Vuoden päättyessä on tapana katsella kulunutta vuotta. Tämä palsta on kuin juuri lukemani Sakari Topeliuksen Lehtisiä mietekirjastani/1898, jonka esipuheessaan hän kirjoittaa "Kuinka ajatukset kuihtuvat.
än kertoo lukeneensa ajatukselle monta määritelmää.
- Filosofi rakentelee ja m sitoo ne mittausopillisiin viivoihin -
-Runoilija ratsastelee niillä pilvissä ja painelee ne tunteiden vahaan.
-Koronkiskuri lyö ne rahaksi,
- suutari naulitsee ne kenganpohjaan
- tylsämielinen tuijottaa siihen niinkuin huuhkaja päivään,
mutta mitä se on ei voi kenkään sanoa.
Se on kaikkea tai ei yhtään mitään.
Kuitenkin ajatus on koko maailman historia
Olettakaamme, että se on aalto, joka syntyy ja vaipuu mereen takaisin.
Kuin kukka, joka siemenstä itää, kasvaa ja kuihtuu pois.
Ikuisuudessa - Jumaluuden ajatuksen edessä taipuu tahtoen tai tahtomattaan.
Ajatus on kuin kasvi, joka itää keväällä ja kuihtuu syksyllä.
Kevät katsoo eteenpäin, syksy vain taaksepäin, mutta myös uusiin keväisiin.
Siinä on vanhan onni.
Ajatuksemme kuihtuessa kuten mekin elämän syksyssä
ei ole kuitenkaan syytä tuomita ihmisiä eikä ajatuksia sillä ne ovat -
monikesäisiä
Anna ajatuksillesi kuten kasveillekin sadetta, auringon paistetta, valoa, lämpöä niin saaat huomata niiden vielä jopa -
tuoksuavankin !
Hyvää uutta vuotta a.d. 2004
än kertoo lukeneensa ajatukselle monta määritelmää.
- Filosofi rakentelee ja m sitoo ne mittausopillisiin viivoihin -
-Runoilija ratsastelee niillä pilvissä ja painelee ne tunteiden vahaan.
-Koronkiskuri lyö ne rahaksi,
- suutari naulitsee ne kenganpohjaan
- tylsämielinen tuijottaa siihen niinkuin huuhkaja päivään,
mutta mitä se on ei voi kenkään sanoa.
Se on kaikkea tai ei yhtään mitään.
Kuitenkin ajatus on koko maailman historia
Olettakaamme, että se on aalto, joka syntyy ja vaipuu mereen takaisin.
Kuin kukka, joka siemenstä itää, kasvaa ja kuihtuu pois.
Ikuisuudessa - Jumaluuden ajatuksen edessä taipuu tahtoen tai tahtomattaan.
Ajatus on kuin kasvi, joka itää keväällä ja kuihtuu syksyllä.
Kevät katsoo eteenpäin, syksy vain taaksepäin, mutta myös uusiin keväisiin.
Siinä on vanhan onni.
Ajatuksemme kuihtuessa kuten mekin elämän syksyssä
ei ole kuitenkaan syytä tuomita ihmisiä eikä ajatuksia sillä ne ovat -
monikesäisiä
Anna ajatuksillesi kuten kasveillekin sadetta, auringon paistetta, valoa, lämpöä niin saaat huomata niiden vielä jopa -
tuoksuavankin !
Hyvää uutta vuotta a.d. 2004
Vastaukset 31
Vanhimmat
pyöreä kuin taivaankappaleiden liikeradat, kuin elektronien liike atomin ympärillä tai pyöreä kuin melkein kaikki luonnossa... ja elämän illassa alkaa yö ja sitten pyörähtää jälleen uusi aamu.
Vet du att Topelius skrev på svenska..Så dina sitat är översättarens. Så, nänm nu översättarens namn .. Vi som läser Topelius originaltexter har en annan upfattning av hans texter. Vet du det?
BLAD UR MIN TÄNBOK
sory ! Tämä oli lainattu Juhani Ahon suomennoksesta ja sanamuoto tietysti nykykieleen.
Alkuperäisteksti on mainitulta vuodelta.
Topeliuksen syntymäkodissa Uudessakaarlepyyssä käydessäni sain monia irtolehtiä tästä kirjasta, mutta mainittu kirja on itselläni juuri Juhani Ahon suomennoksena.
Tuosta lainausten käytöstä ja merkinnästä usein saan huomautuksia päivittäin ja siksi joskus jätän mainitsematta, mutta kysyttäessä pyrin kertomaan niin hyvin kuin osaan.
