Mikä nykyajan miehiä vaivaa? sitoutumis kammoko? sillä olen eronnut jo kahdesti mentyäni kihloihin,syyksi miehiltä olen aina saanut että eivät haluakkaan sitoutua vielä yms. Miksi te miehet menette kihloihin jos ette halua sitoutua, siis miksi just te haluatte mennä..itse en ehdottanut ? En uskalla enää seurustella yms.. pelkään taas satuttavani itseäni. Kumpikin ex-kihlattu on sanonut rakastavani vielä minua,mutta eivät halua olla kanssani,edes pelkällä seurustelu mielellä,osaatteko miehet tulkita minulle tuon.Kertokaa myös miten voitte jättää unelmienne naisen vaikka rakastatte tätä,kuvitteletteko että kun napsautatte sormia tyttö juoksee heti takaisin kainaloonne,en usko tuota ainakaan minusta. Miten tiedän että he rakastavat minua oikeasti kun tekevät tämän minulle,olen tulossa hulluksi tämän asian kanssa, nyt kaipaan miehisiä neuvoja ja pian.auttakaa.. Vielä jos osaisitte tähän vastata,miten voin unohtaa tämän entisen kihlatun jota rakastan niin syvästi? Miksi teidän miehien pitää olla näin vaikeita?en mitenkään halua yleistää..mutta kaikki miehet joihin olemme kavereittemme kanssa törmänneet ovat juuri tuollaisia, tai sitten ovat vain haaraiväli mielessä, on niitä ihaniakin miehiä, mutta liian harvassa ja niihin tuskin enää törmää..
se sattuu..
-
171047
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tiedän tuon tunteen, ainakin melkein...
Mut jätettiin 3,5 vuoden jälkeen... Tosta vaan... Ei oltu kihloissa, mutta eipä selityksiä sen enempää tullut.
Edellisenä iltana rakasti täysillä ja seuraavana jätti...
Kun kysyin siltä että miks se sit sano mulle et rakastaa jos ei kerta rakasta ja syytin häntä valehtelusta...
Kundi kehtas sanoo et oli miettiny vaik kuinka kauan et jättää, mut ei silti valehdellut mulle...
Ristiin menee ja rankasti...
Haluisin vieläkin 5 kuukauden eron jälkeen sen kundin takas... Välitän siitä kaikesta huolimatta...
Miten voisin saada sen takasin ???
huomasit varmaan että vastasin jo sinun edelliseenkin viestiin.. Juu, samassa tilanteessa ollaan.. munkin kundi sanoi että oli mukas miettinyt tuota kauan..vaikka niin rakasti edellisenä päivänä,tuosta on kohta jo 6kk ja silti rakastan sitä ja haluan sen takas, tavalla tai toisella..yksi neuvo älä vingu sitä takas jos se ei sitä halua.. mä tein ton virheen ja kadun sitä,kaverini kuulivat tuon ja he kun nauttivat siitä kun toinen kärsii, niin käyttivät tilaisuutta hyväksi, he ottivat tuohon jätkään yhteyttä ja sepittivät sille kaikkea paskaa.. valehtelivat että olin pettänyt sitä ja yms.. vaikka noin en ole tehnyt nyt se jätkä ei usko mua vaan kavereitani korjaan entisiä kavereitani. En tiedä mikä neuvoksi toivoisin sinulta samaa miten voisin saada entisen ukkoni takaisin? Ehkä sille iski sama vapauden kaipuu kuin mun ukolle,mut nykyään se vain ryyppää ja ryyppää sille ei merkitse mikään enää mitään.. en tiedä miksi se tekee noin vaikka tietää että elämä olisi paljon paremmin kanssani,onhan hän niin itsekkin sanonut. hän pyysi minua tai on useasti pyytänyt jättämään häntä rauhaan mutta en voi itselleni mitään.. minusta on tullut kauhea ihminen hänen jälkeen, en usko häntä vaan ahistelen häntä kahta kauheammin, vaikka tiedän että hän ei sitä halua.. Oletko kokeillut lähettää hänellä tekstiviestiä tai soittaa,että ottaisiko hän sinut takaisin, nykyäajan miehet ovat ihan outoja, ei niistä ota mitään selvää. tiedän myös että kihlat merkitsivät hänelle paljon mutta miksi silti kävi näin? vastausta on turha hakea täältä kun se entinen voi siihen vain vastata, mutta hän ei halua, hän ei halua edes nähdä minua eikä tietää minusta mitään? kokeile nyt ensin vaikka ottaa häneen yhteyttä vai oletko jo ottanut? Miksi ihmisten pitää rakastua kun kuitenkin rakkaus vain satuttaa ennemmin tai myöhemmin..
