Mä opiskelen yliopistolla kahdeksatta vuotta, enkä ole valmistunut vieläkään vaikka monta kertaa on pitänyt. Ei mun älyssä mitään vikaa ole, suoritan opintoviikkoja(myös muuta ku omaa alaani) tiuhaan tahtiin hyvin arvosanoin, mut sitä lopullista silausta ei meinaa tulla millään. Mä olen tehny koko ajan opintojen ohessa töitä, niin että opintotukikuukausia ei ole tarvinnu koko ajan nostaa, mut nyt alkaa opintotukikuukaudetkin loppuu. Mut edes se ei ole saanu mua valmistumaan. Asun kohtuuhintaisesti ja tienaan välillä töissä, joten olen jo alkanu välillä miettimään, että enkö mä edes halua valmistua?? Apua - voiko se olla mahdollista? Onko kellään samanlaisia kokemuksia siitä, että yliopisto voittais työelämän...
Riippuvainen yliopistosta??
ikuinen opiskelija
2682
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Onko kellään samanlaisia kokemuksia siitä, että yliopisto voittais työelämän... "
Jep. Tai siis sinne olisi mukava päästä töihin, ei tosin hallinnon puolelle (on tullut kokeiltua, ei kovin kivaa) vaan nimenomaan tutkijaksi tai opeksi ainelaitokselle. Sen takia pitää toki sitten valmistua.
ite oon kolmatta vuotta yliopistossa ja sadan ov:n raja meni jouluna rikki. Dippatyöstä on jo hieman neuvoteltu erään firman kanssa ja sen tekeminen pitäis alottaa kesällä 2005. Käyn myös samaan aikaan töissä ---> tulorajoista johtuen opintotukia saan kuitenkin nostaa vain 4 tai 5 kk. Ja koska ei voi nostaa täysiä tukia, ei saa myöskään täysiä opintolainoja. Rupee perkele tuntumaa siltä et en ees halua valmistuu ku ei valtio oo valmis tukemaa minua valmistumisessa. Vai miltä kuullostaa: tällä lukukaudella nostan 4 kuukautta tukea kun samaan aikaan kuitenkin opiskelen 50 ov:n edestä?!?! Anyway, valmistuin tai en, yliopistoon en jää ainakaan töihin.