sanotaan nyt heti aluksi sitten että tästä asiasta ei voi olla vaan yhtä, oikeaa mieltä. tämä on jokasen omasta moraalista kiinni, mikä sinänsä on ok, mutta kun mukana on kolmen eri ihmisen omat moraalikäsitykset, tulee asiasta hankalaa.
minä olen pettänyt. en minä sillä mitenkään ylpeile, mutten kadukaan. se oli juuri näitä "teinijuttuja", oltiin hyvin hyvin nuoria ja sitten toinen vaan kysyi että "aletaanko" ja toinen vastas että "no joo, voidaanhan me alkaaki". ja sitten nähtiin aina välistä ja silleen. eli tämmöstä mikä nyt tässä iässäkin jo hitusen huvittaa. sitten vaan jonakin iltana pussailtiin toisen pojan kanssa ja ilmotettiin sille rakkaalle jätkäkamulle että "men ole enää sun kaa, mä haluanki olla tuon toisen kaa, mä petin sua sen kanssa." ja vastaus oli tyyliä "no en ois mäkään enää halunnu olla". eli tämmöstä. tällä hetkellä tiedän etten voisi minulle rakasta ihmistä satuttaa pistämällä toisen etusijalle yhdeksikään illaksi. vaikka en enää rakastaisikaan "sillä lailla", toinen olisi jo mennyt ohi ja tietäisin että haluankin olla sen toisen kanssa, niin minusta velvollisuuteni olisi kertoa etukäteen. tai ei välttämättä kertoa, kunhan lopettaa suhde. miksi lisätä minulle tärkeän ihmisen tuskaa? ei ole mikään selitys, että ei tiedä kumman haluaa. se pitää tietää. jos ei osaa valita, pitää antaa molempien olla. kenelläkään ei ole oikeutta leikkiä oman päänsä mukaan toisten tunteilla. eikö muka hävetä olla niin itsekäs? tottakai hivelee itsetuntoa kun on kaksi ihmistä joista voisi valita, mutta.. menkää pinnan alle. miettikää oman itsennekin takia, mitä oikeasti haluatte. siitä se aikuistuminenkin alkaa ;)
mua on petetty. kauanki itteasiassa. ikävä kyllä se suhde oli muutenki niin kamala sekä henkisellä että fyysisellä pahoinpitelyllä höystettynä että tuo ei ollut oikein mitään. minä en siitä pitänyt siitä tytöstä minkä kanssa minua petettiin sitä ennenkään, sen jälkeen vielä vähemmän. mutta en minä sitä tyttöä kuitenkaan syytä. tyttöhän oli vapaa.
minä olen ollut se "toinen nainen". enkä minä ole mitään erityisempää tuskaa siitä tuntenut. en minä usko että olisin hyvän ystäväni tai edes hyvän kaverini miehen kanssa mitään ennenkuin tämä olisi vapaa.. mutta.. muuten. miksi minun pitäisi toisen synneistä tuntea syyllisyyttä? ottaa vastuu toisten ihmisten suhteista? ja jos joku sanoo että "ehkä se pettää suakin" niin.. mitäpä tuohon sanoisi. minua petetään enää vain kerran. "If someone hurts you once, it's his shame. If he hurts you twice, it's your shame."
toivottavasti tästä ei kamalan sekava viesti tullut. :]
minä olen pettänyt. en minä sillä mitenkään ylpeile, mutten kadukaan. se oli juuri näitä "teinijuttuja", oltiin hyvin hyvin nuoria ja sitten toinen vaan kysyi että "aletaanko" ja toinen vastas että "no joo, voidaanhan me alkaaki". ja sitten nähtiin aina välistä ja silleen. eli tämmöstä mikä nyt tässä iässäkin jo hitusen huvittaa. sitten vaan jonakin iltana pussailtiin toisen pojan kanssa ja ilmotettiin sille rakkaalle jätkäkamulle että "men ole enää sun kaa, mä haluanki olla tuon toisen kaa, mä petin sua sen kanssa." ja vastaus oli tyyliä "no en ois mäkään enää halunnu olla". eli tämmöstä. tällä hetkellä tiedän etten voisi minulle rakasta ihmistä satuttaa pistämällä toisen etusijalle yhdeksikään illaksi. vaikka en enää rakastaisikaan "sillä lailla", toinen olisi jo mennyt ohi ja tietäisin että haluankin olla sen toisen kanssa, niin minusta velvollisuuteni olisi kertoa etukäteen. tai ei välttämättä kertoa, kunhan lopettaa suhde. miksi lisätä minulle tärkeän ihmisen tuskaa? ei ole mikään selitys, että ei tiedä kumman haluaa. se pitää tietää. jos ei osaa valita, pitää antaa molempien olla. kenelläkään ei ole oikeutta leikkiä oman päänsä mukaan toisten tunteilla. eikö muka hävetä olla niin itsekäs? tottakai hivelee itsetuntoa kun on kaksi ihmistä joista voisi valita, mutta.. menkää pinnan alle. miettikää oman itsennekin takia, mitä oikeasti haluatte. siitä se aikuistuminenkin alkaa ;)
mua on petetty. kauanki itteasiassa. ikävä kyllä se suhde oli muutenki niin kamala sekä henkisellä että fyysisellä pahoinpitelyllä höystettynä että tuo ei ollut oikein mitään. minä en siitä pitänyt siitä tytöstä minkä kanssa minua petettiin sitä ennenkään, sen jälkeen vielä vähemmän. mutta en minä sitä tyttöä kuitenkaan syytä. tyttöhän oli vapaa.
