Olen 20 vuotias tyttö ja olen ollut sinkkuna vähän yli 4 kuukautta... Mut jätettiin 3,5 vuoden seurustelun jälkeen törkeellä tavalla...
Nyt elän "railakasta" sinkkuelämää. Käyn baareissa ja tutustun uusiin ihmisiin.
Nyt viikonloppuna tapasin baarissa saman ikäisen kundin. Meillä oli kiva perjantai-ilta ja yöllä sain kundilta tekstarin, jossa hän kertoi kuinka kova ikävä hänellä oli jo silloin. Siitä alkoi ahdistus... Lauantainakin sain kundilta tekstareita, joissa hän kertoi ikävöivänsä mua ja miten ihana ihminen olen...
Mua ahdistaa tollaset viestit... Kundissa ei ole mitään vikaa, todellakaan.
Mikä tässä nyt menee pieleen...??? Toisaalta haluaisin kuulla että joku välittää, kaipaa jne... Mutta sitten kun sellasta kuulee niin rupeaa vaan ahdistamaan... Tuleekohan ne tunnustukset väärän ihmisen suusta...???
En tiedä...
Auttakaa...
Miten hoidan homman niin etten loukkaa ketään ???
Kyllä kundi sanoi ymmärtävänsä mua kun kerroin että mulla on vähän sekava tilanne meneillään...
ARGH...
Nyt elän "railakasta" sinkkuelämää. Käyn baareissa ja tutustun uusiin ihmisiin.
Nyt viikonloppuna tapasin baarissa saman ikäisen kundin. Meillä oli kiva perjantai-ilta ja yöllä sain kundilta tekstarin, jossa hän kertoi kuinka kova ikävä hänellä oli jo silloin. Siitä alkoi ahdistus... Lauantainakin sain kundilta tekstareita, joissa hän kertoi ikävöivänsä mua ja miten ihana ihminen olen...
Mua ahdistaa tollaset viestit... Kundissa ei ole mitään vikaa, todellakaan.
Mikä tässä nyt menee pieleen...??? Toisaalta haluaisin kuulla että joku välittää, kaipaa jne... Mutta sitten kun sellasta kuulee niin rupeaa vaan ahdistamaan... Tuleekohan ne tunnustukset väärän ihmisen suusta...???
En tiedä...
Auttakaa...
Miten hoidan homman niin etten loukkaa ketään ???
Kyllä kundi sanoi ymmärtävänsä mua kun kerroin että mulla on vähän sekava tilanne meneillään...
ARGH...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ehkä se tulee liian äkkiä.
Ei ole vielä aika. Sitten on luultavasti aika, kun olet rauhoittunut ja saanut oman elämäsi paikalleen.
Omalta osalta voin sanoa vain sen, en tahdo ketään lähelleni. Ystävät ovat tervetulleita, mutta "rakasta" en tahdo.
Sydäntäni en riko.
Entäs minä sitten? Tuntuu ettei kukaan välitä ,ja jos välittää löydän heti hänen kaikki huonot puolensa jos hän ei ole juuri "se" jonka haluan.
Toivoisin että joku välittää mutta silti jotenkin pelkään sitoutua...
jäänköhän ikuisesti sinkuksi kun tuntuu että kaikki jätkät haluaa vaan sitä yhtä ja ainoota...
Miksi siis ottais sellasen kumppanin, josta ei oikeesti välitä ?
Mäkin mokasin kun menin sitoutumaan niinkin nuorena... Muhun vaan sattu toiseen osapuoleen ei ollenkaan...
Kyllä säkin löydät vielä sellasen joka välittää susta oikeesti ja josta myös sä välität oikeesti...
Nyt vaan elät nuoruuttas... =)
Mikä kiire sulla oikein on??? Ei mulla ainakaan mihinkään... Eikä mun mielestä pitäs ollakaan vielä tässä iässä... :)
Mä ymmärrän sua todella hyvin. Mä oon huamannu ittessäni samanlaisia juttuja. Mä saatan ihastua johonkin äijään, mutta sitten kun se alkaa lähetteleen viestejä koko ajan niin mä vaan jotenkin kyllästyn.
Mulle on myös käyny silleen et oon ihastunu johkin jätkään, sit kun mä nään sen seuraavan kerran, niin mua rupee suurinpiirtein oksettaan...
