Joulu oli ja meni lapsi sai mennä pappansa luo jouluksi jonne sitten lapsen äitikin sai tulla.
No mitä sanoisin?
Joulun vietto sai aikaan sen että se oli yksi suuri askel taksepäin siinä saavutuksessa jonka olimme saaneet aikaan. Nyt se on sitten yhtä kaaosta. Eli mietin nyt että kenen hyväksi tämä joulun vietto oli papan luona, lapsen vai äidin? Lapsella ei toimi nyt mikään arkinen touhuilu vaan se on muuttunut kuin vihaksi itseään kohtaan ja samalla olemme siinä välissä kuin kaiken syytöksen ansainneet.
Lapsi jossakin vaiheessa sanoi ennen joulua että hän haluaa olla meillä joulun. Hän ehkä toivoi rauhallisen joulun.
Tällä hetkellä toivomme että lapsi ei saisi olla äitinsä kansa ollenkaan. Vaikka tiedän että lapsella on kaikki oikeudet tavata äitiään. Isään hänellä ei koskaan ole ollut minkäänlaista yhteyttä.
Miten teillä muilla joulu vietettiin?
No mitä sanoisin?
Joulun vietto sai aikaan sen että se oli yksi suuri askel taksepäin siinä saavutuksessa jonka olimme saaneet aikaan. Nyt se on sitten yhtä kaaosta. Eli mietin nyt että kenen hyväksi tämä joulun vietto oli papan luona, lapsen vai äidin? Lapsella ei toimi nyt mikään arkinen touhuilu vaan se on muuttunut kuin vihaksi itseään kohtaan ja samalla olemme siinä välissä kuin kaiken syytöksen ansainneet.
Lapsi jossakin vaiheessa sanoi ennen joulua että hän haluaa olla meillä joulun. Hän ehkä toivoi rauhallisen joulun.
Tällä hetkellä toivomme että lapsi ei saisi olla äitinsä kansa ollenkaan. Vaikka tiedän että lapsella on kaikki oikeudet tavata äitiään. Isään hänellä ei koskaan ole ollut minkäänlaista yhteyttä.
Miten teillä muilla joulu vietettiin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Noinhan se aina menee jos lapsen rutiinit menevät sekaisin ja meillä tukijoukoilla on vaan osana se kestää ja tukea pyyteettömästi tarvitsevaa.
Oletko varmasti vilpitön aatoksissasi vai harmittaako sinua henkilökohtaisesti että äiti saa tavata lastaan?
Etkä sinä oikeastaan saa edes toivoa että lapsi ei saisi olla äitinsä kanssa lainkaan, oli hän sitten minkälainen pakkaus tahansa.
Sinun aatoksesi heijastuvat suoraan käyttäytymseesi ja lapsi muuttuu levottomaksi vielä senkin johdosta koska hän kokee syyllisyyttä sinun harmistasi ja tunteistasi.
Lapset kun reagoivat kaikkiin meidän aikuisten lähettämiin sanattomiin viesteihin.
Muista että biologinen suhde käy aina yli kaikkien muiden sitä ei mikään kaltoinkohtelukaan muuta, tästä on tehty oikein tutkimus, lapset "rakastavat" kuitenkin enemmän huonoa biologista vanhempaa ja kaipaavat heidän luokseen vaikka muuta sanoisivatkin ääneen.
Ja tämän kuuli perheeni jäsen joka vilpittömästi kertoi "asiantuntijoille" rakastavansa ei biologista lastaan.
Itsekkyys ja helppouden tavoittelu eivät kuulu sijaisvanhemmalle, vain turvallisen kasvuympäristön tarjoaminen sitä tarvitsevalle lapselle.
Hyvää Uutta Vuotta ja menestystä sijaisvanhemmuuden raskaalla polulla.
mutta minulla vaan ei oikein mene jakeluun viestisi sisältö.
Me emme kukaan prheeni jäsenistä koe tai näe itseämme miksikään tukijoukoksi olemme perhe jossa kaikki haluavat tulla hyvin keskenään toimeen. Välitämme toisistamme ja siihen kuuluvat myös sijais lapsemme saman arvoisina perheenjäseninä.
