse kyllä haluaisin pitää lapset, mutta jos niin kävisi, niin haluaisin itse henkilökohtaisesti että lapset tapaisivat isäänsä jos tämän alkoholi ongelma parantuisi.., mutta en tahtoisi tehdä mitään vastoin vanhimpien lasten omaa mielipidettä....
Kannattaisko kokeilla valvottuja tapaamisia?Olisihan se parempi vaihtoehto,että lapset tapaisivat isäänsä silloin kun hän ei ole juovuspäissään-eri asia on,haluaako se isä sitte oikeesti tavata?
Tottakai lapsiltakin on hyvä kysyä mielipidettä,mutta on hyvä myöskin toisaalta velvoittaa heidät tapaamaan isäänsä-he voivat ilmaista isälle suoraan kantansa:tapaavat valvotusti vain kun on selvinpäin.Saattaahan olla niin,että isä kärsii ja juo enemmän,mitä enemmän estäisit tapaamasta häntä vain sen vuoksi että hän on alkoholisti.Onhan hänessä varmaan ne hyvätkin puolensa,kuten meissä jokaisessa ihmisessä,vai mitä?
Vauvallekin olisi todella tärkeää tavata isää,siis niissä ehdottamissani valvotuissa..lapsi tarvitsee molempien vanhempien läheisyyttä ja vaikka tuo 3kk vanha lapsi ei vielä ymmärrä kaikkea,hän tarvitsee sitä kehittyäkseen älyllisesti ja tunneperäisesti(tutkimukset osoittavat,että sellaiset lapset,jotka eivät ole vauvaiästä lähtien kokeneet tätä,ovat myöhemmällä iällä kärsineet monenlaisista tunnevammoista).Sinun on myös helpompi saada kunnioitusta lapsiltasi osaksesi(myöhemmässä vaiheessa) kun toimit puolueettomasti tässä asiassa ja tuot esille,että kenties joskus on toivoa paremmasta... :)