No joo...
Tää nyt ei oo mikään tällänen varsinainen rakkausmurhe, mut osana tässäkin on rakkaus.
Mä oon 20 vuotias tyttö täältä Pk-seudulta. Tuntuu että kaikki menee aina vaan pieleen... Joka helvetin asia mihin ryhdyn !
Ensin kundi jätti 3,5 vuoden jälkeen, pian puol vuotta sitten, ilman mitään selityksiä. Olen yrittänyt pyytää häntä takaisin, mut ei tuu kuulema, koska ei oo (kai) rakastanut mua koskaan oikeesti.
En uskalla / voi luottaa keneenkään miespuoliseen olentoon, tuntuu että kukaan ei ota mua vakavasti. Mä oon kai yksinkertasesti niin kauhee ihminen ettei mua vaan voi rakastaa !
Yks kundi kiinnostu musta, mut mä en jaksa sellasta et toinen on ku joku helvetin kultanennoutaja ja tottelee mua... Eikä muutenkaan... Mua rupes ahdistamaan kun se kundi alko selittämään mulle et on vähän kiinnostunu musta... Tein hänelle selväks et mun on "hyvä" olla yksin ja kai se tajus sen...
Viikonloput menee (perjantai- ja lauantai-illat) baarissa ryypätessä. Onneks ei sentä krapulaa tuu kovinkaan helposti...
Nyt olen yrittänyt tsempata ja kävin autokoulun ja inssi meni eilen toisen kerran pieleen. Kolmas yritys on ens maanantaina.
Vituttaa ku kaikki mihin ryhdyn menee aina vaan pieleen... En muista millon olisin viimeksi tuntenu onnistumisen iloa... Enkä usko että seuraavaa onnistumista kovinkaan nopeesti tulee...
Kertokaa miten jaksan eteenpäin... Nyt olen jo niillä rajoilla etten enää kauaa yksinkertasesti jaksa tätä paskaa !
Tää nyt ei oo mikään tällänen varsinainen rakkausmurhe, mut osana tässäkin on rakkaus.
Mä oon 20 vuotias tyttö täältä Pk-seudulta. Tuntuu että kaikki menee aina vaan pieleen... Joka helvetin asia mihin ryhdyn !
Ensin kundi jätti 3,5 vuoden jälkeen, pian puol vuotta sitten, ilman mitään selityksiä. Olen yrittänyt pyytää häntä takaisin, mut ei tuu kuulema, koska ei oo (kai) rakastanut mua koskaan oikeesti.
En uskalla / voi luottaa keneenkään miespuoliseen olentoon, tuntuu että kukaan ei ota mua vakavasti. Mä oon kai yksinkertasesti niin kauhee ihminen ettei mua vaan voi rakastaa !
Yks kundi kiinnostu musta, mut mä en jaksa sellasta et toinen on ku joku helvetin kultanennoutaja ja tottelee mua... Eikä muutenkaan... Mua rupes ahdistamaan kun se kundi alko selittämään mulle et on vähän kiinnostunu musta... Tein hänelle selväks et mun on "hyvä" olla yksin ja kai se tajus sen...
Viikonloput menee (perjantai- ja lauantai-illat) baarissa ryypätessä. Onneks ei sentä krapulaa tuu kovinkaan helposti...
Nyt olen yrittänyt tsempata ja kävin autokoulun ja inssi meni eilen toisen kerran pieleen. Kolmas yritys on ens maanantaina.
Vituttaa ku kaikki mihin ryhdyn menee aina vaan pieleen... En muista millon olisin viimeksi tuntenu onnistumisen iloa... Enkä usko että seuraavaa onnistumista kovinkaan nopeesti tulee...
Kertokaa miten jaksan eteenpäin... Nyt olen jo niillä rajoilla etten enää kauaa yksinkertasesti jaksa tätä paskaa !
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itselläni on sama tilanne, nimittäin usean vuoden yhdessäasumisen jälkeen tuli ero ja nyt opettelen hiljalleen elämään yksin ja itseäni varten. Kyllä masennus iskee välillä ja tuntuu että mikään ei suju, mutta en siltikään vaihtais nykytilannetta siihen että olisin jonkun kanssa joka ei ole mua varten. En halua olla kenenkään kanssa vaan siksi etten olisi yksin. Suhteen pitää tuntua oikealta ja hyvältä, ilman pakkopullan tai vaivaantuneisuuden tuntua.
Uskon toki rakkauteen vielä, mutta menee vielä oma aikansa ennenkuin olen valmis siihen. Kyllä sen tietää sitten kun se kohdalle sattuu.
Nyt voin keskittyä omiin harrastuksiini ja juttuihini, ei tartte selitellä kellekään mitään, voin tehdä just mitä itse haluan ja miten haluan. Kun sen vapauden tajuaa, se on upeaa! Suosittelen jokaiselle, ennenkuin lähdette uuteen suhteeseen juuri edellisen päätyttyä, kokeilemaan omaa, itsenäistä elämää vailla toisen ihmisen mielipiteitä ja näkemyksiä välittömässä läheisyydessä. Tutustuminen itseensä voi antaa paljon!
niimpä niin...!mulle on käyny samalla lailla...jätkä jätti monen vuoden seurustelun jälkeen aivan ilman mitään syytä.Se tuntu musta jo tarpeex pahalta mutta ei...jätkä ilmotti ettei oo koskaan ees rakastanu mua...vaikka kihloissa oltiin.Nyt se sit vaan haukkuu mua koko ajan ja valittaa kuinka paska ihminen mä oon.Oon pilannu sen elämän jne...!Masentaa...
se "kultainen noutaja"
sinä vaan olet kapakoissa hilluja
kantsis muuttaa tyyliä
elämässä on osattava rauhottuakin
Arvaa onko mua elämä potkinut. No on.
Mä tiedän et mulla on huono luottamus itseeni, mä
epä onnistun kaikessa. Se ei kuitenkaan ole
kaatanut mua. Mulla ei oo kaveri suhteet koskaan
onnistunut, koulu meni päin helvettiä. Mutta
silti oon vaan jaksanut. Mä tiedän minkalaista on
olla masentunut, olla koulukiusattuna ja niin
edes päin. Seurustella oon yrittänyt mutta nekään
ei oo onnistunut. Mutta silti oon tässä.
Kannattaa hakee apua ulko puoliselta. Mä ite oon
käynyt jo kaks vuotta spykologilla ja oon ollut
hullujen huoneella. Ei ne mitään pahoja paikkoja
oo. Ei ainaskaan mun mielestä.