Isäni myi siskolleni kotitalomme äitimme kuoltua,en saanut penniäkään,nyt siskoni on myynyt talon eteenpäin,en ole saanut vieläkään mitään,miten tämä juridisesti on mahdollista?Sisko on "suosikkilapsi",minä en, vaan olen jostain syystä ns.musta lammas?
TÄMÄ
LUKEKAA
191872
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Lakiosuutta ei voi myydä.
Tässä yhteiskunnassa - oikeusvaltiossa, jossa yksi ihminen voi päättää tuomitakin toisen ihmisen tai riistää toisen omaa, on kaikki mahdollista.
Äskettäin tilasin 30 vuotta sitten tehdyt aviopuolison vanhempien perukirjat, jotka oli julistettu salaiseki ja ilmeni pesässä olleen rahaa ja puolisoni osaltakin oli verot maksettu, mutta koskaan emme saaneet edes perukirjoja nähtäväksi.
Miten on mahdolista, että ei edes verolappuja verottaja lähettänyt, mutta toisten perillisten on kyllä täytynyt pesä jakaa ja verot maksaa puolisonikin edestä. Kuka mahtoi viedä perintörahat?
Tämä kaikki kertoo, että pienen ihmisen seläntakana voi tehdä mitä vain. Lainvastainen toiminta hyväksytään joka virastossa ja jos oikeutta lähdet hakemaan, niin sitä ei sinulle riitä hakemallakaan.
ettei miehesi pankkitilillä ole rahaa, josta sinulle ei ole kerrottu?
Koneellani on aviopulosonikin tilit ja meillä ei ole salaisuuksia enää näillä vanhoilla päivillä.
Mitäänsanomaton neuvo. Jos vastaat, niin vastaa kunnolla (jos osaat)!
Jos talo oli isän nimissä, äidin kuolessa, saa isä tietenkin myydä asunnon kenelle haluaa.
Voit periä vain sen, minkä äitisi omisti.
Oliko vanhemmilla avioehto - testamentti - saitko perukirjan ?
Jos ei ollut avioehtoa, ei testamenttia, niin isäsi perii puolet äitisi jättämästä omaisuudesta ja te lapset toisen puolen.
Olet lakiosaperillinen ja sinun tulee tehdä ilmoitus lakiosan vaatimisesta kuuden kuuakuden sisällä äitisi kuolemasta. Jos oli testamentti (ilmenee perukirjasta) niin testamentti on annettava tiedoksi perillisille ja siitä alkaa kulua tuo kuusi kuukauta lakiosan vaatimiselle.
Selvitä kuitenkin kenen talo oli. Pyydä verottajalta äitisi perukirja. Ota yhteys lakimieheen ja asiasi selviää tai saat neuvoja mitä tehdä.
Annoin neuvoja pääsäännön mukaan, en tapauksesi mukaan. Tarkemmin asia pitäisi tuntea.
"Jos ei ollut avioehtoa, ei testamenttia, niin isäsi perii puolet äitisi jättämästä omaisuudesta ja te lapset toisen puolen " Huom ! Puoliso EI peri, jos on perillisiä.Lasketaan ensin pesän säästö ja jaetaan se kahteen osaan. Katsotaan paljonko tasinko on jne.
Ei ole aivan oikein sanoa, että äiti ei omistanut mitään. Äiti on varmaan hoitanut lapset, tehnyt työtä kodin ja miehen eteen. Sitten jo pitkän avioliiton päättymisen jälkeen katsottaisiin, että äiti ei omista mitään. Näin mutu tuntumalla äidin työlle on laskettava arvo jos sitä joku vaatii.
Maksullista asiantuntemusta tarvitaan!
Vai äidin työ pitäisi oikein erikseen hinnoitella? Johan on typerä ja kaukaa haettu idea.
Eiköhän isäkin ole kantanut ostoskasseja, leikannut nurmikkoa, tehnyt lumitöitä, korjannut autoa, tehnyt remontteja, kuskannut kakaroita lätkäharjoituksiin, huolehtinut perheen raha-asioista ja taloudellisesta hyvinvoinnista, maksanut talon, toiminut perheen rahoittajana jne...
