Seurustelin vasta pitkään ja lopulta suhde maistui todella puulta.Kun lopulta näin ettei meillä ole tulevaisuutta ja luovuimme kolmannestakin yrityksestä.Olin todella masentunut. Nyt olen ihastunut.Ihana tunne!Poika ei taida tietää tai tajuta mutta olo on niin vapautunut jotenkin!Kaipaa toista kokoajan,salaa.Kehoitetaan odottamaan ja antaa ajan näyttää mihin juttu vois kehittyä, mutta kun on tottunut että toiselle saatto snoo kaiken heti niin musta on tullu hirveen kärsimätön.Haluttais kokoajan soittaa ja kysyä mikä on homman nimi.Toisaalta ei pilata kiirehtimällä.
Hän on samassa koulussa, ja nähdään kuitenkin melkein joka päivä (paitti viikonloppuna:( ) mutta ei siellä oikein voi kahdestaan puhua kun aina on joku kolmas osapuoli paikalla.
Elikkä pitäskö vain odotella ja antaa asian edetä vai mitä tekisin?
Pitkästä aikaa hyvä olla ja tuntuu että masennuskaan ei enää vaivaa.
Hän on samassa koulussa, ja nähdään kuitenkin melkein joka päivä (paitti viikonloppuna:( ) mutta ei siellä oikein voi kahdestaan puhua kun aina on joku kolmas osapuoli paikalla.
Elikkä pitäskö vain odotella ja antaa asian edetä vai mitä tekisin?
Pitkästä aikaa hyvä olla ja tuntuu että masennuskaan ei enää vaivaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
voi olla, et tää jätkä odottaa sun tekevän alotteen,ja kun sä odotat,ettet kiirehtis,kaikki voi mennä päin helvettiä!
On kuitenkin hyvä,että on viä ihmisiä,jotka osaa alottaa uuden elämän, eikä jäädä roikkumaan siihen EX:ään!!!
Kaikkee hyvää sulle!!
Mielestäni olen kuiten asian ilmassu aika ymmärrettävästi. Ja kerran hän sanoikin et on hämmentynyt. Että vaikee sanoa mitään ku pitäs itte miettiä ensin. Vissiinkin että mitä haluaa. Mutta ehkäpä alan flirttiin? Kunhan ei menis överiksi, sitä kun en ole ennen harrastanut..
Ala ihan rohkeesti vaan flirttaileen sen kaa. Ei se varmaan överiks mee. Alotat sen silleen että katot vaikka ohikulkiessa silmiin vähän pidempään. Sitten vaan katot sitä silmiin melkeen aina kun näät sen ja hymyillä saa. Ei siis välttämättä mitään hirveetä tuijotusta ettei se kauheesti kiusaannu, mut annat vaan katseitten kohdata ja jäädä hetkeks roikkuun pienen hymyn kera. Siitä se lähtee.