Mä tein vähän aikaa sitten sellasen päätöksen että en ota ketään vakavasti ainakaan pariin vuoteen. Tosin ei oo kauhen kivaa kun kaikilla muilla kavereilla on p-ystävät ja ne vaan kyhnää niitten kanssa eikä suostu lähteen mihkään baariin. Aika yksinäistä noin pitemmän päälle... Vaikka kyllähän me välillä pidetään ns. tyttöjeniltoja! Olen tällä hetkellä irtosuhteidenkannattaja! KAMALAA!!! (oon muuten 19) Mä oon kyllästyny miehiin!!!
Emmä nyt tiiä kannattaako ne irtosuhteetkaan... Siitä ei saa mitään...
Toisaalta mä haluisin löytää elämäni rakkauden, mutta sitten kun joku rupeaa lähettelemään tollasia viestejä, rupee vaan ahdistamaan...
Ja tätä tilannetta vaikeuttaa eräs toinenkin asia... Olen kirjoittanut siitä tuolla otsikon "Siskokset ja veljekset" alla... Kommentoikaa sitäkin...
Noin pitkän seurustelun jälkeen tarviit varmasti aikaa vähän hengittää ennen uutta suhdetta. Ja onhan se joskus niin, että vaikka ei tyypissä oo mitään vikaa, ni ei vaan sit oo "sitä jotain" et juttu toimis. Mun mielestä voit ihan reilusti sanoo tyypille jos et oo vielä valmis. Etenki jos toinen on noin tosissaan, ni taatusti ahdistaa...
Niin, onhan tässä ollu aikaa hengähtää... Ja kun kiinnostus on ihan toisessa tyypissä kun tässä... Kuten sieltä otsikon "Siskokset ja veljekset" alta näkyy... ;)
Kai mäkin vähä oon mokannu kun epätoivosesti annoin ymmärtää ehkä enemmän ku olin tarkottanu...
Noh... Kännissä... Hah... Epätoivonen perustelu... =(
Kyl mä jotain keksin...
Luulen, ettet ole vielä päässyt yli edellisestä suhteesta ja siksi susta tuntuu, että tunnustukset tulevat väärän kaverin suusta!!! Kerro uudelle koko juttu juurta jaksaen..jos hän todella on sellainen millaisen kuvan on iysestään antanut hän kuuntelee ja ymmärtää!!!
Itselleni kävi täysin samalla tavalla!! Seurustelin kylläkin vain 4kk. Seurustelun loppumisen jälkeen vietin railakasta sinkkuelämää, tapasin miehiä ja kaikki tuntui aina aluksi niin ihanalta!! Muutaman päivän päästä iski luultavasti samainen ahdistus kin sinullekkin!! Lopetin kaikki suhteet kyhyeen!!! Meni puoli vuotta ennen kuin olin taas oma itseni!!! Ja minä seurustelin vain 4kuukautta!!!
Tälläinen on myös ystäville kovaa!!!
Anna ajan kulua...aika parantaa lopulta ja elämä maistuu taas!!!
Mä vaan rupesin miettiin et mä taidan olla liian innokas yhen miehen suhteen,kun mä useemminkin lähettelen sille viestejä.Se on todellakin antanu ymmärtää että se olis kiinnostunu.Mutta pitäskö mun olla välillä passiivisempi osapuoli?Pelkään vaan että tää juttu menee pieleen,jos en pidä tarpeeks yhteyttä.Se mies on kuitenkin vähän ujommanpuoleinen(?)
Mikä teitä tytöt vaivaa? Ajatelkaa kunka raskasta tollanen on jäkistä ja ylipäänsä. Eikä me jätkät aina ymmäretä teijän juttuja ja sitten vaan masentaa kun ette vaan osaa selittää sitä..
Ei sitä bailausta tai kavereita tartte jättää seurustelun takia. Ja naiset antakaa jäkille myös vastakaikua jos ne on varsinkin tollasii/tälläsii tunteellisia ja herkkiä.
yksinkertasesti vain: kivat ihmiset ei kuitenkaan aina riitä. ja sitten jos se kiva ihminen alkaa "pommittamaan", tunkemaan minulle tunteita mitä minä en siltä halua, minua alkaa ahdistamaan. mulle käyny hyvinki monesti. niin että.. en minä tiedä edes mitä asialle voi tehdä. voi tietenkin sanoa että eipäs hötkyillä, mutta ei se yleensä auta jos toinen on Tosi kiinnostunut. ja lopulta käy vaan niin (nine-tapauksissa) että mulla menee hermot enkä kestä sitä ihmistä enää yhtään. mutta muuten.. mikäs siinä on, että aina jos jokin asia ei tunnu itsestä hyvältä, niin tuntee itsensä jotenkin "vialliseksi"? ja syyllisyyttä siitä? hassua.