Liian usein en tietäni etsinyt ole,
liian monta kertaa selkäni kääntänyt onnelle.
Ei kaipuuntulelle loppua näy.
Se kasvaa,syö sisältäpäin.
Tähtienmeri yllä silmieni,
sydämenveri hakkaa,tunnen sen.
Maa kaukainen,menetettyjen toiveiden,
se mieleni täyttää,valo häviää.
Minä sokeana etsin unelmaa,
maata,jossa rauhan saan.
Elämää mihin voin hukuttautua.
Onnea,johon saan rakastua.
Ja kun polkuni jatkaa kulkuaan,
lyhistyn tienvarteen lepäämään.
Ilman toivoa paremmasta,
näkemättä valoa,tuntematta onnea.
liian monta kertaa selkäni kääntänyt onnelle.
Ei kaipuuntulelle loppua näy.
Se kasvaa,syö sisältäpäin.
Tähtienmeri yllä silmieni,
sydämenveri hakkaa,tunnen sen.
Maa kaukainen,menetettyjen toiveiden,
se mieleni täyttää,valo häviää.
Minä sokeana etsin unelmaa,
maata,jossa rauhan saan.
Elämää mihin voin hukuttautua.
Onnea,johon saan rakastua.
Ja kun polkuni jatkaa kulkuaan,
lyhistyn tienvarteen lepäämään.
Ilman toivoa paremmasta,
näkemättä valoa,tuntematta onnea.
Vastaukset 8
Vanhimmat
.. pyyhi sokeat silmäsi ja katso tarkemmin, siellä polunpäässä näkyy valoa...kenties onnea!
Levähdettyäsi vähän, nouse tienpenkereeltä
ja jatka matkaa... kohti unelmaa!
Äläkä ikinä luovuta...
...se hävisi kai silloin,
kun hävitin itsenikin.
Milloin polunpää tulee näkyviin?
Onko sitä edes olemassa?
Vai täytyykö vain vaeltaa,
kunnes kuolema mukaan ottaa.
Kun itsensä hävittää, kääntää selkänsä
elämälle ja toivolle, sammuttaa lyhtynsä...
Se polku on siinä, missä se oli, kun luovutit.
Yrität sokeana hapuilla polkua väärään suuntaan,
sinne mistä olet tullut...
Siellä taitaa olla vain ne ovet,jotka olet itse sulkenut...ja pimeys...
Siispä käänny..
Polulla on muitakin harhailemassa.
Jos joku, joka vielä näkee valoa,
tarjoaa sulle kättä, tartu siiheen...
äläkä katso taaksesi. Vaan kulje sinne valoon.
Sen jälkeen opettele luottamaan itseesi ja
muihin, unohda itsesi rankaiseminen.
Voi olla, että kuolema ei kovin helposti
armahdakaan sellaista, joka jättää elämättä.
Surumielisyytesi suorastaan riipaisee...
mutta minäkin olen tänään sellainen...
huomenna on kuitenkin aina parempi päivä!
Hymyä päivään!
Käsi,joka joskus nosti minut ylös,
vei minua vain syvemmälle epätoivoon.
Tiedän että täältä pääsee vielä pois,
eikä se tapahdu oman käden kautta.
Minun polkuni on liian täynnä risuja,
että oppisin jälleen luottamaan itseeni.
Liian täynnä pettymyksiä,
jotka muistuttavat minua joka hengenvedolla.
Jos tällä polulla,
joku vielä vie minut onneen ja valoon,
vannon että uskon ihmeisiin,
yhtä paljon kuin kerran uskoin valheisiin.
noinko joutuu optimistikin luovuttamaan;
tuskin voi huonommin mennä...
vaihtoehdoiksi jää: menee yhtä huonosti
tai paremmin...
elämä on nousua ja laskua, harvemmin tasaista...
vai onko niin, että pessimistikin alkaa uskoa?
Tsemppiä :))
Niin on kyllä ensiarvoisen tärkeää etsiä omaa onneaan. Se on Aristoteleenkin eettinen iskulause. Luultavasti sen voi parhaiten saavuttaa arvostamalla itseään. Pahinta on mielestäni katumus ja itsesääli.
Ei saa hukata elämäänsä, koska kuolema ei ole vaihtoehto. Vain se, mitä tekee nyt merkitsee. On hyvä, jos etsii, mutta miten vaikeaa onkaan tyytyä siihen mitä on jo saavuttanut.
Tuntuu, että suru pitää paikallaan ja onni vie aina vaan eteenpäin niin ettei voi koskaan olla tyytyväinen. Mistä onnellisuus? Ainakin rakkaus voi olla yksi mahdollisuus. Vaikea vain.
Jos pystyy vastaamaan kysymykseen(Fight Clubin hengessä): "Mitä halut tehdä ennen kuolemaasi?", niin ainakin on jokin syy elää.
sanotaan nyt näin,että on hauskaa huomata miten optimistista voi muuttua täysin pessimistiksi :)..
Ja toiseksi,mä en osaa oppia hyvien tapausten kautta,vain kielteisistä ja sellaisista mitä ei ikinä tahtois kokea,ja sitten jotenkin tajuaa että tähän oli hyvä juttu.
Runosta vielä sen verran,että kuolemaa en toivo,enkä myöskään kuvaa..Vaan jotain...
mielenrauhaa pikemminkin,hiljaisuutta missä ei tarvitse tuntea surua vaan voi olla täysin tyytyväinen elämäänsä..eikä ole mitään minkä vuoksi pitäisi katua,siihen on hieno pyrkiä mutta masentavaa huomata ettei etene "polulla" yhtään..siinä hieman valaisua mun hyvin sekavasta mielestä ja runoista :)
jos tarkemmin miettii, ehkäpä siinä sittenkin
kävi toisin :)
loppu...