Mä en luota oikeestaan kehenkään täysin. En ns.
jätkääni enkä ystäviini... Mikä neuvoksi??? Järki
kyl sanoo et miks ne valehtelis tms. mut ei sit
kuitenkaan... Hankaloittaa omaakin elämää.
jätkääni enkä ystäviini... Mikä neuvoksi??? Järki
kyl sanoo et miks ne valehtelis tms. mut ei sit
kuitenkaan... Hankaloittaa omaakin elämää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mullakin on todella pahoja vaikeuksia luottaa
keneenkään...
Mut jätettiin 3,5 vuoden jälkeen valehdeltiin
ties kuinka kauan että rakastettiin jne...
Mä olen kokoaika "varpaillani" kaikkien ihmisten,
varsinkin kundien suhteen ja tuntuu että
aiheestakin... =(
Mä en tiedä voinko enää koskaan luottaa
keneenkään saatika sitten rakastaa...
Eli jos yhtään lohduttaa et ole ainoa, joka ei
voi luottaa !!!
mä en pysty luottamaan jätkiin! yks jätkä leikki
mulla monta vuotta. me ei oltu yhes mut se oli
mun hyvä ystävä ja mä sit rakastuin siihen ja se
halus vaan leikkiä. se jätti ison arven ja
epäilyksen. mä kyl oon yhen mun toisenki ystävän
kans saanut välit poikki kun ihastuin siihen.
enää mä en uskalla päästää ketään lähelleni. en
osaa mitä sun pitäs tehdä koska ite en tee
mitään. mulla on yks tosi hyvä ystävä siis jätkä
mut sekin saa aina välillä vakuutella mulle et se
ei lähe mihinkää eikä loukkaa mua. se kyl
ymmärtää mun tilanteen. mä vaan toivon et sä
oppisit luottamaan niin toivon ittestänikin!
pärjäile!
joo et oo ainut sama ongelma mulla...:(
Mitäköhän me ihmiset, jotka emme voi luottaa
keneenkään voisimme tehdä, että oppisimme
luottamaan taas edes johonkin ???
On ihan lohduttavaa huomata etten todellakaan ole
ainoa, joka ei voi luottaa keneenkään...
Varsinkaan miespuoliseen olentoon...
Mistä sais lisää luottamusta... ???
Tässäpä on ratkaisu: Jos ei todellakaan ole
ketään johon voisi luottaa , olisi jo aika
tutustua johonkin henkilöön paremmin. Ja jos
kaveripiirissäsi ei ole ketään luotettavalta
vaikuttavaa, niin voihan sitä aina etsiä uusia
ystäviä. Ja jos ei sekään auta niin sitten vaikka
siskolle/veljelle puhumaan. Mutta jos ei satu
olemaan sisaruksia niin meneppäs puhumaan vaikka
äidillesi. Jos asia on henkilökohtainen niin
tuskinpa äitisi menee juoruamaan siitä
kenellekkään. Omaa lastaan siinä vain saisi
hävetä ... jos asia on häpeämisen arvoinen! Jos
ei mikään noista vaihtoehdoista käy niin on vain
opittava elämään sen asian kanssa , ellei keksi
asiaan parempaa ratkaisua! Minullakin on jo monta
luotettavaa ihmistä jolle voin kertoa omat
salaisuuteni ja henkilökohtaiset asiani. Ja eipä
ole vielä kukaan kertonut eteenpäin!!!!
lähetään eka siitä että mulla oli jätkäkaveri
joka petti mua kerran jos toisenkin...no ne mä
annoin sille anteex koska kuvittelin rakastavani
sitä.meil mani jonki aikaa ihan hyvin.mutta yx
viikonloppu kun olin isäni luona kaupungissa oli
tämä mun jätkä juomassa ja hän petti mua parhaan
kaverini kanssa!!!sitä en vouinut todellakaan
antaa enää anteexi ja meillä meni sitten
poikki.kavereita olemme vielä sen
entisen "bestikseni" kanssa.....ja jätkän kaa
kanns...siihen kyllä pystyy luottamaan jos sille
esim.kertoo jotain,mutta muuten luottamus on
mennyt totaalisesti jokaiseen
jätkään...tapauksesta on noin puoli vuotta enkä
ole sen jälkeen alkanut kenenkään kanssa koska en
joka tapauksessakaan voisi millään tavoin luottaa
keneenkään...ja eikös suhteen pitäisi olla
luottamuksen perusta????kysyn vaan......
Runo:eräät väittävät että muilla planeetoilla on
mahdotonta elää....mutta ei se ole helppoa
täälläkään!!!!!!!
mun ongelma olis sellanen,et mä oon rakastanu
samaa jätkää kohta kaks vuotta.se on aina välil
lupaillu kaikennäköstä,ja mä oon aatellu et
tosirakkaus kestää ja että kyllä se vie huomaa
mut..pari kertaa mä oon ollukki sen kans,,se oli
ihanaa.vaik tää jätkä ei ollukkaa sellanen ku
olin kuvitellu,tai se oli muuttunu aika paljo.
noh nyt mä olen tajunnut et mun täytys päästää
irti siitä jätkästä.jos se enää mitn
hyödyttää,sillä mä en pysty luottaan enää
kehenkään.mä uskoin kaikki mitä se jätkä
lupas,vaik mä oisinki tienny et ei se mua
rakasta,mut silti mä uskoin koska halusin uskoa!
tyhmää!!!
nyt mulla on menny välit poikki mun bestiksen
kans..sekin varmaan sen takia et mä en voinu
luottaa siihen,vaik mä kuin olisin halunnu,se oli
tosiaan ihanin ihminen maan päällä.ja nyt kun oon
menettäny senki ni mun on vaan vielä vaikeempi
luottaa ihmisiin....
tää kaikki on mun syytä,mut en voi sille mitään
että must tuntuu niinku et kaikki haluis vaan
udella multa kaikki mun asiat,,ja sit jättää mut
yksin itkemään..
antakaa mulle jotain tosi hyviä neuvoja!!
vielä sellanen juttu et mä oon tavannu yhen tosi
ihanan jätkän,ja se n kertonu ku me ollaan
soiteltu et se on muhun "ihastunu"...nii sellast
vaa et miten mä voisin olla pilaamatta tätäkin
juttua sillä että en voi luottaa.
joku sano et aika näyttää..
onks se nii??