Noin 3 vuotta sitten rakastin tulisesti sanotaanko "tommia" ja rakastan edelleen. Suhteemme oli kuin jostakin "sadusta". Tavattiin discossa, vaihettiin puhelin numeroita, soiteltiin ja tavattiin salaa ja oltiin toistemme luona yötä. Oltiin niin "täydellinen pari" kuin olla ja voi! Tuntui ainkain siltä ja kaikki sano niin, jopa vanhemmat! Käytiin kattoo Titanic, käytiin syömässä, oltiin kavereitten kaa, ajeltiin fillarilla uimaan ja siis kaikkee! Mitään ei puuttunu, eikä ongelmia ollut...ainoo että mä rakastin liikaa...Kun "Tommi" täytti 18 vuotta, alkoi meidän alamäki. Oltiin tässä vaiheessa seurusteltu jo 2 v. Se halus olla välillä ilman muakin ja se SATTU! Äitikin sanoi mulle aina himassa; etä älä soita sille, kyl "tommi" soittaa sulle kun tulee ikävä. Enkä mä uskonu...ja ikävä senkun kasvoi. Mistään mustasukkaisuudesta ei ollut kyse, kumpikin luotti toiseen täysin! Alkoi kunnon riidat siitä, kun en saanut "tommia" mun luo yöks..."tommi" sanoikin jossain vaiheessa et alkaa tuntuu velvollisuudelta tulla mun luo..mutta mullahan se meni ohi korvien..valitettavasti. Pari kertaa siinä erottiinkin ja aina jompi kumpi tuli itkien takas...joko oma-aloitteisesti tai sitten meidän läheisimpien ystävien tuella! Mutta sitten kerran mulla loksahti! Riideltiin puhelimessa ja mä tokasin suutuspäissäni et; tykkäätsä musta ja vastaus oli myöntävä. Sit kysyin et; välitätkö musta ja vastaus oli sama, mutta kun kysyin et rakastatko mua niin eipä enää kuulunutkaan mitään ja "tommi" rupes itkee..Mä vaan sanoin että hyvät jatkot ja laitoin luurin kii...
Nyt näitten (vuosien) varrella mulla on ollu kaksi suhdetta ja toisessa olen edelleen, mutta sekin on vaakalaudalla..ei oikeen toimi, enkä nyt tarkoita et "jättäsin" nykyiseni tän takia, mun ajatuksissahan "tommi" vaan pyörii.Meillä on ihan omat ongelmat. Mutta se mikä mua hämää on et miks mulla vieläkin on niin vahvat tunteet "tommia" kohtaan? On oma asunto, uudet ystävät, tulevaisuus hyvä...niin eikun vaan mieli pyörittää tuota täydellistä poikaa...ja alkaa pikku hiljaa tuntuu typerältä, mutta minkäs teet? "Tommikun" oli vielä mun ensi-(ja ilmeisesti) viimeinen rakkaus.
Ainakun mä nään sen niin tekis mieli pyytää juttelemaan ja kysyisin sen tunteista mua kohtaan. Tulee ihan kylmät väreet iholle ja onnex "tommi" ei edes seurustele, vaikka mitäpä se muuttaisi. On vaan helpompi ajatella se taas mun kainalossa. Yksi kunnon 2kk suhde sillä on ollu..Eli mun asiani ydin on: et haluun "tommin" takas!!!Mulla on kaikki sen piirrustukset ja kaikki säilössä, kihlasormuskin... Tää juttu on todella surullinen ja haluisinkin apua/neuvoja.
Noloo..olipas pitkä juttu..mutta tosi! Kiitos sulle, joka jaksoi lukee tämän!
