olen 19 wee. olin melkeen 16 kun aloin seurustella vuotta nuoremman pojan kanssa. olimme yhessä vuoden ja 4 kuukautta. tämä poika, sanotaan vaikka Tapio ei ollut ennen seurustellut ja minäkin vain kerran. seurustelun aikana menimme kihloihin (mikä näin jälkeenpäin ajateltuna, vanhempana ja viisaampana oli typerää niin nuorena, myönnän) ja menetimme molemmat neitsyyden toisillemme. olimme varmoja että pysyisimme aina yhdessä, puhuimme naimisiinmenosta ja suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta. helmikuussa -99 Tapio jätti minut. koska minut oli tavallaan jo "otettu perheenjäseneksi" olen erostamme huolimatta pitänyt tiiviisti yhteyttä Tapion perheen kanssa. hänen isänsä ja äitinsä ovat minulle kuin omat vanhemmat ja Tapion pikkuveli on kuin oma veli. Tapio on sanonut sekä minulle että äidilleen ettei häntä häiritse se että olen läheisissä väleissä hänen perheensä kanssa. kesällä -99 Tapio seurusteli pari viikkoa. lokakuussa-99 Tapio otti minuun yhteyttä ja halusi yrittää kanssani uudestaan. olimme yhdessä kolme viikkoa. sen jälkeen minä olen surustellut kerran (lokakuussa -00 noin kolme viikkoa) sitä ennen ja sen jälkeen Tapio on aina tasaisin väliajoin ottanut minuun yhteyttä. muutaman kerran se on johtanut siihen että olemme päätyneet yhdessä peiton alle.. välillä olen varma siitä että Tapio pitää yheyttä vain seksin takia. välillä taas hänen tekstiviestinsä saavat kyyneleet silmiini ja olen varma että hän välittää minusta hurjasti. miunun lokakuisen seurustelun jälkeen sanoin Tapiolle että "miksi et voi olla minun kanssa kunnolla yhdessä?" hän vastasi ettei tiedä. minä sanoin että tulipahan ainakin minun kokeiltua että en pysty kenenkään muunkaan kanssa olemaan johon Tapio vastasi ettei hänkään pysty olemaan kenenkään toisen kanssa.
välillä Tapio loukkaa minua todella pahasti sanoillaan ja teoillaan (henkisesti) itken usein ja mietin että en kestä tällaistä ja ansaitsen parempaa. mutta kuitenkin tiedän että minun kohdallani ei ainakaan ollut kyse mistään nuoren tytön ihastumisesta vaan rakkaudesta. olen yrittänyt kattella muita mutta aina joku menee pieleen tai se ei vaan tunnu oikealta ja huomaan aina vaan rakastavani Tapioa.
rakastan Tapioa koko sydämestäni enkä haluaisi mitään muuta niin paljon kuin että me olisimme yhdessä. aina kun haaveilen jostain (vaikka hääpuvusta, autosta tai sohvasta) ajattelen että tollanen meillä sitten Tapion kanssa tulee joskus olemaan. en tee sitä tietoisesti vaan ajatukset tulevat itsestään. haluan että hän on minun lasteni isä, pystyn hyvin kuvittelemaan minkä näköisiä lapsemme olisivat.. olen myös varma että vaikka tapio halvaantuisi tai sille tapahtuisi jotain muuta kamalaa, haluaisin silti olla aina vain hänen kanssaan.
tiedän ettei tämä rakkaus minun puoleltani lopu koskaan sillä olen niin monta kertaa verisesti suuttunut Tapiolle ja vihannut häntä ja en edes tiedä mitä hänessä rakastan, tiedän vain miljoonia asioita miksi voisin olla rakastamatta, miksi voisin vihata ja silti vaan rakastan..
ongelma on että miten saisin Tapion itselleni. kyllähän se välillä lähettää tekstiviestejä joissa sanoo minun olevan täydellinen mutta en ikinä voi olla varma onko hän tosissaan. Tapio on valehdellut minulle monta kertaa enkä tiedä voisinko enää koskaan luottaa häneen mutta haluaisin kyllä. tai ei se silleen suoraan päin naamaa valehtele, enemmänkin "huijaa".. sitä on vähän vaikea selittää.. mutta joskus se voi vaikka lähettää tekstiviestin missä sanoo jotain ilkeetä. sitten kohta se kumminki lähettää että hähää, en ollu tosissani, anna anteeks..
yhteydenpito välillämme siis tapahtuu yleensä tekstiviestien avulla. (joskus kun olen heillä yökylässä niin Tapio saattaa pyytää minut huoneeseensa mutta ei me sillon mitään "keskustella" me vaan ollaan..) en edes uskalla kysyä tai ottaa puheeksi Tapion kanssa sitä että tuleeko tästä meidän jutusta enää koskaan mitään vai pelleileekö hän vain. pelkään vastausta ja sitä etten voi olla ikinä varma siitä puhuuko hän sydämestään vai ei.. keskustella Tapion kanssa ei voi, se olisi sama jos puhuisin tyhjille seinille..