Jos äidin kodin ja perheen hyväksi tehdylle normaalille jokapäiväiselle työlle on laskettava arvo, on silloin ilman muuta meneteltävä niin myös miehen tekemän työn osalta.
Korkeimman oikeuden ratkaisujen mukaan "ansan" mainitsemat seikat voivat olla merkityksellisiä puntaroitaessa puolisoiden yhteisen kodin omistussuhdetta. Aikaisemmin katsottiin "nimiperiaatteen" mukaisesti, että omistusoikeus kuuluu sille, jonka nimiin omaisuus on hankittu (aviopuolisoista siis yleensä miehelle). Vaikka tämän edelleenkin voidaan katsoa olevan pääsäännön, se ei kuitenkaan ole poikkeukseton. Omistussuhteella on merkitystä varsinkin silloin, jos puolisoiden kesken on voimassa avio-oikeuden pois sulkeva avioehto.
"voivat olla merkityksellisiä puntaroitaessa puolisoiden yhteisen kodin omistussuhdetta"
Ensinnäkin kysymys ei ole yhteisestä kodista, vaan kodista jonka omistaa mies. Mikäli koti olisi yhteinen, olisi paperitkin aikanaan tehty niin että se kävisi selvästi ilmi.
Toisekseen, normaalissa avioliitossa _molemmat_ tekevät täsmälleen yhtä arvokasta työtä perheensä hyväksi, joten mikäli puolisoiden tekemää työtä ja sen arvoa lähdetään määrittelemään ja arvioimaan, on huomioon otettava molempien tekemä työ ja aivan samalla tavalla molempien on saatava siitä asianmukainen hyvitys, eikä vain pelkästään äidin.
Älä viitsi jankuttaa kun et ymmärrä mistä on kyse!
Puristi esiin tuoma näkökohta on saanut kannatusta niin oikeuskäytännössä kuin oikeuskirjallisuudessakin. En tosin muista nyt olisiko se ulottunut aivan puolisoiden omistussuhteisiin saakka siten, että miehen nimissä oleva omaisuutta olisi katsottu yhteiseksi tällä perusteella. Nykyisen osituksen sovittelusäännöksen nojalla voidaan kuitenkin osituksessa ottaa huomioon tälläisia seikkoja. Jos esim. vaimo on ollut koko avioliiton ajan lapsia hoitamassa kotona ja mies on ansainnut rahat kotitalouteen, joilla rahoilla sitten on hankittu perheen asunto tai muutakin omaisuutta yksin miehen nimiin, voidaan ositusta kohtuullistaa niin, että vaimo saa sovittelun tuloksena suuremman tasingon kuin, mitä hän muuten olisi oikeutettu saamaan (esim. avio-oikeuden poissulkevan avioehtosopimuksen vuoksi).
>Toisekseen, normaalissa avioliitossa _molemmat_ tekevät täsmälleen yhtä arvokasta työtä perheensä hyväksi<
Avioliittoja on niin monenlaisia. Joissakin vaimo edelleen hoitaa kotiäitinä lapsia ja mies tuo rahat kotiin.
Vaimon lastenhoito ja muu toiminta kotona voi tulla otetuksi huomioon osituksen sovittelussa, kuten toteat. Ainakin yhdessä KKO:n ratkaisussa (KKO 1986 II 103)vaimon toiminnalle kotona on - ei pelkästään, vaan muun ohessa - annettu merkitystä myös yhteisessä käytössä olleen, miehen nimiin hankitun asunnon omistusoikeudesta päätettäessä.
"Rakentamista on rahoitettu myös A:n ja B:n yhteisesti ottamilla lainoilla."
Kuten sanoitkin, kotona tehty työ (tai edes miehen firmassa tehty työ) ei missään tapauksessa ollut pääosassa, vaan korkeimmassa oikeudessa pystyttiin lopulta jotenkuten osoittamaan, että kiinteistöä oli rahoitettu osaksi myös yhteisellä lainalla, jonka hoitamiseen vaimo (B) oli osallistunut.