Nyt näitten (vuosien) varrella mulla on ollu kaksi suhdetta ja toisessa olen edelleen, mutta sekin on vaakalaudalla..ei oikeen toimi, enkä nyt tarkoita et "jättäsin" nykyiseni tän takia, mun ajatuksissahan "tommi" vaan pyörii.Meillä on ihan omat ongelmat. Mutta se mikä mua hämää on et miks mulla vieläkin on niin vahvat tunteet "tommia" kohtaan? On oma asunto, uudet ystävät, tulevaisuus hyvä...niin eikun vaan mieli pyörittää tuota täydellistä poikaa...ja alkaa pikku hiljaa tuntuu typerältä, mutta minkäs teet? "Tommikun" oli vielä mun ensi-(ja ilmeisesti) viimeinen rakkaus.
Ainakun mä nään sen niin tekis mieli pyytää juttelemaan ja kysyisin sen tunteista mua kohtaan. Tulee ihan kylmät väreet iholle ja onnex "tommi" ei edes seurustele, vaikka mitäpä se muuttaisi. On vaan helpompi ajatella se taas mun kainalossa. Yksi kunnon 2kk suhde sillä on ollu..Eli mun asiani ydin on: et haluun "tommin" takas!!!Mulla on kaikki sen piirrustukset ja kaikki säilössä, kihlasormuskin... Tää juttu on todella surullinen ja haluisinkin apua/neuvoja.
Noloo..olipas pitkä juttu..mutta tosi! Kiitos sulle, joka jaksoi lukee tämän!
Vastaukset 8
Vanhimmat
kävi läpi aikuistumisen; poika kasvaa mieheksi tielle. Se halus kokeilla siipiään ja ehkä tutustua ihmisiin. Se on niin, että tomppa oli rehellinen kun ei sanonut rakstavansa sua luurissa. Ja varmaan itketti molempia. Suosittelen, että soitatte treffit ja kokeilette kemiaa, mitä käy jos ystävyys on säilynyt? Sun mielesi tekee taas tepposia, matti ja sepposia.. Vertaat menneitä tunteita ja saavuttamattomina ikuisena toiveenasi olisi palata ja ottaa tommi takaisin kuin routa ajaa porsaan kotia. Ehkä näin tai sitten niin, mutta olen ollut tommi joskus ja kauan meni kunnes rakastuin johonkin todelliseen.Nyt ymmärrän ja menee paremmin. Toivottavasti löydät sisäisen janosi sammuttajan, kaikkea kivaa..
Taisi käydä...surullista mutta totta. Olit aivan oikeassa siinä, että vertailen tunteitani. Olen sen huomannut nykyisessä suhteessani, mikä ei todellakaan ole auttanut asiaa näissä meidän ongelmissamme. Viikonloppuna olen lähdössä ystäväni kanssa paikkaan, jossa "tommi" asuu, siis kylä. Ja toivon kuin kuuta nousevaa et se tulis samaan "raflaan" kuin me! En tiedä mikä ei saa mua vaan soittamaan ja pyytämään treffeille tai jotain...olo on kuin pikku-tytöllä. Katseemme kohtaa aina haikeasti kun näämme (tai sitten kuvittelen). Olen niin monet kerrat suunnitellut "kohtaamistamme" jossain ja jossa sanon dj:lle että laittaa laulumme soimaan ja pyydän "Tommia" lavalle ja rupeemme tanssimaan. Siinä kumpikin huokaa "helpotuksesta" ja sanomme ne kauan kaipaamamme sanat...
Mutta back to the reality! Eihän sitä koskaan tiedä, on vaan niin värin ajatella koko ajan menneitä,kun seurustelee toisen kanssa. Ei varmaan olisi kiva omalle kohdalle niin.
Kun vaan voisin olla varma, että "tommi" vastaa tunteisiini...mistä voisin olla varma?
Kiitos sulle "kivak"
Koska oot jo miettiny,et miltä siitä sun nykysestä tuntuis,jos tietäs..varmaan tiedätki mitä aion sanoa..jätä se...mun mielestä kukaan ei ansaitse tollasta kohtaloa..
ja sitte...sun TODELLAKIN pitää mennä sen "tommin" luo ja selvittää tuo asia!!Tuo alkaa kuulostaa pikkuhiljaa pakkomielteeltä,oikeesti!!!