"ohranjyväköhän?"
Topeliuksen alkuteos on:
BLAD UR MIN TÄNKEBOK
Tutustuin antivariaattien tiedostoihin ja huomasin sitä olevan saatavilla sekä ruotsiksi että suomeksi aika edulliseen hintaan erilaisissa sidosasuissa.
Tein tuossa pienen keskustelunavauksen jossa myös Sakari Topelius eri muodoissaa ja eri kielillä haettavissa.
Sinulle tämä on varmaan tuttua?
tunteiden, järjen ja kirjallisen ilmaisun välillä on yhteys, jota ei ainakaan pitemmän päälle pysty peittelemään, vaikka yrittäisi teeskennelläkin.
wieniläismakeisia haluaisit maistaa?
Minusta musiikki ei tunne rajoja ja se on parhaiota maailman kansojen, kulttuurien, rotujen,
sukupuolten ja eri sukupolvienkin yhdistäjiä.
Hämmästellen kuuntelen joka vuosi nautinnolla Wienin sinfoniaorkesterin uudenvuoden kanserttia vuodesta vuoteen vähääkään kyllästymättä.
Näin luulen myös muitten satojen miljoonien tuntevan eri puolilla maailmaa.
ja monena vuonna aiemminkin uudenvuodenpäivän ihanaan Wieniläiskonserttiin. Saadappa olla joskus paikan päällä, se olisi jotakin.
Olisin lukenut, että sinne paikan päälle olisi suomestakin mahdollisuus päästä, vaikka vuosien jonotuksella.
ole hyvää sävelkorvaa. Ja sillä voi olla yhteys siihen, että runojen kyhäileminenkin ontuu.
Oopperoista olen kyllä joskus nautiskellut kun niitä sattuu tulemaan televisiosta. Niiden juonet käyvät minun tajuuni.
Mutta Mozart kuulemma tervehdyttää ja olen hiukan sijoittanut cd-levyihin, joilla hoidan sieluani.
Kun on eräässä "paperipainossa" kaksi nahkaa liki toisiaan niin se hillitsee kummasti mielihaluja.
Elävää musiikkia saan kuulla usein erään erinomaisen maailmallakin tunnustusta saaneen kamariorkesterin soittamana vain pienen kävelymatkan päässä. Vierailevina kapellimestareina ja solisteina saa myös tutustua
uusiin joskus tuntemattomiinkin mestareihin ja sävellyksiinkin.
Lasten kautta itse olen imenyt ja alkanut sisäistää musiikin nautintoja aikanaan kun heidät
soiton aakkosiin sain olla ohjaamassa.
Nautin suunnattomasti. Olen esittänyt joskus vertauksen, etten osaa tehdä hyviä huonekalujakaan, mutta tiedän millaisella tuolilla on hyvä istua ja sängyn, jossa näen hyviä unia.
mielihaluista ja niiden hillitsemisestä. Usein myös mielihalut toteutuvat, kun on aikaa ja mahdollisuuksia niiden toteuttamiseen.
Olemme itsekukin onnellisia saamistamme lukuisista musiikkimahdollisuuksista, ovat ne lähellä tai kaukana ulkomailla. Minäkin käyn lähellä kuuntelemassa,katselemassa, mutta myös hyvin kaukana aistimassa omia mielihalujani.
Kun haluaa paljon lisää tulee ennenpitkää tilanne, että pitä'ä luopua jostain jotta voi saada jotain haluamaansa.
Esimerkkinä; meillä on vain yksi aika, tämä hetki.
Miten käytän tämän hetken tulee väistämättä valinnan vaikeus; avaanko tietokoneen, jos avaan, mille sivustolle menen, jos menen ja katson Fuulan viestin niin jälleen valinta, vastaanko ja jos vastaan niin mitä vastaan vai jätänkö vastaamatta.
Jättäessäni tuon prosessin olen edelleen valintatilanteessa; menenkö jääkaapille, tai keittäisinkö päiväkahvit(Presidenttiä,Juhlamokkaa, CostaRicaa - äch!) tai ottaisinko jonkun kirjan lukeakseni.
Jos päädyn kirjaan niin taas valinta; luenko viimeksi lukemaani vai valitsenko uuden kirjan.
Saatan katsoa kaihoisasti ulos; lähdenkö puistoon kävelemään. menenkö bupiin oluelle, teatteriin vai....
Saatan olla joskus aasi, joka kuoli heinätukkojen väliin kun ei osannut päättää...
vastaan vaihtoehtojen vaihtelu.