Noi on aina vaikeita asioita. Mutta haluisin sanoa, että ei ole kovin houkuttelevaa ns. tyrkyttää itseään, jos toinen on sanonut ettei kiinnosta enää. Sillonhan on helppo ajatella, että kokeilempa siipiäni ja, jos homma alkaa maistua puulta, niin voinhan aina palata vanhan tyttöni luokse...Se alkaa pitämään tätä vaihtoehtoa itsestäänselvyytenä.
Pitäisi kuitenkin pystyä kunnioittamaan toisen päätöstä. Parempi olla rehellinen kuin esimerkiksi alkaa juoksemaan vieraissa. Kyllä se sun exäs varmasti ajattelee sua ja tulee aina ajattelemaan, koska olette olleet pitkään yksissä. Toivottavasti saat kerättyä itsetuntosi rippeet ja jatkamaan eteenpäin...Kyllä sun poikaystäväs tulee takaisin, jos se välittää susta tai sitten tulee ehkä joku muu...vielä parempi :) Aika parantaa haavat.
Tuota.. mä seurustelen jo uuden kanssa,mutta en voi tunteilleni mitään. En mä siihen ole pitkään aikaan ollut yhteydessä,pistän kerran kuussa viestin että se muistaa minutkin ettei unohda ihan kokonaan. Ei kumpikaan ole meistä käynyt vieraissa,ku exäni sai tietää seurustelevani niin siitä se ryyppäminen alkoi ja se ei tahdo sitä lopettaa ja tein virheen sanoessani hänelle että odotan häntä vaikka maailman ääriin ja kun hän haluaa minut takaisin niin olen valmis jättämään nykyisen mieheni, tyhmä teko vai mitä? voiko noin pitkän tauon jälkeen vielä rakastaa siis että rakastaakohan hän minua oikeasti? Toimiiko suhteet etes noin pitkän eron jälkeen,en usko mutta ainahan sitä kannattaa yrittää. Kiitos vastauksesta.tyhmää on minustakin ruikuttaa perään, mutta toisesta on vaikea päästä yli,olen tehnyt jo vaikka mitä mutta aina epäonnistunut,olen jo muuttamassa maastakin pois että pääsen exästäni eroon, mutta turhaan.
Laita mailia tulemaan,niin yritetään yhdessä toipua:
[email protected]
Samaa ihmistä ei voi rakastaa kahdesti.
No olen nyt eilen ja tänään lähetellyt exäni kanssa e-mailia...
Laitoin exälleni etten voi hänen valheidensa takia luottaa enää keneenkään ja ex kehtas laittaa et toi on vaan selitys ku kaikki miehet joita oon tavannu on pellempiä kun hän itse !
Nyt voisin kaivata lisäneuvoja ihmisiltä...
Miten mun pitäis nyt sitten hoitaa hommaa eteenpäin ??? Jos vaikka lopputulos oiskin sitten lopulta se mitä haluan...
Kiitos jo etukäteen...
mä tiedän miltä sust tuntuu..mä olin ite 9kk yhden kundin kans.tapahtuu kaikkee pahaa joka satutti ja mä aloin sen seurauksena "seota"..loppu aika meil oli vaan seksi suhde..mut sekin loppu..oon nyt toisen kundin kans.ollaan oltu yli 4kk.Ja siit edellisest on puol vuotta.On vaikeaa kieltää tunteet entist kohtaa..mut en haluu loukata nykyistäni.jos saisin entiseni takaisin jättäisin nykyisen vaikka välitän siitä todella paljo..mä joudun käuttää luonnon mukasii lääkkeit että jaksan elää..masistaki on ollu jo melkein 2 vuotta..pitäisi yrittää unohtaa mutta se on liian vaikeaa..
