Se on pieni, punainen ja särkynyt. Ja tiukasti yhden pojan povarissa. Enkä saa sitä pois sieltä. Tiiättekö, miten tuskasta on, kun muistot, joita ei sais muistaa, tulee mieleen ja kiduttaa ja sitten rikkoo kaiken olemassaolevan...? Tiiättekö miltä tuntuu, kun ei enää uskalla katsoa silmiin ihmistä, joka oli ennen Ystävä, niin tärkeä ja rakas...? Yleensä mä pystyn purkamaan tunteeni paperille, runoiksi, novelleiksi ja muiksi teksteiksi... Nyt tekee liian kipeetä. Mä en jaksa... Ja koko ajan piinaava toivo.
Mun sydän...
Elizaveta
5270
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuttu juttu!
Toi olis voinu olla mun kirjottama...
mä olin vuosi sitten yhen ihan tyypin kaa enkä ole päässyt siitä yli...
helppoahan se on sille jättäjälle mut entäs se toinen osa puoli...sit kun se jättäminen tapahtuu tekstarina eikä tiedä mitä on tehnyt ja jätkä ei suostu puhuun...
oon hänen kanssaan nyt ystäviä mut sit kännipäissään tulee aina mokailtua ja välit viilenee....
musta tuntuu ettei se jätkä itekkään tiedä mitä se haluaa... on nimittäin ollu sen jättämisen jälkeen kaksi yhenillan juttuu...ja sit taas tuntuu et sydän murtuu kun näkee sen seuraavan kerran...
.. mä olin mun kullan kans "vaan" 2kk... mut mulle se oli paljo, eka kerta oli ja muuta. Ja meil oli SAIRAAN hyvii aikoja! Mutta...sit meni poikki... vähä molempien tahdosta... Nyt jätkä ei vastaa mun textareihin tai muuta... Mikä, jätkät, on, ku ei voi puhuu exälle???
Annoin omani silloin kun siltä tuntui! Kauniista tekstistäsi päätellen olet vielä nuori ihminen ja toivon että jaksat jatkaa nenu pystyssä tätä elämää... Runoilehan meille muillekkin silloin kun se sattuu, minä ainakin haluaisin jakaa omaa kipua ja mitä siihen liittyy!!!