Eikä ole kysymys ollenkaan itsekkyydestä tai helppouden tavoittelusta. Riippuu tietenkin mitä sinä meinaat helppoudella ja itsekkyydellä. Jos tulkitset viestini noin kylmästi niin en näe että sinulla itselläsi on mitään kokemusta ottaa huostaa muiden lapsia Meidän sydämiin mahtuu paljon rakkaita lapsia ja uskallamme tunnustaa että rakastamme heitä.
Tiedämme ja ymmärrämme että lapsi rakastaa omia vanhempiaan, lapsi on lojaali eikä halua loukata äitiään sen kummemmin kuin sijaisvanhempiaankaan. Mutta on olemassa häiriintynyt käytös jossa ei ole mitään lojaalisuutta vaan täyttä vihaa joka kohdistuu omaan minään. Josta sitten saavat kärsiä kaikki luokkatoverit ja opettaja ym.
Syyn tiedostamme ja me emme voi sille muuta kuin toivoa että tähän tulee muutos joka on lapselle turvallinen ja otetaan huomioon lapsen tarpeet. Eli nyt prosessi käynnistyy siitä onko tehtävä tauko tapaamisissa vai löydetäänkö joku joka voi valvoa vuorokaudet ympäriinsä että lapsi saa sen turvan mihin lapsella on oikeus kun tapaa äitiään.
Hyväksytkö sinä että lapsi maksaa siitä yhteyden pidosta äitiin sen kalliin hinnan joka on niin selvä näyttö meille aikuisille jotka teemme lapsen kanssa jokapäiväistä työtä. Et ehkä usko että lapsella/lapsilla voi olla vaikea ongelma kotona jossa pitäisi olla viikonloppuna vaan siksi että näin pitää tehdä kun muut aikuiset niin ovat päättäneet, äidin toiveiden mukaan.
Siksipä nämä sanattomat viestit ovat tärkeitä ja tiedostettav että ei uskota biologisen äidin/isän sanomisiin. Vaan otetaan ongelma keskusteluihin avoimesti esiin sellaisena kuin se on eikä vältetä konflikteja joita se saa aikaan.
Lapsi sanoo että äiti on pilannut sanat,
-minä rakastan sinua. (poika ja nyt jo aikuinen eikä pidä yhteyttä äitiinsä mutta käy meillä edelleen kuin oma poika.)
Hän oli silloin 11 vuotias.
Mitä sanoisit siihen toteamukseen.
Toivottavasti vierailet edelleenkin sijaisvanhempien sivuilla.
Syy siihen, että näen asiat kuten näen ja ettet ymmärrä mitä viestin, löytyy ehkä siitä että olen joutunut elämään sijaiskodissa.
Äitini on saanut minut aviottoman lapsensa ihan aikuisella iällä, isäni kuoli ennenkuin synnyin, eli olen täysin isätön. Äitini kävi töissä, oli hiljainen ja kaikinpuolin kunnollinen äiti.
Jostain syystä kuitenkin pieni perheemme joutui kylällä silmätikuksi, minulla oli kai liian hienot vaatteet ja äitini kulki pystypäin.
Eräänä päivänä kävi niin että vieras täti ja setä tulivat hakemaan minut koulusta, pienen ekaluokkalaisen.
Naapurit olivat valittaneet että meiltä kuuluu mäiskettä ja itkua, äitini pahoinpitelee minua.
Kertaakaan äitini ei ollut lyönyt minua, sormille ehka napannut jonkun kerran.
Minulta kyseltiin johdattelevia kysymyksiä:
Onko äitisi koskaan suuttunut sinulle?
-No kenen äiti ei joskus olisi vihainen.
Onko äitisi pitänyt sinulle kuria?
-Mummi hoki aina "joka kuritta kasvaa kunniatta kuolee" tottakai minua siis oli pidetty kurissa.
Minut vietiin kauas kotoa tuntemattomien ihmisten luokse jotka sanoivat:
Me olemme sinun äitisi ja isäsi muun saat unohtaa.
No aikaapäälle sain tavata äitini, joka yritti olla reipas ja iloinen, oli ostanut minulle sievän nukenkin jonka voisin ottaa mukaani.
Reippaana lupasin äidille olla kiltti tyttö, että pääsisin pian kotiin ja hoitaa Leena nukkeani hyvin.