en tiedä mitä tekisin,
välillä Tapio loukkaa minua todella pahasti sanoillaan ja teoillaan (henkisesti) itken usein ja mietin että en kestä tällaistä ja ansaitsen parempaa. mutta kuitenkin tiedän että minun kohdallani ei ainakaan ollut kyse mistään nuoren tytön ihastumisesta vaan rakkaudesta. olen yrittänyt kattella muita mutta aina joku menee pieleen tai se ei vaan tunnu oikealta ja huomaan aina vaan rakastavani Tapioa.
rakastan Tapioa koko sydämestäni enkä haluaisi mitään muuta niin paljon kuin että me olisimme yhdessä. aina kun haaveilen jostain (vaikka hääpuvusta, autosta tai sohvasta) ajattelen että tollanen meillä sitten Tapion kanssa tulee joskus olemaan. en tee sitä tietoisesti vaan ajatukset tulevat itsestään. haluan että hän on minun lasteni isä, pystyn hyvin kuvittelemaan minkä näköisiä lapsemme olisivat.. olen myös varma että vaikka tapio halvaantuisi tai sille tapahtuisi jotain muuta kamalaa, haluaisin silti olla aina vain hänen kanssaan.
tiedän ettei tämä rakkaus minun puoleltani lopu koskaan sillä olen niin monta kertaa verisesti suuttunut Tapiolle ja vihannut häntä ja en edes tiedä mitä hänessä rakastan, tiedän vain miljoonia asioita miksi voisin olla rakastamatta, miksi voisin vihata ja silti vaan rakastan..
ongelma on että miten saisin Tapion itselleni. kyllähän se välillä lähettää tekstiviestejä joissa sanoo minun olevan täydellinen mutta en ikinä voi olla varma onko hän tosissaan. Tapio on valehdellut minulle monta kertaa enkä tiedä voisinko enää koskaan luottaa häneen mutta haluaisin kyllä. tai ei se silleen suoraan päin naamaa valehtele, enemmänkin "huijaa".. sitä on vähän vaikea selittää.. mutta joskus se voi vaikka lähettää tekstiviestin missä sanoo jotain ilkeetä. sitten kohta se kumminki lähettää että hähää, en ollu tosissani, anna anteeks..
yhteydenpito välillämme siis tapahtuu yleensä tekstiviestien avulla. (joskus kun olen heillä yökylässä niin Tapio saattaa pyytää minut huoneeseensa mutta ei me sillon mitään "keskustella" me vaan ollaan..) en edes uskalla kysyä tai ottaa puheeksi Tapion kanssa sitä että tuleeko tästä meidän jutusta enää koskaan mitään vai pelleileekö hän vain. pelkään vastausta ja sitä etten voi olla ikinä varma siitä puhuuko hän sydämestään vai ei.. keskustella Tapion kanssa ei voi, se olisi sama jos puhuisin tyhjille seinille..
en tiedä mitä tekisin,
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jolleemsakin tuttu tunne, ite vaan ja sen mun jätkä ollaan nuorempii...16wee.
Me oltiin yhessä reilu vuos. Sit ihan yhteisymmäärrykses laitettiin poikki. Sen jälkee ei oltu kamalan paljoo tekemisis,,,,,,väleis kuitenki.
Sitte se jätkä teki vähemmän kivan källin, ja mä menentin luottamukseni kokonaan sitä kohtaan...nyt asia on suht sovittu, mutta välit on kylmät siitä huolimatta. Mutta...vaikka temppu oli ilkee etc. silti aina kun kuvittelen tulevaisuutta, kuvittelen että elän tuolloin sen jätkän kaa. Me rakastettiin oikeesti toisiamme ja kai se siitä johtuu että on valmis jatkaa ja antaa kaikki anteeks. Vaikeeta. Tää ei varmaa auttanu yhtää mutta koita pärjäilä ja anna pallon olla Tapiolla....
Ehkä teidän olisi pitänyt tavata myöhemmin, yleensä, kun seurustelemaan aletaan kovin nuorena suhde vaan päättyy ja yhteen päädytäänkin sitten jonkun ihan muun kanssa. Nuorena tulee helposti loukattua toista, kun elämä on pitkälti sellasta juhlimista ja ei haluta vielä sitoutua loppuelämäksi.
Luulen, että et pääse exästäsi eroon, ellet 'vähäksi' aikaa laita poikaystäväsi ja hänen perheensä seurassa oloa kokonaan jäähylle. Pitäisi siis liittäytyä muiden kavereiden seuraan ja koittaa vaan jatkaa eteenpäin.
