Rauhallista ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille onnettomuuksista selvinneille.
Ja sinulle nimimerkki Äiti jaksamisia eteen päin tyttäresi kanssa.Sinulle Vammautunut Parempaa Uutta Vuotta ja jaksamisia sinullekkin.
Toivotaan,että ensi vuosi olisi meidän kaikkien kohdalla parempi jaksaisimme paremmin mennä päiviä eteen päin.Pystyisimme elämään normaalia elämää kaikki,yrittäisimme olla ajattelematta ikäviä asioita,vaikka se voi olla vaikeaakin välillä.Mutta yritetään olla =)-suin välillä,ei ole kovin mukava olla =(-suin koko aikaa.
Minä tiedän, että on varmaan vaikeaa toteuttaa,tuo =)-suin oleminen,mutta yritetään.
Jookos???
Ja sinulle nimimerkki Äiti jaksamisia eteen päin tyttäresi kanssa.Sinulle Vammautunut Parempaa Uutta Vuotta ja jaksamisia sinullekkin.
Toivotaan,että ensi vuosi olisi meidän kaikkien kohdalla parempi jaksaisimme paremmin mennä päiviä eteen päin.Pystyisimme elämään normaalia elämää kaikki,yrittäisimme olla ajattelematta ikäviä asioita,vaikka se voi olla vaikeaakin välillä.Mutta yritetään olla =)-suin välillä,ei ole kovin mukava olla =(-suin koko aikaa.
Minä tiedän, että on varmaan vaikeaa toteuttaa,tuo =)-suin oleminen,mutta yritetään.
Jookos???
Vastaukset 5
Vanhimmat
niin juuri yritetään..
kiitos ja hyvää uuttavuotta kaikille. Tiedän, että jaksamista tarvitaan. Välillä kyllä tuntuu ettei jaksa ja mitä merkitystä täällä on olla. Minä ainakin olen elänyt kesästä lähtien kuin sumussa ja tuntuu kuin mihinkään ei sais otetta.Kuljen päivästä toiseen kuin robotti. Pahuus satuttaa eniten miksi on ihmisiä jotka haluaa lyödä viellä lisää lyötyä. Kävin eilen terveyskeskussessa kertomassa tytölleni kuinka toivon tästä vuodesta elämään iloa ja parempaa kuin viime vuosi oli kohdallamme. Ainakin minä olen oppinu katsomaan elämää eri näkökannalta. En pysty olemaan päivääkään ettenkö ajattelisi tyttöäni. Onnekseni päivällä on muutakin ajateltavaa, mutta iltaisin ja viikonloppuina ajatukset pysähtyy tyttööni.Jaksamisia kaikille
surusi ja sen, että haluaisit, ettei kyseinen tapaus olisi koskaan tapahtunut... Mutta voisitko ajatella, että iloitsisit tyttärestäsi sellaisenaan kuin hän on ja tekisit jotakin hauskaa hänen kanssaan ilman, että hän pystyisikään osallistumaan siihen...? Tai ihan jotain vaan erilaista mitä tähän mennessä. Vaikka sellaista, mitä olit ennen kolaria hänen kanssaan/läsnäollessan tehnyt. Voitko kuvitella nauttivasi elämästä hänen kanssaan nyt? Sillä hänhän elää, vaikka vaivaisenakin. Elämä on kuitenkin lahja. Hmmm... Oletko nauranut ja kertonut hänelle mukavista asioista?
Tottakai iloitsen tyttärestäni. Olenkin kiittäny luojaa, että saan käydä tyttäreni luona ja pitää hänet täällä. Pahintahan on menettää oma lapsi lopullisesti. Juttelen tytölleni päivittäin erityisesti iloisia asioita. Miksi menisin hänen korviin surujani ja pahaaoloa itkemään? En sanoisi vaivainen.
kuulla positiivista. Uskon todellakin, ja tiedänkin, että onnettomuuteen joutunut stressaantuu vain, jos esim onnettomuudesta koko ajan vain märehditään. Itse olen ollut auto-onnettemuudessa. Mutta mitään vakavaa ei lopulta tapahtunut. Säikähdys, jonkinlainen psykologinen säikähdys (päänsärystä johtuen) lienee ollut pahinta. Mutta se toivo ja ilo, että saa elää oli kai siinä kaikkein terapeuttisinta.