Ihmisen sanotaan olevan tyytymätön omaan elämäänsä, noin suurin piirtein. Meillä on tosiaan tämä sama aika kaikilla, mutta toiset ovat tyytyväisempiä kuin toiset.
Sitä voitais ajatella vaihtoehtojen valintana, eli joskus voi lukea kirjaa, joskus mennä ulos, joskus juoda kahvia. Välttämättä ei tarvitse ajatella luopumisena, vaan asioiden rikkaina, monina vaihtomahdollisuuksina.
Et sinä tai kukaan muukaan aasi ole, mutta kaikki eivät ole niin spontaanisti tekevä valintojaan kuin toiset. Erilaiset elämäntilanteet ovat vielä muuttava monien valintoja.
Vastaan aloittamalla uuden keskustelun, koska ajattelen eräitten ongelmien ratkaisua.
Huomannet, että tänäänkin jopa 70 aloitin uuden keskustelun ajattelematta, spontaanisti kuten yleensä.
En osaa ajtella mitä teen - teen mitä ajattelen.
aloittamasi ketjun siellä 70 puolella, ihan ok.
Koska täällä on näitä palstoja runsaasti, mikä estää sinua sinnekin kirjoittamasta.
Matalaa profiilia pitävänä (viime vuonna) olen aistinut sellaista jonkinlaista kireää, toisille ilkeästi kirjoittavia kommentteja. Voin olla väärässäkin. Mutta koska en osaa vastata tyyliin "sitä saa mitä tilaa", olenkin ollut enempi lukijan ominaisuudessa.
Sinä saat tehdä jatkossakin tyylilläsi avauksia, koska ne kuuluvat sananvapauteen, mikä meillä kaikilla on.
Täältä ei ole enää pahemmin poistettu kirjoituksia, sen olisin pannut merkille.
En jatka keskustelua siellä muuten kuin tuolla aloittamallani. Olen kyennyt hillitsemään haluni puuttua kun muutamat katsovat sielläkin kaivella.
Jossain raja on oltava. Tunnen, että ongelma ei ole vain minussa tai saattaa olla niinkin, että se on muualla, mutta aina tarvitaan syntipukki.
Rakentavaan kesusteluun soisin päästävän kun on uusi vuosi alkamassa.
Koin kyllä tilaisuuden jälleen jäädä pois, mutta en ole milloinkaan edes "ennustajaeukkojen" antanutolla oikeassa - häjypoika kun olen !
Tungen nikkeineni tähän teidän väliseen keskusteluun omilla vähäpätöisillä taidoillani, mutta en viivy pitkään.
Olen tässä ihmetellyt minne aina niin mukavan tapaisesti kirjoittava Fuula oikein katosi.
Mainitsenkin vain, että oli kiva kun huomasin Sinun palanneen ja toivon että pysyt aktiivisesti mukana pidempäänkin.
Eihän käperrytä omaan mitättömyyteen. Liena, unohda ihmeessä "minä olen vain" mainitemisen.
Me saamme keskustella omana itsenämme täällä.
Juuri keskustelin eräästä ohjelmasta, joka juuri päättyi tv:ssä, että sinne on pesiytynyt kaikessa "kilpailu", joka on näillä palstoillakin eri nikkien ystävyytenä tai vihoina. Toisaalta raivotaan kun joku katsoo keskustelutilastoja ja tekee niistä jonkinlaista analyysia.
Minusta nuo luvut kertovat aina jotain.
Nokattain keskustellessa huomaa nopeasti eri asioita; kuunteleeko kumppani, onko ymmärtänyt, kiusaantunut jostain, nauttiiko, harmitteleeko, onko vapautunut, haluaako jatkaa jostain asiasta...
Täällä on rajoitetumpaa tehdä oikeita johtopäätöksiä keventämällä tlannetta kertomalla hyvän vitsin. Täällä joku itsestä harmiton voi harmittaa ja loukata toista sydänjuuriaan myöten...
Enemmän uskallusta tulla mukaan, kertoen, aloittaen uusilla mielipiteillä...
kukaan saisi olla vähäpätöisempi kuin toinen, jos toisillemme vastaillaan omilla tyylillämme. Etkä sinä tunge sen enempää kuin kukaan muukaan sekaan. Hyvin voit minun jutusteluihini tulla mukaan, vaikka missä keskustelussa olisin ja kenen kanssa.
Itselläni oli mennyt loppusyksy "suruinen ja traaginenkin", vielä kun joulu kaikkine muistoineen lasketaan mukaan, niin täytyy sanoa, että hyvä kun viime vuodesta päästiin tälle uudelle vuodelle.
