Taas vuosi vaihtui. tuntuu haikealta. jälleen kerran mä yritän toivoa, että tästä vuodesta tulisi jotain minullekin. tiedän ettei tule.
En mä halua valittaa. viime vuosikin oli positiivisesti ajatellen hyvä. Sitä vain toivoisi jotain enemmän. Jotain pysyvää ja syvempää.
Mutta vuodesta toiseen mä irtaannun yhä enemmän ja enemmän tahtomattani ihmisistä ja asioista joita minä rakastan. Mä olen erillinen palanen, joka ei sovi kenenkään peliin.joskus tahtoisi pystyä parempaan.Aina joutuu vain vakuuttelemaan. itselleen. ja muille.
Eivätkä ihmiset muutu tai ota opikseen vaikka kuinka toivoisin.en minäkään. Joka vuosi samat ihmiset repivät auki mun arpeutumaan päässeet haavani,joka kerta ne tahtomattaan nakertavat taas uutta aukkoa mun sydämeeni. mä pelkään niitä mä rakastan niitä Mä luotan niihin Mä vihaan niitä. ja ne satuttaa mua.
Viime vuonna mä tutustuin moniin upeisiin ihmisiin.uusiin ihmisiin.kiinnyin heihin heti,kuten minulla on tapana.hyvin pian kuitenkin sain taas huomata miten osa heistä haluaa kuitenkin vain leikkiä mulla. se poika,ihminen jota aloin pitää kaverinani,johon aloin ihastua vaikka onnistuinkin sen hyvin kieltämään jopa itseltäni. mä tahdoin pitää sen kaverinani.
sekin oli kai liika vaadittu.vaikken itse aiheuttanut mitään se poika sotki meidän välit. leikkimällä mulla ja mun tunteilla,,,tuskin se itse tunsi niin kuin väitti tuntevansa.mä en ymmärrä. nyt meidän välillä on vain se painava vaivautuneisuus.ja silti mä näen sitä,tahtoisin antaa sille anteeksi sen paskanjauhamisen, tahtoisin luottaa, olla ystävä.
miksi mä itse annan muiden satuttaa mua.
anteeksi, teidän on tätä turha lukea, kukaan ei käsitä, eikä tarvitsekaan. mutta pitkästä aikaa sain itsestäni ulos sen mitä etsin.
En mä halua valittaa. viime vuosikin oli positiivisesti ajatellen hyvä. Sitä vain toivoisi jotain enemmän. Jotain pysyvää ja syvempää.
Mutta vuodesta toiseen mä irtaannun yhä enemmän ja enemmän tahtomattani ihmisistä ja asioista joita minä rakastan. Mä olen erillinen palanen, joka ei sovi kenenkään peliin.joskus tahtoisi pystyä parempaan.Aina joutuu vain vakuuttelemaan. itselleen. ja muille.
Eivätkä ihmiset muutu tai ota opikseen vaikka kuinka toivoisin.en minäkään. Joka vuosi samat ihmiset repivät auki mun arpeutumaan päässeet haavani,joka kerta ne tahtomattaan nakertavat taas uutta aukkoa mun sydämeeni. mä pelkään niitä mä rakastan niitä Mä luotan niihin Mä vihaan niitä. ja ne satuttaa mua.
Viime vuonna mä tutustuin moniin upeisiin ihmisiin.uusiin ihmisiin.kiinnyin heihin heti,kuten minulla on tapana.hyvin pian kuitenkin sain taas huomata miten osa heistä haluaa kuitenkin vain leikkiä mulla. se poika,ihminen jota aloin pitää kaverinani,johon aloin ihastua vaikka onnistuinkin sen hyvin kieltämään jopa itseltäni. mä tahdoin pitää sen kaverinani.
sekin oli kai liika vaadittu.vaikken itse aiheuttanut mitään se poika sotki meidän välit. leikkimällä mulla ja mun tunteilla,,,tuskin se itse tunsi niin kuin väitti tuntevansa.mä en ymmärrä. nyt meidän välillä on vain se painava vaivautuneisuus.ja silti mä näen sitä,tahtoisin antaa sille anteeksi sen paskanjauhamisen, tahtoisin luottaa, olla ystävä.
miksi mä itse annan muiden satuttaa mua.
anteeksi, teidän on tätä turha lukea, kukaan ei käsitä, eikä tarvitsekaan. mutta pitkästä aikaa sain itsestäni ulos sen mitä etsin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
niin..et ole ainut..minustakin tuntuu tosi haikeelta ku vaihtui vuosi..joka uusi vuosi sitä toivoo,että ensi vuosi olisi parempi..mutta..ei ole!ja nyt seuraava vuosi tulee olemaan todella surullinen ja haikea..=(! koska..poika..johon olen ihastunut..lähtee pois samasta koulusta ja jatkaa omaa elämäänsä..muualla..kaukana. tuntuu todella surulliselta aatella,että enää ikinä me ei vaihdettaisi katseita eikä hymyjä..en välttämättä enää koskaan näkisi häntä!=( hän on liian hyvä ollakseen totta. se päivä,jolloin hän lähtee pois samasta koulusta tulee olemaan maailman surullisin päivä..silloin saatan nähdä hänen ihanat,kiltit,ystävälliset silmät viimeisen kerran..ja hän katsoisi minua ja hymyilisi minulle viimeisen kerran!=( (jos tekee niin) se tuntuu pahalta. koskaan ei olla juteltu..mutta luulen että hänellä ei ole mitään minua vastaan..tämä seuraava puolivuotta minun täytyy käyttää harkiten..ei ole enää aikaa tuhlattavaksi.jos siis aion joskus hänet saada.tuntuu niin yksinäiseltä ajatella sitä..ihan kuin jotain,jotain hyvin tärkeää puuttuisi.niinhän se on. ahdistaa se ajatus.ja kun kaverit hokevat että pitäisi toimia ja äkkiä ja että ei ole aikaa enää paljon..niin se ahdistaa minua.
minäkin olen muutama vuosi sitten ollut melkein samassa tilanteessa, Enkä tehnyt asialle mitään. Olisi pitänyt, ehkä. koskaan mitään hän ei tapahdu itsestään,,ehkä juuri itseään onkin niin vaikea saada liikkeelle. saattoi minulla olla kyllä silloin niin, etten olisi ollut valmis.
Aika kuluu ja vuodet vierii. joillakin elämä pysyy aina samanlaisena jotkut tekevät jotain sen eteen,toisilla kaikki vain tapahtuu. tsemppiä sulle. äläkä nyt kuitenkaan kovin paljon stressaa itseäsi. Teet niin kuin sinusta tuntuu.
no kiitos vaan mitä sanoit!(päivänsäde) niinhän se on,että itseä on vaikea saada liikkeelle..olen vieläpä niin ujo kaikenlisäksi..pitää tässä nyt katsoa mitä tekis..