Mielenkiintoista olisi ollut mikäli yhteisiä lainoja ei olisi ollut ja vaimo olisi vaatinut osuutta pelkästään kotitöihin vedoten. Epäilen että korkein oikeus olisi päätynyt täsmälleen samaan tuomioon kuin alemmatkin oikeusasteet, eli hylännyt kaikki B:n vaatimukset.
Jotakin tällaista hämärästi muistelin. Nyt tämän sovittelusäännöksen tultua avioliittolakiin saattaa nämä vanhat ennakkopäätökset koskien omistusoikeutta kuitenkin olla menettäneet merkityksensä. Mutta ehkä joissakin tapauksissa edelleenkin mahdollista, jos sovittelulla ei voida päästä oikeudenmukaiseen lopputulokseen.
Tarkista verottajalta tai kiinteistön kaupan tehneeltä onko talo maksettu. Isäsi kuoleman jälkeen olet varma lakiosaperillinen. Jos silloin ilmenee, että sisaresi on saanut isältäsi suosiolahjaa, niin se otetaan vaatimuksestasi huomioon perinnönjaossa.
Nimimerkkien "ansa" ja "tallella" vastauksissa on asiaa. Tilanne on sen verran mutkikas, että sinun on viimeistään heti isäsi kuoltua syytä ottaa yhteys asiantuntijaan oikeuksiesi selvittämiseksi.
Mitä kotitalon myymiseen tulee, tilanne on erilainen sen mukaan, oliko kiinteistön lainhuuto pelkästään isällä vai molemmilla vanhemmillasi.
Jos isäsi on yksin omistanut talon, joka oli puolisoiden yhteisenä kotina, hän olisi vaimonsa eläessä tarvinnut myymiseen vaimon kirjallisen suostumuksen. Puolison kuoltua tämä suostumus olisi tarvittu vaimon kuolinpesän osakkailta eli molemmilta lapsilta. Kauppa kuitenkin pätevöityy, ellei moitekannetta ole nostettu kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun ko. luovutuksesta on saatu tieto.
Jos taas kiinteistön lainhuuto oli molemmilla puolisoilla, isäsi ei ole voinut myydä vaimovainajansa osuutta; siihen on tarvittu kuolinpesän osakkaiden eli sinunkin myötävaikutuksesi. Jos kuitenkin äitisi oli testamentilla määrännyt jäämistönsä omistusoikeuksin leskelle, ja jos sanottu testamentti on saanut lainvoiman, isäsi on voinut yksin myydä koko kiinteistön. Testamentin lainvoimaisuus edellyttää, että siitä on annettu sinulle oikeaksi todistettu jäljennös, etkä kuudessa kuukaudessa tiedoksiannosta lukien ole nostanut testamentin moitekannetta. Samassa ajassa sinun olisi myös tullut esittää lakiosavaatimuksesi äidin jäämistöön, ellei lakiosuutta ollut äidin testamentissa sinulle määrätty. - Jos talo siis oli molempien vanhempiesi nimissä eikä äidiltä jäänyt edellä mainitun laista testamenttia, isä ei ole voinut yksin myydä taloa sisarellesi.
Ellei äidiltä jäänyt (lainvoiman saanutta) testamenttia, voit halutessasi vaatia osituksen ja perinnönjaon toimittamista äitisi jälkeen heti. Kun isäsi on myynyt kotitalon, hänellä ei nimittäin ole enää turvanaan yhteisen asunnon jakamattomuussuojaa. Jos tilanne on se, että isäsi oli aikanaan omistanut yksin talon, sinun ei ehkä kuitenkaan kannata vaatia ositusta isäsi eläessä, leskellä kun on siinä tapauksessa, että hänellä on enemmän omaisuutta kuin oli vainajalla, turvanaan ns. lesken tasinkoprivilegio, mikä tarkoittaa sitä, että leski voi osituksessa kieltäytyä tasingon maksusta vainajan perillisille. Kuten jo sanoin, asiat ovat siksi mutkikkaita, että sinun on parasta kysyä neuvoa alan asiantuntijalta.