Kaks sanaa sulle:SELVITÄ ASIA!!!!
Mikä on jätkille niin vaikeeta olla exän kanssa kaveri? En voi tajuta miten joku voi sanoo rakastavansa ja vielä tarkottaa sitä ja sit vähän ajan päästä ei haluu olla missään tekemisissä...! Minä en ainakaan voi unohtaa ystäviä tuollalailla..mut unohtaako jätkätkään? Vai "näytteleekö" ne vaan et niihin ei satu ja et ne muka unohtaa niin tosi helposti?
vaikee sanoo mitä voit tehdä ton asian suhteen enää. Ymmärsin että suhtees tähän "tommiin" loppui jo jonkun aikaa sitten, olet itsekin kerennyt seurustella sen jälkeen useammankin tyypin kanssa. Mutta jos sun tuntees on edelleen vahvat tätä tommia kohtaan ja uskot että sillä vois olla ees vähä saman kaltasia tuntemuksia sua kohtaan niin kehottaisin yrittään!! Jos et vastaa et voi voittaa, niinku joskus sanotaan. Ota ees tähän tyyppiin yhteyttä ja "kuulostele" mikä on tilanne. Vasta jätettynä mä silti muistutan et jos teidän suhde on senki jälkeen ohi ja pysyy niin enää ei auta muu ku unohtaminen ja uuden elämän alottaminen... niin rankkaa ku se onki. Mutta Tsemppiä!!! :D
no mä oon varmaan todellakin nuori verrattuna suhun mut mulle on sattunu sama juttu ku sulle!
mul ja "Mikalla" meni poikki viime joulukuussa ja vielä kaiken lisäksi "Mikan" synttäreillä...
Me oltiin ns. todellaki rakastuneita mutt sinnä vaan kävi niin että mä sanoin "mikalle" tosi pahasti ja kadun sitä vieläki..mullaki on ollu monii juttuja sen jälkee mutt aina mul on mieless silti.. Mä aattelin monesti ett miten voisin saada "mikan" takas..No viime perjantaina "mikalta" tuli textari ett:" mä en saa sua mielestäni..eikö me voitais jatkaa meidän juttuu?"
no mun sydän hyppäs melkein kurkkuun ja silleensä..No me ollaan nyt onnellisesti yhes.. kannattaa ottaa neuvosta vaari(kuten sanotaan)
mee juttelee "tommille":)
ps.mä oon vasta 13 mutt tiiän omasta kokemuksesta ett kannattaa!
Tiedän tunteen...!Pahinta on se kun kaikki muistuttaa toisesta,minne ikinä meneekin...!!!
Sain vihiä et se ei haluis seurustella tai mitään
kenenkään kanssa vähään aikaa. Haluis kuulemma
munkki luostariin...hmmm...mutta joka kerta kun
nähään, niin se katselee mua hymyillen. Siis
tarkoitan et tämän "katselun" on muutkin
huomannu...ja monet on toivokkaita meidän
suhteen. Yx "tommin" ja mun yhteinen tosi hyvä
ystävä on kuulostellu tilannetta ja sekin on
sanaton..se ei oikeen ymmärrä "tommia" eikä sen
tunteita...Mie aijon kuitenkin (kiitos neuvoista
ja rohkasuista) mennä juttelemaan ja kertomaan
asiani ja tunteeni ja jos se sanoo jotain et; ei
todellakaan kiinnosta, niin mä vaan sanon et OK
ja asia selvä! Eikä mitään "nenä pystyssä
juttuja" Eikös vain?!? Ette usko, miten isot
lautas silmät sillä on ja niin siniset
vielä! ...mut joo...katellaan!!!