Jossittelu ja välillä yhdessä oleminen ei johda mihinkään. Et saa kuitenkaan sitä, mitä haluaisit. Kaikki on hetkellistä ja loppujen lopuksi olosi vain tulee entistä kurjemmaksi, kun koitat pitää pikku palasien avulla koossa jonkinlaista suhdetta exääsi. Ota kerran puheeksi reilusti ja rehellisesti, että haluaako exäsi kunnollisen suhteen kanssasi ja kerro, että aikomuksesi on jatkaa elämääsi eteenpäin joko hänen kanssaan tai sitten yksin. Tiedän kyllä, että hyviä neuvoja on helppo antaa ja kuinka vaikeaa oikeasti niitä on toteuttaa. Kaikki lähtee sinusta itsestä. Mieti, mitä haluat ja voitko saavuttaa haluamasi. Hyväksy asiat, joita et voi muuttaa.
enhän oikeesti edes halua eroon exästäni vaan enemmän kuin mitään muuta haluaisin olla hänen kanssaan. ja sitä kyllä oon kokeillu etten ole ollut exän kanssa missään tekemisissä ja hänen perhettään olen silloin tavannut vain kun ex ei oo ollu paikalla.. mutta kun exäni ei vähään aikaan kuule minusta mitään, hän ottaa yhteyttä ja haluaa tavata.. minä otan tosi harvoin häneen yhteyttä voisin sanoa etten juuri koskaan jos ei ole oikeesti jotain asiaa mikä ei millään tavalla liity meidän suhteeseen. exä on se joka ottaa yhteyttä.. eli aivan kuin hänkään ei pystyisi olemaan minusta erossa.. mutta miksi ei sitten voi olla mun kanssa kunnolla yhdessä, sitoutunut?
se on kyllä totta että aina kun annan anteeksi ja menen taas mukaan "peliin" niin kärsin kyllä siitä. syvälle sydämeen sattuu. mutta jos meidän ei ole tarkoitus olla yhdessä nin miksi sitten kumpikaan ei tapaa "sitä oikeaa" tai edes jotain toista ihmistä kenen kanssa haluis edes tällä hetkellä olla..
Tietysti et halua exästäsi oikeasti eroon, mutta oletko valmis tyytymään epämääräisiin tapaamisiinne ja siihen, että hän ei ole valmis olemaan kanssasi? Olen edelleen sitä mieltä, että ilmoitat exällesi, että haluat joko kaikki tai et mitään. Hän ei näytä myöskään pääsevän eroon sinusta, mutta mikä estää häntä palaamasta yhteen kanssasi? Sano, että ottaa yhteyttä tekstiviestillä vasta sitten, kun on valmis yrittämään tosissaan ja kerro, että hän satuttaa sinua noilla satunnaisilla yhteydenotoillaan.
Helpottaisit oloasi, jos et olisi niin tiiviisti yhteydessä hänen perheeseensäkään, oli exäsi kotona tai ei. Sinun täytyisi nyt todella miettiä, haluatko jatkaa elämistä samalla tavalla kuin tähän asti? Ota selvää, onko sinun mahdollista saada exäsi takaisin? Et saa tietää sitä, jos et todella kahden kesken ota asioista selvää exäsi kanssa. Jos ette pääse yhteisymmärrykseen, sinun on hyväksyttävä se. Sen jälkeen on kaksi vaihtoehtoa; haluatko ne rippeet, joita exäsi on valmis tarjoamaan vai siirrytkö eteenpäin ja jätät exäsi ainakin vähäksi aikaa omiin oloihinsa. Kai sinulla on vielä omia ystäviä, joiden seurassa voit viettää aikaa?
olin eilen exäni äidin siskon luona ja siskon mies sanoi että hän on varma että Tapio rakastaa minua ja välittää yhä mutta että hän on vähän "hukassa" omien tunteidensa kanssa. ei TApio mitään ole sanonut hänelle mutta sen kuulemma näkee kun tää mies tuntee Tapion niin hyvin. ja ne on muutenki tosi hyvät ystävät keskenään, tää mies on vast 30vee..
aion kysyy exältä seuraavan kerran kun olen hänen kanssaan kahden että mitä hän oikeen meinaa. että se on nyt joko tai. jos hän ei halua seurustelua niin voidaanhan me tietysti olla kavereita mutta se tarkottaa "vain" kaveruutta, ei mitään sänkyhommia tms.
ja jos ei aleta seurustella eikä olla edes kavereita niin olkoon sitten omissa oloissaan. eilisen keskustelun jälkeen (exän äidin siskon ja tämän miehen kanssa) olen kuitenkin varma siitä että joskus me vielä olemme yhdessä.
mutta hänen perheestään en voi olla erossa sillä niinkun jo taisin sanoa he kaikki ovat minulle kuin oma perhe tai sellanen perhe jollaiseen toivoisin kuuluvani (omassani ei ole paljon hurraamista, väkivaltainen alkoholisti isäpuoli jne..)
kiitos sinulle neuvoistasi