Jossain olen tainnut kirjoittaakin, kuinka sisäisesti itse purkaudun runoja kirjoittamalla. Laittelen niitä aina silloin tällöin kevennykseksi tännekin, kun sopivalta tuntuu.
Eiköhän tästä päivästä ole hyvä jatkaa tällä jo tutuksi tulleella palstalla. Itse en oikein omi noita 70 ja 80 palstoja, kun ikäni on muutenkin mieluummin tuolla toisessa päässä kuin täällä yläpäässä.
Kiitos kirjoituksestasi. Kyllähän minä meinaan mukana täällä nyt olla ja ottaa kevätkeskusteluihin kantaa.
Tämä on todella uusi kokemus minulle.
Tarkoitukseni on todella ryhtyä oikeisiin puuhiin.
Tämä palsta keskusteluineen on lisännyt itseluottamustani. Sairauksistani huolimatta huomaan ainakin sormieni toimivan jotenkin näppäimistöllä.
Ajatukseni ovat omasta mielestäni alkaneet hieman osoittaa elon merkkejä vaikka tietänette, että
oven saranatkin narisevat käytön ja voitelun puutteessa.
Kenties pääsen rakentavampaan keskusteluunkin mukaan. Parempana keskusteluyhteytenä pidän kuitenkin sähköpostia ja ennenmuuta nokattain juttelua. Matkojen ja muiden esteiden vuoksi se on jäänyt aivan liian vähäiseksi.
Tuli oikein kyynel silmänurkkaan ystävällisestä vastauksestasi.
Mutta minä olen ikäni ollut "vain", enkä siitä yli koskaan pääsekään.
Sinun suurin vikasi on, että sanot olevasi "vain" - rohkeasti ja omana itsenä.
Usko huviksesi, sinulla on aivan varmasti muutakin kuin kaunis oma napa. Luulen, että minussakin on kuin eräs ystäväni aikanaan totesi:
"Pässinpäässäkin on hyviäkin paikkoja."
monelle tuovan uusia tuulia nämä keskustelut eri aiheineen.
Itseluottamus, kirjoitustaito, uusiin kirjoittajiin tutustuminen ovat tällekin vuodelle uutta meille kaikille.
Pitää kirjoittaa edelleen, niin sanavarastot ja lauseet voitelevat ominta sisintä sopivasti tässä talvessa.
Matkat ja monet muut asiat ovat usein esteinä, mutta kyllä tämä näinkin onnistuu näillä eväillä.
Piru on mestari luulen.
Kun päätän ruveta muuttamaan asioita tai tekemään jotain niin olkapäälle istuu mukava ja leppoisa kaveri ja sanoo:
"Aloita vaan - huomenna !"
on ihmistä vahvempi ja ovelampi, tiedäthän. Se usein houkuttelee meitä ties minne ja mitä tekemään.
Minkä voit tehdä tänään, älä jätä sitä huomiseksi.
Tuon toteuttaminen on taas toinen, kimuranttisempi ja "pirullisempi" tehtävä.
ei ole "vain" niin kohta on kun Hajupoika sanoo, että olet typerys, tyhmä kana, tollo....
Nimittelyasiaan vastaan vain, etten nimittele ellei siihen ole annettu kirjoittajain perusteltua syytä. Asiasta sanon suoraan eikä se tarkoita henkilöä ihmisenä.
Tänään on keskusteltu harvinaisen asillisesti kuten lukijakin voi todeta.
Poistojen myötä eilen ilmapiiri alkoi jo rauhoittua ja se on hyvä asia kaikille.
Viikko on vierähtänyt tuosta vuorokeskustelusta.
Aina enemmän ajattelen tämän palstan pirullisuutta. Vuosi alkoi mieluisissa keskusteluissa rauhanomaisesti tuolla varttuneempienkin puolella, jonne menin vain hyvää uutta vuotta toivottaakseni.
Vastaanotto häkellytti - toivotettiin tervetulleeksi keskustelemaan.
Ukkoskuuro salamoineen yllätti täysin - harmonia katosi hetkessä. Yllättäviä poistoja.Illan mittaan saimme pari hyvää keskustelutiimiä aikaan. Parhaita, mitä näillä palstoilla olen saanut kokea.
Arki paljasti karmean totuuden - sensori oli jälleen iskenyt. Siitä lähti kaikkien sota kaikkia vastaan. Täysin hedelmätöntä inttämistä -
todella pirullista. Opimmeko koskaan - tuskin.
Lukekaa tämä viestiketju. Antaisiko aihetta miettiä "kuihtuvia ajatuksia".