Moikka kaikki täällä käyvät!
Kyselisin apua ongelmaani,sillä seurustelen tytön kanssa ja väliä meillä on satakunta kilometriä.
Onko muilla vastaavaa ja onko suhde "tuottanut" tulosta? Molemmilla on opiskelut alussa ja on selvää,että emme tule asumaan samalla paikkakunnalla 3-5vuoteen? Onko tällainen seurustelu kaiken vaivan arvoista? Asiallisia kommentteja kiitos!!
Kyselisin apua ongelmaani,sillä seurustelen tytön kanssa ja väliä meillä on satakunta kilometriä.
Onko muilla vastaavaa ja onko suhde "tuottanut" tulosta? Molemmilla on opiskelut alussa ja on selvää,että emme tule asumaan samalla paikkakunnalla 3-5vuoteen? Onko tällainen seurustelu kaiken vaivan arvoista? Asiallisia kommentteja kiitos!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itselläni oli tyttöystävä, joka asui - sanotaan liian kaukana minusta - n. 100 km päästä kotikaupungistani. Alku kukoisti ja kaikki näytti hianolta, vaikka näimmekin vain viikonloppuisin. Lopulta tämä lopulta johti siihen, että petin tyttöystävääni eri naisten kanssa, kunnes minun oli tunnustettava tekoni ja se oli ohi. No, empä kaipaa takaisin matkan, ehkä muunkaan asian vuoksi siihen suhteeseen.
Mulla oli kaukosuhde.. Se toimi n.5-6kk ja sitte lopahti.. Mun kokemus on se, et kaukosuhteet ei kestä.. Mutta joillain tietenkin se kestää.. Riippuu henkilöist.. Teidän pitää vaan rakastaa toisianne ja yrittää kestää sen välimatkan tuottaman tuskan.. Mut onnea.. Sä tuut tarvisemaan sitä, ettei käy samalla tavalla kuin mulle..
Eihän satakunta km ole matka eikä mikään.Junat linkit,puhelimet on keksitty.Kaikilla ei kauko suhteet pelaa, itelläni ei lähi suhteetkaan.Mutta sitä ei tiiä ennen ku kokeilee.Mä seurustelin miehen kanssa, joka asu 450km päässä, mutta se ei toiminu.Mutta tiedän pareja joilla toimii.
Se ei palaa joka pelkää!!!
Seurustelin vasta tyypin kanssa joka asui noin 500 kilsan päässä.Hän muutti sinne kylläkin kesken seurustelumme että tilanne oli hieman eri. suhde kaatui kuitenkin myöhemmin hän oli jo muuttanut takaisin mutta mennyt inttiin kylläkin.Mutta mun tunteet muuttu sisarellisempaan suuntaan enkä voinut jatkaa suhdetta parisuhteena.
nyt kuitenkin suunnittelen suhteen aloittamista ihmiseen joka asuu ties kuinka kaukana tuolla etelässä. varmasti tulee enemmän kuin se 500 kilsaa.Ja vaikka tiijän kuinka tuskasta se välillä on niin kun tiijän kuinka ihana tää ihminen on niin haluaisin yrittää.
Kasvattaa se ihmistä, olemaan kärsivällinen ja uskollinen eri tavalla kuin että on mahdollisuus seksiin esim joka päivä. riippuu niin ihmisestä mitä kaipaa. Mutta vaikka paljon etäsuhteita kaatuu niin ei se voi johtua pelkästään matkasta koska kaatuu "lähisuhteitakin" että suosittelen lämpimästi,eihän sitä koskaan tiedä..
mutta jos muita kivoja kamuja
tulee eteen "livenä" niin sitten se
suhde koetellaan
Seurustelen tällä hetkellä, ja poikaystäväni asuu 250 km:n päässä. Ja meillä toimii loistavasti.
Mutta kaikilla ei kaukosuhde toimi. Luottamus pitää olla molemmin puoleinen, ja että rakastaa toisiaan todella. Että näin.
moi.mullaki on kauko suhde yhen pojan kaa.Se asuu Varkaudes ja mä Vantaal.Et meil on TOSI monta km meijän välillä.Nyyyyyyh...:(mä tiiän miltä susta tuntuu...
Olen seurustellut noin 1½ vuotta, niin että minun ja poikaystäväni välillä on noin puoli
Suomea. Kyllä se onnistuu! Pisin tauko ettei nähty on ollut 4 kuukautta ja silloin teki kyllä
tiukkaa. Mutta nykyään nähdään parin kuukauden välein talvisin, kesällä useammin.
Varoituksena voisin sanoa että puhelinlaskut kasvaa tosi helposti tosi isoiksi... Toisaalta
puhelujen ansiosta oppii puhumaan toisen kanssa melkein mistä vain. Meillä juttua
yleensäkin auttaa se, että voimme täysin luottaa toisiimme.
Olen seurustellut noin 1½ vuotta, niin että minun ja poikaystäväni välillä on noin puoli
Suomea. Kyllä se onnistuu! Pisin tauko ettei nähty on ollut 4 kuukautta ja silloin teki kyllä
tiukkaa. Mutta nykyään nähdään parin kuukauden välein talvisin, kesällä useammin.
Varoituksena voisin sanoa että puhelinlaskut kasvaa tosi helposti tosi isoiksi... Toisaalta
puhelujen ansiosta oppii puhumaan toisen kanssa melkein mistä vain. Meillä juttua
yleensäkin auttaa se, että voimme täysin luottaa toisiimme.
Olen seurustellut noin 1½ vuotta, niin että minun ja poikaystäväni välillä on noin puoli
Suomea. Kyllä se onnistuu! Pisin tauko ettei nähty on ollut 4 kuukautta ja silloin teki kyllä
tiukkaa. Mutta nykyään nähdään parin kuukauden välein talvisin, kesällä useammin.
Varoituksena voisin sanoa että puhelinlaskut kasvaa tosi helposti tosi isoiksi... Toisaalta
puhelujen ansiosta oppii puhumaan toisen kanssa melkein mistä vain. Meillä juttua
yleensäkin auttaa se, että voimme täysin luottaa toisiimme.
älä missään nimessä rupea liiaksi pohtimaan
välimatkaanne...........jos kumpikin luottaa 100%
toisiinsa ei rakkaudelle pitäis olla mitään
esteitä!! olen itse samassa tilanteessa,kolmas
vuosi menossa....monet itkut on itketty,mut on
tää sen arvosta-päivääkään en vaihtas pois!!
luota ittees ja omaan sydämees....jos kumppanis
tuntuu mageelta ja oikeelta,teiän on hyvä olla
kahestaan,kaikki toimii hienosti niin......jatka
vaan rohkeesti!! älä kuuntele muita,sä päätät
elämästäs!!sä pärjäät hienosti,onnea matkaan.