ette voi tietääkkään kuinka oloani helpottaa tuo kun kuulen että en ole tässä mailmassa ainoa, jolle käy noin. Sillä harva uskaltaa tunnustaa kaikkea näitä koskaan. Terapiaan olen ajatellut mennä,mut saas nähdä onko siitäkään apua,sillä minun ongelmani eivät ratkea puhumalla,ainoa asia joka auttaisi on entinen,hänen kanssaan elin satumaailmassa,olin kuin prinsessa ei mitään ongelmia,no olihan tietenkin meillä omat ongelmansa mutta kuitenkin.. 9kk:n on pitkä aika, miten ja miksei entistä voi koskaan unohtaa, on se inhottavaa seurustella nykyisen kanssa varmaan sinullakin kun entinen vainoaa,ei niin kirjaimellisesti mutta vainoaa sun mieltä yms..tiedät varmaan mitä ajan takaa.. eiköhän me koiteta selvitä ja elää ajatellen parempaa huomista. Mitä tarkoitit niillä luonnolääkkeillä?
mä tarkotin et mä käyn homeopaatil ja saan purkin jos on tippoi joita otan joka päivä..ne tasapainoittaa mun tunteita..niin ei masennakkaan niin paljon..mä oon käyny psykiatrillakin parina eri kertana mut se on huomattavasti huonompi vaihtoehto kuin homeopaatti..ainakin mun kohdalla.välil miettii et ei jaksa elää kun ilman "tippoja" ei oo elämää.. viillellyt kädetkin muistuttaa joka päivä tuskasta ja yksinäisyydestä...oon huomannu et puhuminen auttaa mut se on joskus tosi vaikeeta kun pitäisi yrittää unohtaa kaikki entinen..jos haluut kirjotella niin:[email protected]
käsitinköhän nyt ihan väärin mut..tarkoitixä et haluisit exän takaisin? jos haluut..älä pidä yhteyttä häneen vähään aikaan..hän hämmästyy ja ottaa sinuun yhteyttä jos välittää oikesti..tai sit jos et haluu sitä takaisin mut haluut hänen tietävän että on hänen syynsä kun et pysty luottamaan..mä en tiedä mitä sun pitäis tehdä mut luulen että hän luulee et sä haluat sen takaisin..mul on sama pulma..haluisin exän takas..jä välillä syyttelen sitä kun en tiedä mikä olisi muu syy kun otan yhteyttä ja haluun kulla siitä jotain... toivottavasti sun "homma" selviää..
Etpä kertonut minkä ikäinen olet, mutta jos ei ikää vielä paljonkaan ole kertynyt niin se selittänee sen "sitoutumis kammon". En minä ainakaan vielä kihloihinkaan haluiaisi (en kyllä enään edes seurustele) vaikka rakastaisinkin. Jos todella rakastaa niin ei se kihloihin meno tai menemättä jättäminen merkitse mitään. Se vain tekee eroamisesta vaikeampaa jos huomaa ettei se toinen ollutkaan "se oikea". En tiedä mitä miehiesi päässä on liikkunut sinut jättäessään, mutta kai heillä joku syy on ollut poikki pistämiseen.
Kysyit että mitä se merkitsee että he rakastavat sinua mutta eivät halua seurustella kanssasi. Veikkaisin, että merkitset heille paljon, mutta vain ystävänä, eivätkä he enään osaa rakastaa sinua sillä "oikealla" tavalla. Koska he eivät halunneet sinua pettää, niin katsoivat parhaaksi pistää poikki ettei satu enää sen pahemmin.
Ja kysyit vielä että miten unohtaa. No se käynee parhaiten vain alkamalla tutustumaan uusiin ihmisiin ja antaa itsensä ihastua ja rakastua kun siltä tuntuu. Yleensä vanhan unohtaa kun uusi löytyy. Itselläni se kai toimii suunnilleen samalla tavalla vaikka en olekkaan vielä uutta löytänyt. Noh, ei kannata luopua toivosta. Exäkin pirautteli juuri ja muistutti olemassa olostaan. Yritä selvitä siellä jossain. Kyllä se elämä vielä iloksi muuttuu kun uusi rakas löytyy.