Kun pääsin sijaiskotiin "äiti" sieppasi Leenan oitis pois ja repi siltä raajat ja pään silmieni edessä.
Tottakai aloin itkeä ja kirkua suureen ääneen.
Minut vietiin keskussairaalan lastenosastolle ja "äitini" kertoi kuinka olin ollut tapaamassa "sitä ihmistä" ja olin mennyt siitä aivan sekaiseksi, oikeaa äitiäni ei saa koskaan enää päästää tapaamaan minua.
Jouduin sairaalaan ja kun pääsin pois en oikein enää osannut olla ja elää, minusta tehtiin häiriintynyt ja syy laitettiin äitin niskoille.
Varmasti nyt ymmärrät miksi kirjoitan kuten kirjoitan ja väitän etten todellakaan ole yksin, olen käynyt muutaman vuoden vertaisryhmässä ja voin sanoa että huonot kokemukset sijaisvanhemmista ovat erittäin yleisiä.
Sijaislapsia otetaan
a. rahan takia (älä väitä muuta tiedän paljoko sijaislapsesta maksetaan)
b. lapsenkaipuuseen (koskaan ei saisi sijoittaa lasta lapsettomaan perheeseen!!!!!)
c. rakkaudesta lapsiin ja nuoriin
Uskon että sinulla on perheinesi oikeat motiivit kuten monilla muillakin, mutta suonet anteeksi että kirjoituksesi repäisi vanhat haavat auki ja teki mieli antaa muutama hyvä neuvo.
Eksyin tänne kun täällä toiset sijoitetut etsivät kirjoittlukaveria, ehkä olisi viisaampi pysyä poissa.
Mutta kuitenkin menestystä työssänne mutta kuten huomaat paljon pahaakin tapahtuu hyvän nimissä.
tottakit olet terve tullut lukemaan ja kirjoittamaan kuten olen maininnut että me opimme toisiltamme asioita jotka ovat meitä kasvattavia.
Me olemme olleet aina hyvin tarkkoja kun on ollut lapsen sijoitus kyseessä että lapsi on todella oikealla tavalla lain sanelemin ehdoin huostaan otettu. En usko että nykyään pääsee tapahtumaan niin kuin sinun kohdallasi kävi, vaikka koskaan ei voi olla varma. On usein "terveellistä" kun vanhat haavat repeytyvät ja silloin saa ehkä jotakin uutta mitä ei ole ehkä vielä itselleen työstänyt. Oli mielenkiintoista kuulla siitä että on olemassa sellainen kuin vertausryhmä. Meidän biologiset lapset 4 ovat olleet mukana kursseilla jossa puhutaan minkälaista on olla kun kotona kasvatti sisaria. Meille tämä on kuin elämän tapa olla lapsia siis myös muiden lapsia joista ei saada minkäänlaista korvausta. Sijais lapset ovat tietenkin meillä joista saamme korvauksen. Mutta en tekisi tätä työnä on se niin vaativaa ja sitovaa hommaa. Aikaa menee lasten psykiatrisella klinikalla 2 tuntia viikossa eikä ole ollenkaan mitään helppoa juosta koulun ja kodin väliä kuin juju. Mutta kun lapsi tarvitsee tiukkaa huolenpitoa niin se on itsestään selvää että näin teemme. Kuka sen muuten tekisi.
En tiedä miten muualla päin suomea kunnat kouluttavat sijaisvanhemmat me kävimme ensin vuoden koulutuksen ja sitten joka vuosi kahden päivän lisä koulutus jossa käsitellään eri ongelma lapsia sekä ongelma vanhempia. Olemme myös vanhemmille tarkoitetun COPE-kurssin käyneitä. Vaikka ei mitkään kurssit ole tae että on hyvä sijaisvanhempi mutta mahdollisuudet ovat aina suuremmet.
Mutta toivon että olet löytänyt itsesi ja osaat arvostaa itseäsi kaikesta huolimatta. Eikä syy ole ollut sinussa eikä ehkä äideissäsikään vaan on tapahtunut jokin asia joka johti tiesi jonnekin kauas kotoasi. Ymmärrän ajatuksesi ja tunteesi.
Toivon sinulle iloista mieltä Vierailija