en tiedä mitä teen.. eikä tämä ole välttämättä oikea palsta, mutta kerronpa nyt kuitenkin.. seurustelin kesällä erään ihanan tytön kanssa, mutta erosimme parin kuukauden päästä, kun hän kertoi, että ei ole valmis seurustelemaan ja yms. mutta ennen joulua hän otti yhteyttä ja aloimme taas keskustella "henkeviä" ja hän sanoi, että oli muuttunut ja tiesi mitä toisiaan haluaa. tapasimme joulun jälkeen ja olimme yhdessä peräti päivän... jonka jälkeen hän sanoi, että voisimmeko olla vain ystäviä ja tapailla välillä ja olla yhteyksissä. tämä tieto järkyttää.. hän sanoo, että pitää minusta ja olen mukavin poika kenet on koskaan tavannut, mutta tuntee olonsa "ahtaaksi", jos seurustelee ja yms. en tossiaan tiedä mitä tehdä.. en haluaisi jäädä mitenkään roikkumaan ja enpä oikeen tiedä tulevaisuudestakaan.. pitäisikö vain unohtaa hänet vai mitä teen..? kiitos jo etukäteen..
surullinen tarina
pikku A
7660
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
olla pelkkä ystävä sen kanssa? Tiedän omasta kokemuksesta, että se ei aina omien tunteiden takia onnistu..
Mut kavereitahan ei oo ikinä liikaa, joten jos se on sen arvonen, niin pysy sen ystävänä. Mut älä ala säätää sen kanssa mitään intiimimpää, jos se ei kerta osaa vielä päättää mitä se haluu elämältä, voi olla että joudut pettymään...
ystäviä ei ole koskaan liikaa...
Mut jos et pysty olee sille vaan ystävä ni kerro se sille ja unohtakaa toisenne...
...inhottavaa myöntää, mutta mä olen just tollanen tyttö, joka tuntee olonsa ahtaaksi esim. seurustelun aikana tms. Mä olen pari kertaa yrittänyt olla suhteessa, mutta ne aina kaatunut siihen, etten kestä sitä... hmm.. tavallaan velvollisuutta. Mutta heti, kun ei ole mitään vakavampaa, tai jos vaan jättää sanan "seurustelu" pois niin homma toimii. En sitten todellakaan tiedä, mistä moinen johtuu... ehkä se on vaan sitä, ettei ole valmis luopumaan vapaudestaan, who knows?
Itse asiaan: se mitä, sun tulisi tehdä...
Ensinnäkin älä tule liian lähellä. Anna tytön ymmärtää, että on ok, että olette vaan kavereita...Koska ajan mittaa, teidän ystävyys saattaa hyvinkin kääntyä rakkaudeksi ja tavallaan saat luvan tulla tytön reviirille jne. Asiaa on hyvin vaikea selittää, ja arvaa onko se ärsyttävää myös toisesta osa puolesta; eli siis minusta tai sinun tytöstäsi. Sillä ainakin minä kaipaan rakkautta, mutta en yksinkertaisesti siedä, jos joku heti alkaa takertua, tunkeutua, liimautua...
Joka tapauksessa, älä missään tapauksessa unohda häntä ainakaan vielä. Koita olla aluksi vain ystävä, ja ole kärsivällinen - hyvää kannattaa odottaa eikös vain?
..viestisi vaikutti vain niin samalta, että pitää ihan kiittää varsinkin sinua. en tosiaan haluaisi unohtaa sitä tyttöä, mutta tiedäthän kuinka epävarma tällainen tilanne on, siis jos hän joskus sanoo taas, että pitää minusta ja haluaa minut, mutta taas käykin näin.. enkä haluaisi enää kokea tällaista "pettymyksen" tunnetta, jonka tällainen juttu saa aikaan. mutta koitan antaa hänelle aikaa ja kaiken tuen hänen päätöksilleen, niin kuin olen aina antanutkin. kiitos vielä neuvoistasi.
...et mun viestistä oli jotain hyötyä :) Mut sen sanon, että mua itseäkin päähän mun käytös... *huoh*
No nih, mutta onnea teille, eiköhän tosta vielä jotain tule :))))
hyvä et soot täälä, ajattelin vaan kysyä, että miten sä otat sen, jos joku joka haluis sitoutuu sun kans, mutta sä et, ja oot sanonu sen sille, tekstaa sulle kuitenki?ja sä et vastais sille mitään..niin suututtaako se kun ainaki mä en voi itelleni mitään, että "ahdistan "sitä..
...en mä tiedä, ei mua suututa, älkää vaan pännii ja vituttaa, että: "onko toi noin tyhmä, ettei tajua, etten halua sitä..." tai jotain muuta vastaavaa... Onhan toi tavallaan suuttumista, eh?
Toisaalta annan sen tekstata, oon vaan sitten vastaamatta... tai saatan mahd. lähettää jotain takas, jos oikein vituttaa =( kuulostaa ilkeältä, tai musta tuntuu jälkeen päin pahalta... Mä oon vähän weird... =/
Mut sen kun ahdistelet, eiköhän se jotain vastaa, kun tai jos saa tarpeekseen ;)