minä olen ollut se "toinen nainen". enkä minä ole mitään erityisempää tuskaa siitä tuntenut. en minä usko että olisin hyvän ystäväni tai edes hyvän kaverini miehen kanssa mitään ennenkuin tämä olisi vapaa.. mutta.. muuten. miksi minun pitäisi toisen synneistä tuntea syyllisyyttä? ottaa vastuu toisten ihmisten suhteista? ja jos joku sanoo että "ehkä se pettää suakin" niin.. mitäpä tuohon sanoisi. minua petetään enää vain kerran. "If someone hurts you once, it's his shame. If he hurts you twice, it's your shame."
toivottavasti tästä ei kamalan sekava viesti tullut. :]
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mä en tiedä miks, mut jotain tossa viestissä oli järkeen käypää. Mä en myöskään tiedä miks mun sitä pitää ehdottomasti kommentoida, mut ei se mitään.
Niin, mä en hyväksy pettämistä millään asteella. Mä oon ite melkeen pettäny exääni mut ei sit mentykkään ihan niin pitkälle. Vaikkei mitään tapahtunukkaan, olin humalassa ja suhteenkin tiesin olevan päättymässä niin minua silti hävettää pelkästään sekin että edes harkitsin asiaa silloin. Ehkä mulla vaan on turhan tarkka moraali. Mua ei oo koskaan petetty (tietääkseni) enkä ole sitä itsekkään tehnyt.
Tapauksessa toinen nainen/mies olen sitä mieltä, että vastuu on sillä joka pettää, ei sillä jota petetään tai jonka kanssa petetään.
Kuten sanoit, kaikki tuo on osa aikuistumista.
minä olen se pettäjä täytyy surukseni myöntää... vaan en voi lopettaa...
se tuntuu ihanalt huomata olevansa rakastettu varstenki ku vakikumppani vaan hakkaa eikä päästä mua irti ...
siksi kai mä sitä petänki ett jos se vaikka antasi kenkää mulle....
oisko toi toiveajattelua vai ei. Toki en petä sen hyvien kavereiden kaa vaan ne on aivan outoi tapauksii...
ainaki sille...
Onhan se totta, että teininä ne suhteet eivät ole samalla tasolla kuin sitten aikuisuuden kynnyksellä. Teininä 'aletaan olemaan yhdessä' helpommin, eikä suhde välttämättä ole kovin vakava. Mielestäni sen aikuisuuden kynnyksen ylittämisen merkkinä onkin vastuudentunto omista teoista. Mutta ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että 16-kesäiset saisivat tehdä mitä huvittaa vastaamatta seurauksista.
Jokainen varmasti tietää, mikä satuttaa toista ja pystyy miettimään tekemisiään etukäteen. Olisi pyrittävä elämään niin ei tuottaisi turhaa tuskaa kanssaeläjille. Jos seurustelee ja kiikarissa on toinen nainen/mies, niin vähemmän se satuttaa, kun suhteen päättää rehellisesti kuin se, että alkaa juoksemaan vieraissa.
'Toinen nainen' ei todellakaan ole tilivelvollinen parisuhteen petetylle osapuolelle. Vaan vastuun pettämisestä pitäisi luonnollisesti langeta parisuhteessa elävälle pettäjälle. Pettämiseen tarvitaan kuitenkin aina kaksi ('toinen nainen' ja pettäjä). Jos tietää, että toinen seurustelee ja silti on valmis olemaan se 'toinen nainen', niin eipä se minusta ole yhtään vähemmän pahaa sen naisen taholta kuin sen miehenkään (,joka pettää). Mitä yritän sanoa siis, että kyllä sen toisen naisen/miehen täytyy myös ottaa vastuu mahdollisista tekemisistään. Koska eipä sillä ole yhtään suurempaa oikeutta ottaa osaa toisen ihmisen satuttamiseen.