mut sä olet vielä noin nuori ja kokematon.. mut voi kai noin nuorikin kokea tän.. Olen itse 21v. ja exäni on 23v. Niin mut en mä usko et se unohtaa mua koskaan, kuten sanonta on ettei ensi rakkauttaan unohda koskaan,siis naista jota todella rakastaa niin se sanoi mulle ja se haluas silloin vielä palata yhteen mut nyt on toisin, itse menin mokaamaan..ja kyllähän sekin mokas kun uskoo entisiä ystäviäni enemmän kuin minä. En minäkään olisi mennyt kihloihin jos olisin tiennyt että näin käy, mutta elämä on elämisen arvoista vaikka kuinka huonosti se menisi..Jujuhan on tässä kun tämä exäni ei voi olla ystäväni eikä halua,hän ei halua tietää minusta mitään ei nyt eikä koskaan,sen hän on tehnyt minulle selväksi. Minulla on jo uusi rakas.. mut en mä sen kans haluaisi olla sillä rakastan exääni enemmän.. mut toinen sanonta on että kaikkea ei saa mitä haluaa.. sen olen elämältäni oppinut. Kaikkea hyvää sullekkin jatkossa ja kiitos kun vastasit..
Tuohon vaan kuin sanoit, ettet haluaisi olla nykyisesi kanssa koska rakastat exääsi enemmän: minusta kuulostaa aika julmalta olla jonkin kanssa vain olemisen vuoksi (?), vaikka rakastaa jotakuta muuta enemmän. Oletko koskaan miettinyt, miten satutat häntä, jos menet ja otat exäsi takaisin? Itse yritän välttää vastaavia tilanteita viimeiseen asti, kyllä se oikeakin sieltä ennemmin tai myöhemmin vastaan tulee. Aurinkoista kevättä ja aurinkoa mieleen ihan muutenkin!
Seurustelu pelkästään olemisen "ilon" takia on väärin, jos et tunne nykyistäsi kohtaan mitään, vaan halajat entistäsi takaisin. Pelkäätkö jääväsi yksin? Se on kai useimmiten syy ottaa "korvike", joku jonka kanssa voi olla jos ei parempaa löydy. Ihmettelen vain, jos jopa olet valmis menemään vaikka mihin asti saadaksesi entisen ihastuksesi takaisin.. Ajatteles vähän sen toisen (nykyisesi) tunteita.
- etsii uutta äitiä
- etsii vittua
- etsii kaveria
- etsii kokemuksia
- etsii itseään
eivätkä löydä kuin pikkupojan
Olen itse 24-vuotias nuori nainen ja olen juuri käynyt läpi saman kuin sinäkin, vaikkakin vain lasin toiselta puolelta katsoen.
Olin kihloissa, suunnittelimme häitä, kirkkokin oli jo varattuna. Olimme ollut yhdessä 5 vuotta. Kiinnostuin kuitenkin toisesta ihmisestä enkä päässyt tästä irti. Tämä toinenkin oli kihloissa, ei tosin häitä ollut tiedossa vielä. Jätin kihlattuni. Hänkin jätti omansa. (Emme ole nyt yhdessä, mutta se on toinen tarina.)
Olen tietenkin miettinyt kovasti miksi tässä kävi kuten kävi. Luulen että syynä oli oma kokemattomuuteni (kihlattuni oli ensimmäinen vakava suhteeni) sekä kihlattuni liian vahva tahto. Hän on ihana ihminen, mutta minulla oli liian heikko itseluottamus pärjätäkseni hänen kanssaan - hän jyräsi minut. En pystynyt sitoutumaan suhteeseemme kun sitä koeteltiin.
Luulen että jokaisella on omat syynsä jättää. Niistä ei edes aina itse ole aluksi selvillä. Miehet ovat tottumattomia analysoimaan tekemisiään samalla lailla kuin naiset. Joskus sitä tekee jotain vain pitääkseen toisen hyvällä mielellä, unohtaen omat toiveensa. Joskus luulee haluavansa jotain, mutta se ei itse asiassa ole ollenkaan mitä todella haluaa ja mikä tärkeämpää, TARVITSEE.
Toivon sinulle voimaa. Elämän ei kai ole tarkoituskaan olla suora viiva syntymästä kuolemaan, jotkut tekevät enemmän kiemuroita kuin toiset. Ehkä onnistut juttelemaan tästä asiasta exiesi kanssa? Hekin voisivat oppia samalla jotain itsestään.